Aatos

Katso koko sivu

Va­hin­gon­kor­vaus­la­ki

Kirjoittanut: Tatu Mäenpää

Vahingonkorvauslaki

Tuottamuksen lajit

Tuottamuksen lajeja ovat tapaturma, lievä tuottamus, tavallinen tuottamus, törkeä tuottamus ja tahallisuus.

Erityistilanteet

Julkisyhteisön vastuu

Julkisyhteisön erityisvastuu, koskee julkisen vallan käyttöä koskevia tilanteita. Ulkopuolelle rajautuu yksityisoikeudellinen tai tosiasiallinen toiminta. Julkisen vallankäytön alaan kuuluvaa toimintaa on tulkittu oikeuskäytännössä laajasti.

Vastuun syntyminen edellyttää tuottamuksen lisäksi sitä, että “toimen tai tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ole noudatettu”. Tätä kutsutaan standardisäännökseksi.

Lain esitöiden perusteella standardisäännöksen tarkoitus on korvausvastuun rajoittaminen niin, että julkiselta vallankäytöltä edellytetä täyttä moitteettomuutta.

Julkista valtaa käyttäneelle virkamiehelle ei ole koskaan syntynyt itsenäisesti vastuuta, ilman julkisyhteisön vastuuta.

Oikeuskäytännössä tuottamuksellisessa tilanteessa vastuuta ei ole koskaan katsottu jääneen syntymättä standarsisäännöksen perusteella. Muutenkin säännöstä ei ole sovellettu niin, että normaalia alhaisempaa vaatimustasoa olisi sovellettu. Ratkaisuissa on todettu lähinnä, että toiminnalle kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei oltu noudatettu.

Julkiseen vallankäyttöön liittyvät vastuutilanteet voivat koskea muun muassa virheellistä tiedonantoa, lakisääteisten palveluiden perusteetonta eväämistä tai kohtuutonta viivytystä asioiden käsittelyssä.

Oikeuskäytännössä perusteena on käytetty luottamuksensuojaa, jonka mukaan viranomaisen tekemä hallintopäätös ei sisällä sellaisia olennaisia ehtoja tai rajoituksia, jotka eivät käy ilmi hallintopäätöksestä.

Sitä, että muutoksenhaussa päädytään toiseen lopputulokseen kuin aiemmassa vaiheessa, ei voida yksinään osoita alkuperäisen päätöksen virheellisyyttä. Kyse on harkintavallan käyttämisestä. Toisaalta selkeä ilmeinen virhe, kuten väärän normin soveltaminen, voi johtaa tuottamukseen. Muutoksenhakuun liittyy myös vahingonkorvauslain 3 luvun 4 §, jonka perusteella ilman pätevää syytä muutoksen hakematta jättäminen aiheuttaa korvausvastuun väistymiseen. Vahingonkorvaus on näissä tilanteissa vasta toissijainen keino. Muutoksenhaun käyttämättä jättämisen voidaan ikään kuin katsoa edesauttavan vahingon syntymistä. Korvausvastuu poistuu siltä osin kuin vahinko olisi vältetty muutoksenhaun avulla.

Tietyissä tilanteissa päätöksen kumoaminen on vahingonkorvauslain 3 luvun 5 § perusteella edellytys vahingonkorvauskanteen tutkimiselle.

Ankara vastuu

Ankaralla vastuulla tarkoitetaan tuottamuksesta riippumatonta vastuuta.

Ankara vastuu voi olla joko erityislainsäädäntöön perustuvaa tai säädetyn lain ulkopuoliseen, oikeuskäytännössä kehittyneeseen normistoon.

Erityislainsäädäntöjä ovat esimerkiksi tuotevastuulaki ja ympärtistövahinkolaki. Osa korvausjärjestelmästä nojautuu vakuutuksiin, joiden perusteella vahingonkärsijä saa korvauksen ilman, että vastuuseen täytyy ottaa kantaa. Näitä ovat esimerkiksi liikennevakuutuslain ja potilasvahinkolain järjestelmät.

Ankaran vastuun osalta korvauksen saaminen ei edellytä toiminnan hyväksyttävyyden arviointia vaan riippuu ankaran vastuun käyttöalaa koskeviin rajauksiin.

Säädetyn lain ulkopuolella oleva ankara vastuu liittyy usein erityisen vaarallisen toimintaan, kuten räjäytystyöhön.

Syy-yhteys

Korvausvastuun edellytys on toiminnan ja vahingon välinen syy-yhteys. Syy-yhteyttä arvoidaan vahingon aiheuttavan syyn eli teon välttämättömyyttä ja riittävyyttä. Tarkasteltava teko tai laiminlyönti on tietyn seurauksen syy, jos (ja vain jos) se on välttämätön osa seurausta edeltävää seikastoa, joka on ollut riittävä seuraamuksen aikaansaamiseksi.

