Va­hin­gon­kor­vaus­la­ki se­li­tet­ty­nä

Va­hin­gon­kor­vaus­laki pyrkii se­lit­tä­mään, miten ai­heu­tu­neen va­hin­gon kor­vaus ja­kaan­tuu va­hin­gon ai­heut­ta­jan sekä siitä kär­si­vän kesken.

Va­hin­gon­kor­vaus­laki on laaja ko­ko­nai­suus, joten Aa­tok­sen joh­ta­vat ju­ris­tit kä­sit­te­le­vät vain osan laista ar­tik­ke­lissa.

Va­hin­gon­kor­vaus­laki ja tuot­ta­muk­sen lajit

Va­hin­gon­kor­vaus­laki si­säl­tää tuot­ta­muk­sen lajeja yh­teensä viisi eri­laista. Tuot­ta­muk­sen laji riip­puu siitä, kuinka ta­hal­lista ai­heu­tu­nut va­hinko on ollut.

1. ta­pa­turma
2. lievä tuot­ta­mus
3. ta­val­li­nen tuot­ta­mus
4. törkeä tuot­ta­mus
5. ta­hal­li­suus

Eri­tyis­ti­lan­teet: jul­ki­syh­tei­sön eri­tyis­vas­tuu

Jul­ki­syh­tei­sön eri­tyis­vas­tuu koskee jul­ki­sen vallan käyt­töä kos­ke­via ti­lan­teita.

Ul­ko­puo­lelle ra­jau­tu­vat yk­si­tyi­soi­keu­del­li­nen tai to­sia­sial­li­nen toi­minta. Jul­ki­sen val­lan­käy­tön alaan kuu­lu­vaa toi­min­taa on tul­kittu oi­keus­käy­tän­nössä laa­jasti.

Stan­dar­di­sään­nös

Vas­tuun syn­ty­mi­nen edel­lyt­tää tuot­ta­muk­sen li­säksi sitä, että “toimen tai teh­tä­vän suo­rit­ta­mi­selle sen laatu ja tar­koi­tus huo­mioon ottaen koh­tuu­della ase­tet­ta­via vaa­ti­muk­sia ei ole nou­da­tettu”. Tätä kut­su­taan stan­dar­di­sään­nök­seksi.

Lain esi­töi­den pe­rus­teella stan­dar­di­sään­nök­sen tar­koi­tus on kor­vaus­vas­tuun ra­joit­ta­mi­nen niin, että jul­ki­selta val­lan­käy­töltä edel­ly­tetä täyttä moit­teet­to­muutta.

Jul­kista valtaa käyt­tä­neelle vir­ka­mie­helle ei ole kos­kaan syn­ty­nyt it­se­näi­sesti vas­tuuta, ilman jul­ki­syh­tei­sön vas­tuuta.

Oi­keus­käy­tän­nössä tuot­ta­muk­sel­li­sessa ti­lan­teessa vas­tuuta ei ole kos­kaan kat­sottu jää­neen syn­ty­mättä stan­dar­si­sään­nök­sen pe­rus­teella. Muu­ten­kin sään­nöstä ei ole so­vel­lettu niin, että nor­maa­lia al­hai­sem­paa vaa­ti­mus­ta­soa olisi so­vel­lettu. Rat­kai­suissa on to­dettu lä­hinnä, että toi­min­nalle koh­tuu­della ase­tet­ta­via vaa­ti­muk­sia ei oltu nou­da­tettu.

Jul­ki­seen val­lan­käyt­töön liit­ty­vät vas­tuu­ti­lan­teet voivat koskea muun muassa:

• vir­heel­listä tie­don­an­toa
• la­ki­sää­teis­ten pal­ve­lui­den pe­rus­tee­tonta evää­mistä
• koh­tuu­tonta vii­vy­tystä asioi­den kä­sit­te­lyssä

Oi­keus­käy­tän­nössä pe­rus­teena on käy­tetty luot­ta­muk­sen­suo­jaa, jonka mukaan vi­ran­omai­sen tekemä hal­lin­to­pää­tös ei si­sällä sel­lai­sia olen­nai­sia ehtoja tai ra­joi­tuk­sia, jotka eivät käy ilmi hal­lin­to­pää­tök­sestä.

