Yh­tei­se­lä­män lo­pet­ta­mi­nen avio­lii­tos­sa

Avio­liit­to­lain (234/1929) mukaan yh­tei­se­lä­män lo­pet­ta­mi­nen tar­koit­taa sitä, että tuo­miois­tui­men pää­tök­sellä avio­lii­tossa oleva pari ei enää asu yh­dessä.

Li­säksi tuo­miois­tuin voi mää­rätä, että avio­puo­li­son yh­tei­sessä ko­dissa asuu se hen­kilö, joka on enem­män asun­non tar­peessa. Sa­malla tuo­miois­tuin voi vel­voit­taa vä­hem­män asun­toa tar­vit­se­van hen­ki­lön muut­ta­maan pois puo­li­soi­den yh­tei­sestä ko­dista.

Yh­tei­se­lä­män lo­pet­ta­mista on mah­dol­lista hakea ta­pauk­sissa, jossa yh­tei­se­lä­mää ei ole mah­dol­lista jatkaa avio­eron har­kinta-aikana. Täl­lai­sia ta­pauk­sia on esi­mer­kiksi per­heessä esiin­tyvä per­he­vä­ki­valta tai päih­deon­gel­mat.

Yh­tei­se­lä­män lo­pet­ta­mista hae­taan kä­rä­jä­oi­keu­desta

Puo­li­sot voivat yh­tei­sesti tai yksin avio­lii­ton aikana toi­mit­taa kä­rä­jä­oi­keu­delle yh­tei­se­lä­män lo­pet­ta­mista kos­ke­van ha­ke­muk­sen.

On myös mah­dol­lista esit­tää ha­ke­musta yh­tei­se­lä­män lo­pet­ta­mi­sesta avio­eroa kos­ke­vassa oi­keu­den­käyn­nissä tai myö­hem­min kun avio­ero on jo tullut lain­voi­mai­seksi.

Yh­tei­se­lä­män lo­pet­ta­mi­nen yksin tai yh­dessä

Tuo­miois­tui­men pää­töstä yh­tei­se­lä­män lo­pet­ta­mi­sesta voi­daan panna täy­tän­töön joko heti tai vasta myö­hem­min riip­pu­matta siitä onko päätös saanut lain­voi­man.

Täy­tyykö toisen puo­li­son suos­tua siihen, että hae­taan yh­tei­se­lä­män lo­pet­ta­mista?

Jos vain toinen puo­li­soista hakee yh­tei­se­lä­män lo­pet­ta­mista, toisen puo­li­son ei tar­vitse suos­tua ha­ke­muk­seen. Puo­li­solla, joka ei toi­mita ha­ke­musta, on oikeus tulla kuul­luksi, kun tuo­miois­tuin kä­sit­te­lee asiaa.

Yh­tei­se­lä­män päät­tä­mi­nen voi­massa tois­tai­seksi

Tuo­miois­tui­men päätös yh­teis­toi­min­nan päät­tä­mi­sestä on voi­massa tois­tai­seksi, mutta enin­tään kui­ten­kin kaksi vuotta. Puo­liso voi vaatia pää­tök­sen muut­ta­mista tai ku­moa­mista.

Tuo­miois­tui­men antama päätös on mah­dol­lista kumota tai muut­taa, mutta se vaatii tuo­miois­tui­melta uutta pää­töstä. Uusi päätös edel­lyt­tää puo­les­taan olo­suh­tei­den muu­tosta.

Mistä yh­tei­seen elä­mään kos­ke­vista asioista tuo­miois­tuin voi päät­tää?

Tuo­miois­tuin voi päät­tää läh­tö­koh­tai­sesti kol­mesta eri asiasta liit­tyen yh­tei­seen elä­mään: kuka jää yh­tei­seen kotiin, kuka muut­taa pois yh­tei­sestä ko­dista sekä miten toisen puo­li­son yh­tei­sesti käy­tet­tyä omai­suutta voi käyt­tää.

