Va­hin­gon­kor­vaus­la­ki se­li­tet­ty­nä

Auton etupuskuri lytyssä kolarin johdosta
tatu.png
Tatu Mäenpää, lakimies (OTM)
27.5.2022 ● 3 minuuttia
Vanhingonkorvauslaki voi näyttäytyä tavalliselle ihmiselle vaikeana. Selitämme, tärkeimmät kohdat tuottamuksen lajeista ja säännöksistä auki.

Va­hin­gon­kor­vaus­la­ki pyrkii se­lit­tä­mään, miten ai­heu­tu­neen va­hin­gon kor­vaus ja­kaan­tuu va­hin­gon ai­heut­ta­jan sekä siitä kär­si­vän kesken.

Va­hin­gon­kor­vaus­la­ki on laaja koko­nai­suus, joten Aa­tok­sen joh­ta­vat ju­ris­tit kä­sit­te­le­vät vain osan laista ar­tik­ke­lis­sa.

Va­hin­gon­kor­vaus­la­ki ja tuot­ta­muk­sen lajit

Va­hin­gon­kor­vaus­la­ki si­säl­tää tuot­ta­muk­sen lajeja yh­teen­sä viisi eri­lais­ta. Tuot­ta­muk­sen laji riip­puu siitä, kuinka ta­hal­lis­ta ai­heu­tu­nut va­hin­ko on ollut.

  1. ta­pa­tur­ma
  2. lievä tuot­ta­mus
  3. ta­val­li­nen tuot­ta­mus
  4. törkeä tuot­ta­mus
  5. ta­hal­li­suus

Eri­tyis­ti­lan­teet: jul­ki­syh­tei­sön eri­tyis­vas­tuu

Jul­ki­syh­tei­sön eri­tyis­vas­tuu koskee jul­ki­sen vallan käyt­töä kos­ke­via ti­lan­tei­ta.

Ul­ko­puo­lel­le ra­jau­tu­vat yk­si­tyi­soi­keu­del­li­nen tai to­sia­sial­li­nen toi­min­ta. Jul­ki­sen val­lan­käy­tön alaan kuu­lu­vaa toi­min­taa on tul­kit­tu oi­keus­käy­tän­nös­sä laa­jas­ti.

Stan­dar­di­sään­nös

Vas­tuun syn­ty­mi­nen edel­lyt­tää tuot­ta­muk­sen li­säk­si sitä, että “toimen tai teh­tä­vän suo­rit­ta­mi­sel­le sen laatu ja tar­koi­tus huo­mioon ottaen koh­tuu­del­la ase­tet­ta­via vaa­ti­muk­sia ei ole nou­da­tet­tu”. Tätä kut­su­taan stan­dar­di­sään­nök­sek­si.

Lain esi­töi­den pe­rus­teel­la stan­dar­di­sään­nök­sen tar­koi­tus on kor­vaus­vas­tuun ra­joit­ta­mi­nen niin, että jul­ki­sel­ta val­lan­käy­töl­tä edel­ly­te­tä täyttä moit­teet­to­muut­ta.

Jul­kis­ta valtaa käyt­tä­neel­le vir­ka­mie­hel­le ei ole kos­kaan syn­ty­nyt it­se­näi­ses­ti vas­tuu­ta, ilman jul­ki­syh­tei­sön vas­tuu­ta.

Oi­keus­käy­tän­nös­sä tuot­ta­muk­sel­li­ses­sa ti­lan­tees­sa vas­tuu­ta ei ole kos­kaan kat­sot­tu jää­neen syn­ty­mät­tä stan­dar­si­sään­nök­sen pe­rus­teel­la. Muu­ten­kin sään­nös­tä ei ole so­vel­let­tu niin, että nor­maa­lia al­hai­sem­paa vaa­ti­mus­ta­soa olisi so­vel­let­tu. Rat­kai­suis­sa on to­det­tu lä­hin­nä, että toi­min­nal­le koh­tuu­del­la ase­tet­ta­via vaa­ti­muk­sia ei oltu nou­da­tet­tu.