Muu­tok­sen­haku

Sitä, että muu­tok­sen­haussa pää­dy­tään toi­seen lop­pu­tu­lok­seen kuin ai­em­massa vai­heessa, ei voida yk­si­nään osoit­taa al­ku­pe­räi­sen pää­tök­sen vir­heel­li­syyttä. Kyse on har­kin­ta­val­lan käyt­tä­mi­sestä.

Toi­saalta selkeä il­mei­nen virhe, kuten väärän normin so­vel­ta­mi­nen, voi johtaa tuot­ta­muk­seen.

Muu­tok­sen­ha­kuun liit­tyy myös va­hin­gon­kor­vaus­lain 3 luvun 4 §, jonka pe­rus­teella ilman pä­te­vää syytä muu­tok­sen ha­ke­matta jät­tä­mi­nen ai­heut­taa kor­vaus­vas­tuun väis­ty­mi­seen.

Va­hin­gon­kor­vaus on näissä ti­lan­teissa vasta tois­si­jai­nen keino. Muu­tok­sen­haun käyt­tä­mättä jät­tä­mi­sen voi­daan ikään kuin katsoa ede­saut­ta­van va­hin­gon syn­ty­mistä. Kor­vaus­vas­tuu pois­tuu siltä osin, kun va­hinko olisi väl­tetty muu­tok­sen­haun avulla.

Tie­tyissä ti­lan­teissa pää­tök­sen ku­moa­mi­nen on va­hin­gon­kor­vaus­lain 3 luvun 5 § pe­rus­teella edel­ly­tys va­hin­gon­kor­vaus­kan­teen tut­ki­mi­selle.

Ankara vastuu

An­ka­ralla vas­tuulla tar­koi­te­taan tuot­ta­muk­sesta riip­pu­ma­tonta vas­tuuta.

Ankara vastuu voi olla joko eri­tyis­lain­sää­dän­töön pe­rus­tu­vaa tai sää­de­tyn lain ul­ko­puo­li­seen, oi­keus­käy­tän­nössä ke­hit­ty­nee­seen nor­mis­toon.

Eri­tyis­lain­sää­dän­töjä ovat esi­mer­kiksi:

• tuo­te­vas­tuu­laki
• ym­pä­ris­tö­va­hin­ko­laki

Osa kor­vaus­jär­jes­tel­mästä no­jau­tuu va­kuu­tuk­siin, joiden pe­rus­teella va­hin­gon­kär­sijä saa kor­vauk­sen ilman, että vas­tuuseen täytyy ottaa kantaa. Näitä ovat esi­mer­kiksi lii­ken­ne­va­kuu­tus­lain ja po­ti­las­va­hin­ko­lain jär­jes­tel­mät.

An­ka­ran vas­tuun osalta kor­vauk­sen saa­mi­nen ei edel­lytä toi­min­nan hy­väk­syt­tä­vyy­den ar­vioin­tia, vaan riip­puu an­ka­ran vas­tuun käyt­tö­alaa kos­ke­viin ra­jauk­siin.

Sää­de­tyn lain ul­ko­puo­lella oleva ankara vastuu liit­tyy usein eri­tyi­sen vaa­ral­li­sen toi­min­taan, kuten rä­jäy­tys­työ­hön.

Va­hin­gon­kor­vaus­laki: syy-yhteys kor­vaus­vas­tuun edel­ly­tys

Va­hin­gon­kor­vaus­lain mukaan kor­vaus­vas­tuun edel­ly­tys on toi­min­nan ja va­hin­gon vä­li­nen syy-yhteys. Syy-yh­teyttä ar­vioi­daan va­hin­gon ai­heut­ta­van syyn eli teon vält­tä­mät­tö­myyttä ja riit­tä­vyyttä.

