Henkilön elvytyskielto eli DNAR-päätös (Do Not Attempt Resuscitation) tarkoittaa kieltoa suorittaa hänelle painelu-puhalluselvytyksestä tai muuta lääketieteellistä hoitoa, joka voi palauttaa hänet eloon. Potilaalla on oikeus määrätä omasta hoidostaan ja näin ollen myös elvytykseen liittyvistä asioista.
Elvytyskieltojen käyttö on tullut tietoisuuden kasvamisen myötä yhä yleisemmäksi, sillä monet haluavat elvytyskiellon kipujen ja epämukavuuden lopettamiseksi. Käytännössä suurin osa elvytyskielloista tehdään vaikean sairauden loppu- tai saattohoitovaiheessa.
DNAR-päätös on kuitenkin mahdollista tehdä myös ennen sairauden loppuvaihetta tai saattohoitovaihetta. Tällöin päätöksen teon yhteydessä on tärkeää ottaa kantaa myös siihen, minkä tasoisista aktiivisista hoidoista potilas vielä hyötyy.
Kerro elvytyskiellosta hoitotahdossa
Elvytyskiellon voi tehdä itse kirjaamalla sen esimerkiksi hoitotahtoonsa. Elvytyskielto onkin usein keskeinen osa hoitotahtoa.
Hoitotahto on tapa ilmaista henkilön tahto tulevasta hoidostaan tilanteissa, joissa hän ei esimerkiksi tajuttomuuden tai toimintakyvyn heikkenemisen vuoksi voi osallistua hoitoratkaisuihin. Hoitotahtoa sovelletaan ja se on voimassa vain näissä tilanteissa. Terveydenhuollon ammattilaisten on aina noudatettava hoitotahdon sisältöä.
Hoitotahto laaditaankin siis ennakoitavasti, jotta potilas voisi vaikuttaa omaan hoitoonsa myös silloin, kun hän ei enää pysty ilmaisemaan hoitoa koskevaa tahtoaan. Hoitotahdolla on keskeinen merkitys potilaslain mukaisen potilaan itsemääräämisoikeuden toteutumisessa ja siihen kirjatun elvytyskiellon noudattaminen kunnioittaakin myös potilaan oman tahdon huomioon ottamista.
💡 Hoitotahto sisältää mm. päätöksiä liittyen hoidon aloittamisesta, laadusta ja lopettamisesta.
Tieto elvytyskiellosta OmaKantaan
Jotta tieto elvytyskiellosta tavoittaa hoitohenkilökunnan, hoitotahto kannattaa ladata Omakanta-palveluun. Palvelussa hoitotahtoa voi päivittää tarvittaessa. Kielto on myös mahdollista perua jälkeenpäin.
Elvytyskiellosta määräämiseksi hoitotahdossa ei ole asetettu erillisiä sisältövaatimuksia. Hoitotahto on mahdollista tehdä vapaamuotoisesti kirjallisesti, jolloin se voidaan potilaan mukana liikkumisen lisäksi liittää sairauskertomukseen.
Kirjallisessa hoitotahdossa on hyvä olla allekirjoitus, päiväys sekä kaksi esteetöntä todistajaa, vaikka todistajat eivät ole välttämättömiä hoitotahdon voimassaololle.
Elvytys voidaan mainita hoitotahdossa nimenomaisesti erikseen sellaisena lääketieteellisesti perusteltuna toimenpiteenä, josta potilas haluaa hoitotahdossaan kieltäytyä.
💡 Elvytyskiellon tekeminen ei rajoita muiden mahdollisten lääketieteellisten perusteltujen toimenpiteiden suorittamista edelleen, jos potilas on kohdistanut hoitotahtonsa vain elvytyskieltoon.
Kokeile hoitotahdon tekemistä ilmaiseksi
Elvytyskiellon voi laatia itsemääräämisoikeuteen kelpoinen henkilö
Elvytyskiellon voi laatia sellainen henkilö, joka on kelpoinen käyttämään itsemääräämisoikeuttaan. Elvytyskielto kannattaa mainita hoitotahdossa.
Hoitotahdon laatimista koskevan kelpoisuuden arviointiin vaikuttavat henkilön kyky ymmärtää oma terveydentilansa sekä hahmottaa mahdollisen hoidosta kieltäytymisen tai siihen suostumisen seuraukset.
Henkilö, joka ei ole kykenevä käyttämään itsemääräämisoikeuttaan, ei voi laatia pätevää hoitotahtoa.
💡 Itsemääräämisoikeutta ei ole sidottu oikeustoimikelpoisuuteen tai täysi-ikäisyyteen, joten alaikäinenkin voi kyetä päättämään hoidostaan ja laatimaan hoitotahdon.
Lääkärin tekemä elvytyskieltopäätös
Myös hoitava lääkäri voi tehdä henkilölle DNAR-päätöksen. Päätöksen tueksi tarvitaan tällöin lääketieteellisiä perusteita.
Hoitavan lääkärin lääketieteellisin perustein tekemä päätös perustuu potilaan tilanteen yksilölliseen arviointiin. Potilasta tai joissakin tapauksissa tämän omaisia tulee informoida lääketieteellisin perustein tehdystä elvytyskiellosta. Heitä tulee myös kuulla asiassa. Lisäksi potilaan tai omaisten mahdollinen kanta tulee kirjata myös sairauskertomukseen. DNAR-päätöksen perusteet ovat kuitenkin tästä huolimatta lääketieteellisiä, eivätkä voi perustua potilaan tai omaisten mielipiteeseen.
Hoitavan lääkärin päätös elvytyskiellosta voi liittyä vain sen hetkiseen sairauteen sekä siitä aiheutuvaan potilaan huonoon ennusteeseen. Jos tilanne huonosta ennusteesta huolimatta paranee, on lääkärin tekemä DNAR-päätös myös mahdollista perua.
Lasten kohdalla tehtävä DNAR-päätöksen laatiminen poikkeaa aikuisille tehtävästä DNAR-päätöksestä.
Elvytyskielto herättää tunteita
Elvytyskielto herättää usein vahvoja tunteita niin potilaassa kuin omaisissakin. Tästä johtuen varsinaisen elvytyskiellon sijaan voidaankin suosia sellaista hoitosuunnitelmaa, missä otetaan kantaa siihen, mistä hoidosta potilas hyötyy. Elvytys sydämenpysähdyksen tapahtuessa on vain yksi hoitomuoto, jonka hyötyyn voidaan tällöin ottaa kantaa.
DNAR-päätös ei kuitenkaan tarkoiteta potilaan hoidon lopettamista, vaikka se tehdäänkin usein sairauden loppuvaiheessa tai saattohoitovaiheessa. Se onkin katsottavissa erilaisista hoidon rajauksista lievimmäksi. Elvytyskieltopäätöksen tarkoituksena onkin nimenomaan vähentää potilaan kokemaa turhaa kärsimystä.
Tee hoitotahto Aatoksen avustuksella
Aatoksen kautta voit tehdä lääketieteellistä hoitoasi koskevan hoitotahdon, johon voit kirjata myös toiveesi esimerkiksi elvytyskiellosta.
Hoitotahdon laatiminen Aatoksen kautta on vaivaton ja nopea päätös huolehtia oman itsemääräämisoikeuden toteutumisesta.
Aatoksessa tehdyn hoitotahdon voi ladata OmaKanta-palveluun, jotta se olisi helposti hoitohenkilökunnan saatavilla. Hoitotahtoa koskevan asiakirjan voi myös tulostaa ja laittaa esimerkiksi lompakkoon.
Hoitotahto maksaa 69 euroa Aatoksen verkkopalvelussa.