avioliitto

Omai­suu­den eril­li­syys avio­lii­tos­sa ja eros­sa - kuka omis­taa?

Tatu Mäenpää

Avioliittolain eräs tärkeä periaate on omaisuuden erillisyys. Omaisuuden erillisyyden periaate tarkoittaa, että omaisuus, jonka puoliso omistaa itsenäisesti, säilyy hänen omaisuutenaan avioliiton aikana. Tämä ei kuitenkin tarkoita, että puoliso saa päättää itsenäisesti omaisuudestaan kaikissa tapauksissa. Esimerkiksi, jos avio-oikeutta ei ole rajoitettu, se astuu voimaan avioliiton päättyessä.

Mitä kuuluu omaisuuden erillisyyden periaatteeseen?

Lähtökohtaisesti kaikki omaisuus, mitä puolisoilla oli ennen avioliittoa ja kaikki, mitä he ovat saaneet avioliiton aikana, kuuluu omaisuuden erillisyyden periaatteeseen.

Miten tietää mitä kuuluu kenelle?

Kun puolisot ovat ostaneet omaisuutta avioliiton aikana, on joskus vaikea tietää kenelle omaisuus kuuluu. On erityisen vaikeaa, jos omaisuutta on hankittu molempien puolisoiden varoilla mutta vain toisen nimi on kauppakirjassa. Puolisot voivat myös omistaa omaisuutta yhteisesti.

Nimiperiaate

Pääsääntöisesti seurataan nimiperiaatetta pohdittaessa kenelle omaisuus kuuluu. Nimiperiaatteen mukaan omaisuus kuuluu henkilölle, jonka nimiin omaisuus on hankittu. Jos molemmat puolisot on kirjattu omistajiksi ja omaisuus on ostettu yhteiseen lukuun, molemmat omistavat puolet omaisuudesta. Jos irtain omaisuus on kirjattu vain toisen puolison nimiin mutta se on maksettu yhteisillä rahoilla ja hankittu molempien lukuun, on mahdollista poiketa nimiperiaatteesta.

Omaisuuden hankintahetken tarkoitus

On myös mahdollista poiketa nimiperiaatteesta, jos puolisoiden tarkoitus hankintahetkellä oli erilainen kuin mitä kauppakirjaan on kirjattu. Puoliso A voi saada yhteisomistajan aseman vaikka vain puoliso B:n nimi on kauppakirjassa, jos hän voi esittää näyttöä siitä, että puolisoiden tarkoitus oli hankkia esine yhteiseksi.

Yhteisomistus

Jos puolisot omistavat omaisuusobjektin yhteisesti, heillä on yhteisomistus. Olettama yhteisomistuslaissa on, että molempien puolisoiden osa omaisuusobjektista on yhtä suuri. Jos on tarkoitettu, että puolisot omistavat omaisuutta heidän sijoituspanostusten suhteessa, tämä on hyvä mainita kauppakirjassa. Jos puoliso tekee panostuksen kyseiseen omaisuuteen, tämä ei vaikuta omistussuhteeseen jollei muuta mainita.

Jos esimerkiksi puolisot A ja B ostavat kesämökin ja kauppakirjaan ei ole kirjattu mitään omistussuhteista, he omistavat molemmat 50 prosenttia talosta. Vaikka A sitten remontoi kesämökin omilla varoilla, omistussuhde ei muutu.

Irtaimen omistajaolettama

Irtain omaisuus pitää katsoa yhteiseksi omaisuudeksi, jos on epäselvää kummalle puolisolle se kuuluu. Esineet, jotka on hankittu toisen puolison henkilökohtaiseen käyttöön, on katsottava hänen omaisuudeksi, riippumatta niiden rahoituksesta.

Milloin puolisot eivät saa päättää itsenäisesti omaisuudestaan?

Omaisuuden erillisyyden periaatteesta huolimatta puolisot eivät saa tehdä mitä tahansa heidän omalla omaisuudellaan. Puolisoilla on velvollisuus hoitaa omaisuutta ja oikeus luovuttaa kiinteää ja tiettyä muuta omaisuutta on rajoitettu.

Velvollisuus hoitaa omaisuutta

Puolisoilla on velvollisuus hoitaa avio-oikeuden alaista omaisuutta ja heidät on kielletty huolimattomuudellaan aiheuttamasta omaisuuden vähenemistä toisen puolison vahingoksi.

Jos puoliso esimerkiksi antamalla lahjoitusta vähentää omaisuuttaan olennaisesti, hän voi joutua velvolliseksi korvaamaan omaisuuden vähenemistä.

Kielto luovuttaa kiinteää omaisuutta

On kielletty luovuttaa kiinteää omaisuutta tai rakennusta, joka on toisen henkilön maalla ja sen käyttöoikeutta, ilman toisen puolison suostumusta, jos on tarkoituksena, että kyseinen omaisuus toimii puolisoiden yhteisenä kotina. Puoliso ei myöskään saa antaa vuokralle kiinteää omaisuutta tai muita käyttöoikeuksia.

Kielto luovuttaa tai siirtää toiselle tietynlaista omaisuutta

Puolison pitää saada toisen puolison suostumus saadakseen luovuttaa tai siirtää tietynlaista omaisuutta. Tämä koskee osakeyhtiön osakkeita, vuokraoikeutta tai muita oikeuksia, jotka antavat hallintaoikeuden asuntoon, jos asunto on tarkoitettu puolisoiden yhteiseksi kodiksi. Sama säännös koskee myös irtainta omaisuutta, joka on tarkoitettu puolisoiden yhteiseksi asuntoirtaimistoksi tai toisen puolison tai lasten henkilökohtaista käyttöä varten.

Työvälineitä, jotka kuuluvat toiselle puolisolle, ei myöskään saa luovuttaa ilman toisen puolison suostumusta. Poikkeuksellisesti saa luovuttaa kyseistä irtainta omaisuutta ja työvälineitä ilman suostumusta, jos suostumuksen hankkiminen esimerkiksi puolison poissaolon takia aiheuttaisi kohtuutonta viivytystä ja haittaa.

Miten omaisuus jaetaan avioliiton päättyessä?

Jos puolisoiden avio-oikeutta ei ole rajoitettu testamentilla, lahjakirjalla tai avioehtosopimuksella, puolisoilla on oikeus toisen omaisuuteen avioliiton päättyessä. Tämä tarkoittaa, että puolisoiden avio-oikeuden alaista omaisuutta lasketaan yhteen, kun avioliitto on päättynyt, ja puolisot saavat puolet heidän yhteenlasketuista omaisuudesta. Omaisuuden erillisyyden periaate ei vaikuta tähän.

Jos esimerkiksi puolisoilla A:lla ja B:lla on avio-oikeus toiseen omaisuuteen ja A:lla on talo vain hänen nimissä, talon arvo lasketaan kuitenkin osituksessa mukaan avioliiton päätyessä. Jos puolisot haluavat, että omaisuuden erillisyyden periaate säilyy avioliiton jälkeen, heidän pitää tehdä avioehtosopimus.