Henkilövahingoissa vahingonaiheuttajan on otettava vahingonkärsijä sellaisena kuin tämä on. Korvausvelvollinen ei voi vastuun lieventämiseksi vedota vahinkoa kärsineen erityiseen herkkyyteen, kuten heikkoihin henkisiin ominaisuuksiin.

Syy-yhteyttä koskevaa näyttöä arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota teon ja seurauksen ajalliseen yhteyteen sekä syyn riittävään aiheuttamisvoimaan.

Korkeimman oikeuden vakiintuneen kannan perusteella lääketieteellisissä asioissa syy-yhteyden olemassaolon arvioinnissa painoarvoa annetaan Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunnoille.

Syy-yhteydelle on kaksi lisävaatimusta:

  1. vahingon ennakoitavuus
  2. loukatun normin suojatarkoitus

Ennakoitavuus tarkoittaa sitä, että korvausvastuu ei koske niitä vahinkoja, joiden aiheuttaminen on ollut vahingonaiheuttajan kannalta ennalta arvaamatonta. Vastuu on kuitenkin niistä vahingoista, joiden riskistä vahingonaiheuttajan on pitänyt olla tietoinen. Ennakoitavuus ilmentää vastuuketjun katkaisemista ennalta arvaamattomien vahinkojen osalta. Henkilövahingoissa vastuuketjun on katsottu ylettyvän pidemmälle kuin muissa vahinkolajeissa. Korkeampi tuottamuksen aste saa aikaan pidemmälle ulottuvan vastuun.

Normin suojatarkoitus tarkoittaa, että korvausvastuu on olemassa vain, jos luokatulla normilla on pyritty juuri sellaisen vahingon välttämiseeen, joka sittemmin on aiheutunut. Ankarassa vastuussa normin suojatarkoituksella ei ole merkitystä.

Mitä vahinkoja korvataan?

Käsitteet

Normin suojatarkoituksella tarkoitetaan, sitä onko laiminlyödyllä toimintavaatimuksella pyritty torjumaan juuri sitä vahinkoa, joka norminvastaisesta menettelystä on aiheutunut.

Vahingonkorvauslaki

Tuottamuksen lajit

Tuottamuksen lajeja ovat tapaturma, lievä tuottamus, tavallinen tuottamus, törkeä tuottamus ja tahallisuus.

Erityistilanteet

Julkisyhteisön vastuu

Julkisyhteisön erityisvastuu, koskee julkisen vallan käyttöä koskevia tilanteita. Ulkopuolelle rajautuu yksityisoikeudellinen tai tosiasiallinen toiminta. Julkisen vallankäytön alaan kuuluvaa toimintaa on tulkittu oikeuskäytännössä laajasti.

Vastuun syntyminen edellyttää tuottamuksen lisäksi sitä, että “toimen tai tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ole noudatettu”. Tätä kutsutaan standardisäännökseksi.

Lain esitöiden perusteella standardisäännöksen tarkoitus on korvausvastuun rajoittaminen niin, että julkiselta vallankäytöltä edellytetä täyttä moitteettomuutta.

Julkista valtaa käyttäneelle virkamiehelle ei ole koskaan syntynyt itsenäisesti vastuuta, ilman julkisyhteisön vastuuta.

Oikeuskäytännössä tuottamuksellisessa tilanteessa vastuuta ei ole koskaan katsottu jääneen syntymättä standarsisäännöksen perusteella. Muutenkin säännöstä ei ole sovellettu niin, että normaalia alhaisempaa vaatimustasoa olisi sovellettu. Ratkaisuissa on todettu lähinnä, että toiminnalle kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei oltu noudatettu.

Julkiseen vallankäyttöön liittyvät vastuutilanteet voivat koskea muun muassa virheellistä tiedonantoa, lakisääteisten palveluiden perusteetonta eväämistä tai kohtuutonta viivytystä asioiden käsittelyssä.

Oikeuskäytännössä perusteena on käytetty luottamuksensuojaa, jonka mukaan viranomaisen tekemä hallintopäätös ei sisällä sellaisia olennaisia ehtoja tai rajoituksia, jotka eivät käy ilmi hallintopäätöksestä.

