avioliitto

Yh­tei­se­lä­män lo­pet­ta­mi­nen avio­lii­tos­sa - tätä kaik­kea se tar­koit­taa

Tatu Mäenpää

Yhteiselämän lopettaminen on mahdollista avioerohakemuksen jälkeen. Yhteiselämän lopettamista haetaan tuomioistuimelta.

Avioliittolain (234/1929) mukaan yhteiselämän lopettaminen tarkoittaa sitä, että tuomioistuimen päätöksellä avioliitossa oleva pari ei enää asu yhdessä.

Lisäksi tuomioistuin voi määrätä, että aviopuolison yhteisessä kodissa asuu se henkilö, joka on enemmän asunnon tarpeessa. Samalla tuomioistuin voi velvoittaa vähemmän asuntoa tarvitsevan henkilön muuttamaan pois puolisoiden yhteisestä kodista.

Yhteiselämän lopettamista on mahdollista hakea tapauksissa, jossa yhteiselämää ei ole mahdollista jatkaa avioeron harkinta-aikana. Tällaisia tapauksia on esimerkiksi perheessä esiintyvä perheväkivalta tai päihdeongelmat.

Yhteiselämän lopettamista haetaan käräjäoikeudesta

Puolisot voivat yhteisesti tai yksin avioliiton aikana toimittaa käräjäoikeudelle yhteiselämän lopettamista koskevan hakemuksen.

On myös mahdollista esittää hakemusta yhteiselämän lopettamisesta avioeroa koskevassa oikeudenkäynnissä tai myöhemmin kun avioero on jo tullut lainvoimaiseksi.

Yhteiselämän lopettaminen yksin tai yhdessä

Tuomioistuimen päätöstä yhteiselämän lopettamisesta voidaan panna täytäntöön joko heti tai vasta myöhemmin riippumatta siitä onko päätös saanut lainvoiman.

Täytyykö toisen puolison suostua siihen, että haetaan yhteiselämän lopettamista?

Jos vain toinen puolisoista hakee yhteiselämän lopettamista, toisen puolison ei tarvitse suostua hakemukseen. Puolisolla, joka ei toimita hakemusta, on oikeus tulla kuulluksi, kun tuomioistuin käsittelee asiaa.

Yhteiselämän lopettaminen voimassa toistaiseksi

Tuomioistuimen päätös yhteistoiminnan lopettamisesta on voimassa toistaiseksi, mutta enintään kuitenkin kaksi vuotta. Puoliso voi vaatia päätöksen muuttamista tai kumoamista.

Tuomioistuimen antama päätös on mahdollista kumota tai muuttaa, mutta se vaatii tuomioistuimelta uutta päätöstä. Uusi päätös edellyttää puolestaan olosuhteiden muutosta.

Mistä asiasta tuomioistuin voi päättää?

Tuomioistuin voi päättää lähtökohtaisesti kolmesta eri asiasta: kuka jää yhteiseen kotiin, kuka muuttaa pois yhteisestä kodista sekä miten toisen puolison yhteisesti käytettyä omaisuutta voi käyttää.

Näistä asioista tuomioistuimella on oikeus päättää

  1. Puoliso, joka tarvitse asunnon enemmän, saa jäädä asumaan puolisoiden yhteiseen kotiin.
  2. Toisen puolison muutto pois puolisoiden yhteistä kodista.
  3. Saako puoliso käyttää toisen puolison tiettyä irtainta omaisuutta, joka on tarkoitettu puolisoiden yhteiseen käyttöön.

Kuka saa jäädä asumaan yhteiseen kotiin?

Kun tuomioistuin päättää kuka saa jäädä asumaan yhteiseen kotiin, se ottaa ottaa huomioon monia tekijöitä.

Tuomioistuimen huomioon otettava tekijät

  • millainen puolisoiden taloudellinen tilanne on?
  • millainen mahdollisuus heillä on saada toista asuntoa?
  • kenellä on huolenpito lapsista?

Tässä yhteydessä ei ole väliä kuka omistaa tai vuokraa kyseessä olevaa asuntoa.

Vaikka puoliso, jonka tuomioistuin velvoittaa muuttamaan ulos, omistaa asunnon, tuomioistuin ei voi samalla päätöksellä velvoittaa puolisoa, joka jää asuntoon asumaan, suorittamaan korvausta omistajapuolisolle. Tämä asia ratkaistaan omaisuuden osituksessa.