Jul­ki­seen val­lan­käyt­töön liit­ty­vät vas­tuu­ti­lan­teet voivat koskea muun muassa:

  • vir­heel­lis­tä tie­don­an­toa
  • la­ki­sää­teis­ten pal­ve­lui­den pe­rus­tee­ton­ta evää­mis­tä
  • koh­tuu­ton­ta vii­vy­tys­tä asioi­den kä­sit­te­lys­sä

Oi­keus­käy­tän­nös­sä pe­rus­tee­na on käy­tet­ty luot­ta­muk­sen­suo­jaa, jonka mukaan vi­ran­omai­sen tekemä hal­lin­to­pää­tös ei si­säl­lä sel­lai­sia olen­nai­sia ehtoja tai ra­joi­tuk­sia, jotka eivät käy ilmi hal­lin­to­pää­tök­ses­tä.

Muu­tok­sen­ha­ku

Sitä, että muu­tok­sen­haus­sa pää­dy­tään toi­seen lop­pu­tu­lok­seen kuin ai­em­mas­sa vai­hees­sa, ei voida yk­si­nään osoit­taa al­ku­pe­räi­sen pää­tök­sen vir­heel­li­syyt­tä. Kyse on har­kin­ta­val­lan käyt­tä­mi­ses­tä.

Toi­saal­ta selkeä il­mei­nen virhe, kuten väärän normin so­vel­ta­mi­nen, voi johtaa tuot­ta­muk­seen.

Muu­tok­sen­ha­kuun liit­tyy myös va­hin­gon­kor­vaus­lain 3 luvun 4 §, jonka pe­rus­teel­la ilman pä­te­vää syytä muu­tok­sen ha­ke­mat­ta jät­tä­mi­nen ai­heut­taa kor­vaus­vas­tuun väis­ty­mi­seen.

Va­hin­gon­kor­vaus on näissä ti­lan­teis­sa vasta tois­si­jai­nen keino. Muu­tok­sen­haun käyt­tä­mät­tä jät­tä­mi­sen voi­daan ikään kuin katsoa ede­saut­ta­van va­hin­gon syn­ty­mis­tä. Kor­vaus­vas­tuu pois­tuu siltä osin, kun va­hin­ko olisi väl­tet­ty muu­tok­sen­haun avulla.

Tie­tyis­sä ti­lan­teis­sa pää­tök­sen ku­moa­mi­nen on va­hin­gon­kor­vaus­lain 3 luvun 5 § pe­rus­teel­la edel­ly­tys va­hin­gon­kor­vaus­kan­teen tut­ki­mi­sel­le.

Ankara vastuu

An­ka­ral­la vas­tuul­la tar­koi­te­taan tuot­ta­muk­ses­ta riip­pu­ma­ton­ta vas­tuu­ta.

Ankara vastuu voi olla joko eri­tyis­lain­sää­dän­töön pe­rus­tu­vaa tai sää­de­tyn lain ul­ko­puo­li­seen, oi­keus­käy­tän­nös­sä ke­hit­ty­nee­seen nor­mis­toon.

Eri­tyis­lain­sää­dän­tö­jä ovat esi­mer­kik­si:

  • tuo­te­vas­tuu­la­ki
  • ym­pä­ris­tö­va­hin­ko­la­ki

Osa kor­vaus­jär­jes­tel­mäs­tä no­jau­tuu va­kuu­tuk­siin, joiden pe­rus­teel­la va­hin­gon­kär­si­jä saa kor­vauk­sen ilman, että vas­tuuseen täytyy ottaa kantaa. Näitä ovat esi­mer­kik­si lii­ken­ne­va­kuu­tus­lain ja po­ti­las­va­hin­ko­lain jär­jes­tel­mät.

An­ka­ran vas­tuun osalta kor­vauk­sen saa­mi­nen ei edel­ly­tä toi­min­nan hy­väk­syt­tä­vyy­den ar­vioin­tia, vaan riip­puu an­ka­ran vas­tuun käyt­tö­alaa kos­ke­viin ra­jauk­siin.

Sää­de­tyn lain ul­ko­puo­lel­la oleva ankara vastuu liit­tyy usein eri­tyi­sen vaa­ral­li­sen toi­min­taan, kuten rä­jäy­tys­työ­hön.