Sitä, että muutoksenhaussa päädytään toiseen lopputulokseen kuin aiemmassa vaiheessa, ei voida yksinään osoita alkuperäisen päätöksen virheellisyyttä. Kyse on harkintavallan käyttämisestä. Toisaalta selkeä ilmeinen virhe, kuten väärän normin soveltaminen, voi johtaa tuottamukseen. Muutoksenhakuun liittyy myös vahingonkorvauslain 3 luvun 4 §, jonka perusteella ilman pätevää syytä muutoksen hakematta jättäminen aiheuttaa korvausvastuun väistymiseen. Vahingonkorvaus on näissä tilanteissa vasta toissijainen keino. Muutoksenhaun käyttämättä jättämisen voidaan ikään kuin katsoa edesauttavan vahingon syntymistä. Korvausvastuu poistuu siltä osin kuin vahinko olisi vältetty muutoksenhaun avulla.

Tietyissä tilanteissa päätöksen kumoaminen on vahingonkorvauslain 3 luvun 5 § perusteella edellytys vahingonkorvauskanteen tutkimiselle.

Ankara vastuu

Ankaralla vastuulla tarkoitetaan tuottamuksesta riippumatonta vastuuta.

Ankara vastuu voi olla joko erityislainsäädäntöön perustuvaa tai säädetyn lain ulkopuoliseen, oikeuskäytännössä kehittyneeseen normistoon.

Erityislainsäädäntöjä ovat esimerkiksi tuotevastuulaki ja ympärtistövahinkolaki. Osa korvausjärjestelmästä nojautuu vakuutuksiin, joiden perusteella vahingonkärsijä saa korvauksen ilman, että vastuuseen täytyy ottaa kantaa. Näitä ovat esimerkiksi liikennevakuutuslain ja potilasvahinkolain järjestelmät.

Ankaran vastuun osalta korvauksen saaminen ei edellytä toiminnan hyväksyttävyyden arviointia vaan riippuu ankaran vastuun käyttöalaa koskeviin rajauksiin.

Säädetyn lain ulkopuolella oleva ankara vastuu liittyy usein erityisen vaarallisen toimintaan, kuten räjäytystyöhön.

Syy-yhteys

Korvausvastuun edellytys on toiminnan ja vahingon välinen syy-yhteys. Syy-yhteyttä arvoidaan vahingon aiheuttavan syyn eli teon välttämättömyyttä ja riittävyyttä. Tarkasteltava teko tai laiminlyönti on tietyn seurauksen syy, jos (ja vain jos) se on välttämätön osa seurausta edeltävää seikastoa, joka on ollut riittävä seuraamuksen aikaansaamiseksi.

Henkilövahingoissa vahingonaiheuttajan on otettava vahingonkärsijä sellaisena kuin tämä on. Korvausvelvollinen ei voi vastuun lieventämiseksi vedota vahinkoa kärsineen erityiseen herkkyyteen, kuten heikkoihin henkisiin ominaisuuksiin.

Syy-yhteyttä koskevaa näyttöä arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota teon ja seurauksen ajalliseen yhteyteen sekä syyn riittävään aiheuttamisvoimaan.

Korkeimman oikeuden vakiintuneen kannan perusteella lääketieteellisissä asioissa syy-yhteyden olemassaolon arvioinnissa painoarvoa annetaan Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunnoille.

Syy-yhteydelle on kaksi lisävaatimusta:

vahingon ennakoitavuus

loukatun normin suojatarkoitus

Ennakoitavuus tarkoittaa sitä, että korvausvastuu ei koske niitä vahinkoja, joiden aiheuttaminen on ollut vahingonaiheuttajan kannalta ennalta arvaamatonta. Vastuu on kuitenkin niistä vahingoista, joiden riskistä vahingonaiheuttajan on pitänyt olla tietoinen. Ennakoitavuus ilmentää vastuuketjun katkaisemista ennalta arvaamattomien vahinkojen osalta. Henkilövahingoissa vastuuketjun on katsottu ylettyvän pidemmälle kuin muissa vahinkolajeissa. Korkeampi tuottamuksen aste saa aikaan pidemmälle ulottuvan vastuun.

Normin suojatarkoitus tarkoittaa, että korvausvastuu on olemassa vain, jos luokatulla normilla on pyritty juuri sellaisen vahingon välttämiseeen, joka sittemmin on aiheutunut. Ankarassa vastuussa normin suojatarkoituksella ei ole merkitystä.

Mitä vahinkoja korvataan?

Käsitteet

Normin suojatarkoituksella tarkoitetaan, sitä onko laiminlyödyllä toimintavaatimuksella pyritty torjumaan juuri sitä vahinkoa, joka norminvastaisesta menettelystä on aiheutunut.

Lähteet:

  • Hemmo, Mika. Vahingonkorvausoikeus. Helsinki: WSOY WSOYPro, 2005. Print.