Puolison käyttöoikeus toisen puolison irtaimistoon

Jos tuomioistuin päättää, että toisen puolison on muutettava ulos, se voi myös päättää, että puoliso, joka jää asumaan asunnossa, saa käyttää ulos muutettavan puolison tiettyä irtaimistoa.

Kyseessä voi olla omaisuutta, joka on osa asuntoirtaimistoa ja on tarkoitettu puolisoiden yhteiskäyttöön. Tämä voi esimerkiksi olla työvälineitä tai omaisuutta, joka on puolisoiden tai lasten henkilökohtaista käyttöä varten.

Jos tuomioistuin on oikeuttanut asuntoon asumaan jäävän puolison käyttämään toisen puolison omaisuutta, omaisuutta omistava puoliso ei saa loukata toisen puolison käyttöoikeutta. Omistaja ei esimerkiksi saa lahjoittaa tai myydä tätä omaisuutta.

Jos omistaja kuitenkin myy tai lahjoittaa kyseessä olevaa omaisuutta, henkilö, joka on saanut omistajaoikeuden omaisuuteen, ei voi vaatia saada omaisuutta hallintaan niin kauan kuin käyttöoikeus on voimassa.

Missä tilanteissa tuomioistuin voi päättää yhteiselämän lopettamisesta?

Kun tuomioistuin päättää yhteiselämän lopettamisesta, kyseessä on usein perheväkivaltatilanne. Tuomioistuin voi kuitenkin myös päättää yhteiselämän lopettamisesta muissa riita- ja kriisitilanteissa, esimerkiksi jos toisella puolisolla on päihdeongelmia.

Jos molemmat puolisot harkitsevat, pitäisikö toisen heistä muuttua pois, mutta kumpikaan heistä ei itse koe olevansa velvollinen muuttamaan ja puolisoiden riita on haitaksi samassa asunnossa asuville lapsille, puolisot voivat toimittaa yhteiselämän lopettamista koskevan hakemuksen.

Muita vaatimuksia yhteiselämän lopettamista koskevassa hakemuksessa

Yhteiselämän lopettamishakemuksen toimittamisen yhteydessä voidaan samanaikaisesta esittää vaatimuksia, jotka liittyvät kyseiseen asiaan.

Muut vaatimukset voivat esimerkiksi liittyä lasten huoltoon, elatusapuun tai tapaamisoikeuteen.

Kuinka kauan tuomioistuimen päätös on voimassa?

Tuomioistuimen päätös on toistaiseksi voimassa, mutta enintään kaksi vuotta.

On kuitenkin mahdollista muuttaa tai peruuttaa päätöstä, jos toinen puolisoista sitä vaatii. Päätöksen muuttaminen tai peruuttaminen vaatii, että olosuhteet ovat muuttuneet päätöksen antamisen jälkeen.

Tuomioistuimen päätös raukeaa myös jos omaisuuden ositus tai erottelu on toimitettu puolisoiden välillä ja tuomio on saanut lainvoiman.

Päätös ei raukea vain, koska avioero on tullut lainvoimaiseksi, vaan omaisuuden osituksen tai erottelun täytyy olla toimitettu. Tuomioistuin voi päättää, että yhteiselämän lopettaminen jatkuu kahden vuoden jälkeen, jos omaisuuden ositusta ei ole toimitettu.

Mitä tapahtuu yhteiselämän lopettamisen jälkeen?

Tuomioistuimen päätös puolisoiden yhteiselämän lopettamisesta ei tarkoita, että puolisot ovat eronneet. Jotta avioero tulisi voimaan, puolisoiden pitää yhteydessä tai yksin hakea avioeroa.

Avioero ei kuitenkin astu voimaan heti hakemuksen jättämisen yhteydessä vaan puolisoilla on kuuden kuukauden harkinta-aika.

Kun kuusi kuukautta on kulunut, puolisot tuomitaan avioeroon, jos molemmat tai toinen heistä sitä vaatii.

Jos puolisot ovat jatkuvasti asuneet erillään, eli olleet asumuserossa, viimeiset kaksi vuotta, heidän ei tarvitse odottaa kuutta kuukautta, vaan he voivat saada avioeroa ilman harkinta-aikaa.

Jos puolisot eivät hae avioeroa, avioliitto jatkuu ja puolisot voivat muuttaa yhteen kun tuomioistuimen päätös on rauennut.