edunvalvontavaltuutus

Eri­tyi­sen edun­val­vo­jan mää­rää­mi­nen - tes­ta­ment­ti ja lah­ja­kir­ja

Tatu Mäenpää

Erityisen edunvalvojan määrääminen testamentilla tai lahjakirjalla

Testamentissa tai lahjakirjassa voidaan määrätä, että sen saajalle asiakirjan perusteella tuleva omaisuus on uskottava muun henkilön kuin saajan varsinaisen edunvalvojan hoidettavaksi. Näissä tilanteissa asiakirjassa omaisuutta hoitamaan määrätään erityinen edunvalvoja.

Asiakirjassa olevan määräyksen ja sitä seuraavan tuomioistuimen antaman varsinaisen edunvalvojamääräyksen perusteella varsinainen edunvalvoja syrjäytetään eikä tämän omaisuuden hoito kuulu varsinaisen edunvalvojan hoidettavaksi.

Yleensä tämä ehto otetaan lahjakirjaan tai testamenttiin, kun eronneista puolisoista toinen haluaa antaa omaisuutta testamentilla tai lahjakirjalla alaikäiselle lapselleen, joka on ex-puolisonsa huollossa.

Tuomioistuin tekee lopullisen määräyksen edunvalvojasta

Erityisen edunvalvojan määrääminen ei synny suoraan pelkällä asiakirjassa olevassa määräyksellä vaan viime kädessä tuomioistuin määrää asiasta. Erityisen edunvalvojan toimivaltuus perustuu siis aina tuomioistuimen antamaan edunvalvojamääräykseen.

Tuomioistuin ei myöskään ole sidottu testamentissa tai lahjakirjassa annettuun määräykseen omaisuuden hallinnosta. Erityisen edunvalvojan määräämisen pitää olla lahjan tai testamentin saajan edun mukaista.

Edunvalvojan määräämistä hakevan on siksi osoitettava, että omaisuuden hallinnon antaminen on alaikäisen henkilön edun mukaista.

Edunvalvojaa ei pidä määrätä, jos voidaan olettaa, että esimerkiksi edunvalvojien erilaiset näkemykset asioiden hoitamisesta vaikeuttamaan omaisuuden hoitamista alaikäisen päämiehen hyväksi.