Tar­kas­tel­tava teko tai lai­min­lyönti on tietyn seu­rauk­sen syy, jos (ja vain jos) se on vält­tä­mä­tön osa seu­rausta edel­tä­vää sei­kas­toa, joka on ollut riit­tävä seu­raa­muk­sen ai­kaan­saa­mi­seksi.

Hen­ki­lö­va­hin­goissa va­hin­go­nai­heut­ta­jan on koh­dat­tava va­hin­gon­kär­sijä sel­lai­sena kuin tämä on. Kor­vaus­vel­vol­li­nen ei voi vas­tuun lie­ven­tä­mi­seksi vedota va­hin­koa kär­si­neen eri­tyi­seen herk­kyy­teen, kuten heik­koi­hin hen­ki­siin omi­nai­suuk­siin.

Syy-yh­teyttä kos­ke­vaa näyt­töä ar­vioi­taessa tulee kiin­nit­tää huo­miota teon ja seu­rauk­sen ajal­li­seen yh­tey­teen sekä syyn riit­tä­vään ai­heut­ta­mis­voi­maan.

Lää­ke­tie­teel­li­set asiat ja syy-yh­tey­den ar­viointi

Kor­keim­man oi­keu­den va­kiin­tu­neen kannan pe­rus­teella lää­ke­tie­teel­li­sissä asioissa syy-yh­tey­den ole­mas­sao­lon ar­vioin­nissa pai­noar­voa an­ne­taan Ter­vey­den­huol­lon oi­keus­tur­va­kes­kuk­sen lausun­noille.

Syy-yh­tey­delle on kaksi li­sä­vaa­ti­musta:

1. va­hin­gon en­na­koi­ta­vuus
2. lou­ka­tun normin suo­ja­tar­koi­tus

En­na­koi­ta­vuus tar­koit­taa sitä, että kor­vaus­vas­tuu ei koske niitä va­hin­koja, joiden ai­heut­ta­mi­nen on ollut va­hin­go­nai­heut­ta­jan kan­nalta en­nalta ar­vaa­ma­tonta.

Vastuu on kui­ten­kin niistä va­hin­goista, joiden ris­kistä va­hin­go­nai­heut­ta­jan on pi­tä­nyt olla tie­toi­nen. En­na­koi­ta­vuus il­men­tää vas­tuu­ket­jun kat­kai­se­mista en­nalta ar­vaa­mat­to­mien va­hin­ko­jen osalta.

Hen­ki­lö­va­hin­goissa vas­tuu­ket­jun on kat­sottu ylet­ty­vän pi­dem­mälle kuin muissa va­hin­ko­la­jeissa. Kor­keampi tuot­ta­muk­sen aste saa aikaan pi­dem­mälle ulot­tu­van vas­tuun.

Normin suo­ja­tar­koi­tus tar­koit­taa, että kor­vaus­vas­tuu on ole­massa vain, jos luo­ka­tulla nor­milla on py­ritty juuri sel­lai­sen va­hin­gon vält­tä­mi­seeen, joka sit­tem­min on ai­heu­tu­nut. An­ka­rassa vas­tuussa normin suo­ja­tar­koi­tuk­sella ei ole mer­ki­tystä.

Normin suo­ja­tar­koi­tuk­sella tar­koi­te­taan, sitä onko lai­min­lyö­dyllä toi­min­ta­vaa­ti­muk­sella py­ritty tor­ju­maan juuri sitä va­hin­koa, joka nor­min­vas­tai­sesta me­net­te­lystä on ai­heu­tu­nut.

Läh­teet:

Hemmo, Mika. Va­hin­gon­kor­vausoi­keus. Hel­sinki: WSOY WSO­YPro, 2005. Print.