Va­hin­gon­kor­vaus­la­ki: syy-yhteys kor­vaus­vas­tuun edel­ly­tys

Va­hin­gon­kor­vaus­lain mukaan kor­vaus­vas­tuun edel­ly­tys on toi­min­nan ja va­hin­gon vä­li­nen syy-yhteys. Syy-yh­teyt­tä ar­vioi­daan va­hin­gon ai­heut­ta­van syyn eli teon vält­tä­mät­tö­myyt­tä ja riit­tä­vyyt­tä.

Tar­kas­tel­ta­va teko tai lai­min­lyön­ti on tietyn seu­rauk­sen syy, jos (ja vain jos) se on vält­tä­mä­tön osa seu­raus­ta edel­tä­vää sei­kas­toa, joka on ollut riit­tä­vä seu­raa­muk­sen ai­kaan­saa­mi­sek­si.

Hen­ki­lö­va­hin­gois­sa va­hin­go­nai­heut­ta­jan on koh­dat­ta­va va­hin­gon­kär­si­jä sel­lai­se­na kuin tämä on. Kor­vaus­vel­vol­li­nen ei voi vas­tuun lie­ven­tä­mi­sek­si vedota va­hin­koa kär­si­neen eri­tyi­seen herk­kyy­teen, kuten heik­koi­hin hen­ki­siin omi­nai­suuk­siin.

Syy-yh­teyt­tä kos­ke­vaa näyt­töä ar­vioi­taes­sa tulee kiin­nit­tää huo­mio­ta teon ja seu­rauk­sen ajal­li­seen yh­tey­teen sekä syyn riit­tä­vään ai­heut­ta­mis­voi­maan.

Lää­ke­tie­teel­li­set asiat ja syy-yh­tey­den ar­vioin­ti

Kor­keim­man oi­keu­den va­kiin­tu­neen kannan pe­rus­teel­la lää­ke­tie­teel­li­sis­sä asiois­sa syy-yh­tey­den ole­mas­sao­lon ar­vioin­nis­sa pai­noar­voa an­ne­taan Ter­vey­den­huol­lon oi­keus­tur­va­kes­kuk­sen lausun­noil­le.

Syy-yh­tey­del­le on kaksi li­sä­vaa­ti­mus­ta:

  1. va­hin­gon en­na­koi­ta­vuus
  2. lou­ka­tun normin suo­ja­tar­koi­tus

En­na­koi­ta­vuus tar­koit­taa sitä, että kor­vaus­vas­tuu ei koske niitä va­hin­ko­ja, joiden ai­heut­ta­mi­nen on ollut va­hin­go­nai­heut­ta­jan kan­nal­ta en­nal­ta ar­vaa­ma­ton­ta.

Vastuu on kui­ten­kin niistä va­hin­gois­ta, joiden ris­kis­tä va­hin­go­nai­heut­ta­jan on pi­tä­nyt olla tie­toi­nen. En­na­koi­ta­vuus il­men­tää vas­tuu­ket­jun kat­kai­se­mis­ta en­nal­ta ar­vaa­mat­to­mien va­hin­ko­jen osalta.

Hen­ki­lö­va­hin­gois­sa vas­tuu­ket­jun on kat­sot­tu ylet­ty­vän pi­dem­mäl­le kuin muissa va­hin­ko­la­jeis­sa. Kor­keam­pi tuot­ta­muk­sen aste saa aikaan pi­dem­mäl­le ulot­tu­van vas­tuun.

Normin suo­ja­tar­koi­tus tar­koit­taa, että kor­vaus­vas­tuu on ole­mas­sa vain, jos luo­ka­tul­la nor­mil­la on py­rit­ty juuri sel­lai­sen va­hin­gon vält­tä­mi­seeen, joka sit­tem­min on ai­heu­tu­nut. An­ka­ras­sa vas­tuus­sa normin suo­ja­tar­koi­tuk­sel­la ei ole mer­ki­tys­tä.

Normin suo­ja­tar­koi­tuk­sel­la tar­koi­te­taan, sitä onko lai­min­lyö­dyl­lä toi­min­ta­vaa­ti­muk­sel­la py­rit­ty tor­ju­maan juuri sitä va­hin­koa, joka nor­min­vas­tai­ses­ta me­net­te­lys­tä on ai­heu­tu­nut.

Läh­teet:

Hemmo, Mika. Va­hin­gon­kor­vausoi­keus. Hel­sin­ki: WSOY WSO­Y­Pro, 2005. Print.