Näistä asioista tuo­miois­tui­mella on oikeus päät­tää

1. Puo­liso, joka tar­vitse asun­non enem­män, saa jäädä asu­maan puo­li­soi­den yh­tei­seen kotiin.
2. Toisen puo­li­son muutto pois puo­li­soi­den yh­teistä ko­dista.
3. Saako puo­liso käyt­tää toisen puo­li­son tiet­tyä ir­tainta omai­suutta, joka on tar­koi­tettu puo­li­soi­den yh­tei­seen käyt­töön.

Kuka saa jäädä asu­maan yh­tei­seen kotiin?

Kun tuo­miois­tuin päät­tää kuka saa jäädä asu­maan yh­tei­seen kotiin, se ottaa ottaa huo­mioon monia te­ki­jöitä.

Tuo­miois­tui­men huo­mioon otet­tava te­ki­jät

• mil­lai­nen puo­li­soi­den ta­lou­del­li­nen ti­lanne on?
• mil­lai­nen mah­dol­li­suus heillä on saada toista asun­toa?
• ke­nellä on huo­len­pito lap­sista?

Tässä yh­tey­dessä ei ole väliä kuka omis­taa tai vuo­kraa ky­seessä olevaa asun­toa.

Vaikka puo­liso, jonka tuo­miois­tuin vel­voit­taa muut­ta­maan ulos, omis­taa asun­non, tuo­miois­tuin ei voi sa­malla pää­tök­sellä vel­voit­taa puo­li­soa, joka jää asun­toon asu­maan, suo­rit­ta­maan kor­vausta omis­ta­ja­puo­li­solle. Tämä asia rat­kais­taan omai­suu­den osi­tuk­sessa.

Puo­li­son käyt­tö­oi­keus toisen puo­li­son ir­tai­mis­toon

Jos tuo­miois­tuin päät­tää, että toisen puo­li­son on muu­tet­tava ulos, se voi myös päät­tää, että puo­liso, joka jää asu­maan asun­nossa, saa käyt­tää ulos muu­tet­ta­van puo­li­son tiet­tyä ir­tai­mis­toa.

Ky­seessä voi olla omai­suutta, joka on osa asun­toir­tai­mis­toa ja on tar­koi­tettu puo­li­soi­den yh­teis­käyt­töön. Tämä voi esi­mer­kiksi olla työ­vä­li­neitä tai omai­suutta, joka on puo­li­soi­den tai lasten hen­ki­lö­koh­taista käyt­töä varten.

Jos tuo­miois­tuin on oi­keut­ta­nut asun­toon asu­maan jäävän puo­li­son käyt­tä­mään toisen puo­li­son omai­suutta, omai­suutta omis­tava puo­liso ei saa lou­kata toisen puo­li­son käyt­tö­oi­keutta. Omis­taja ei esi­mer­kiksi saa lah­joit­taa tai myydä tätä omai­suutta.

Jos omis­taja kui­ten­kin myy tai lah­joit­taa ky­seessä olevaa omai­suutta, hen­kilö, joka on saanut omis­ta­ja­oi­keu­den omai­suu­teen, ei voi vaatia saada omai­suutta hal­lin­taan niin kauan kuin käyt­tö­oi­keus on voi­massa.

Missä ti­lan­teissa tuo­miois­tuin voi päät­tää yh­tei­se­lä­män lo­pet­ta­mi­sesta?

Kun tuo­miois­tuin päät­tää yh­tei­se­lä­män lo­pet­ta­mi­sesta, ky­seessä on usein per­he­vä­ki­val­ta­ti­lanne. Tuo­miois­tuin voi kui­ten­kin myös päät­tää yh­tei­se­lä­män lo­pet­ta­mi­sesta muissa riita- ja krii­si­ti­lan­teissa, esi­mer­kiksi jos toi­sella puo­li­solla on päih­deon­gel­mia.

Jos mo­lem­mat puo­li­sot har­kit­se­vat, pi­täi­sikö toisen heistä muut­tua pois, mutta kum­pi­kaan heistä ei itse koe ole­vansa vel­vol­li­nen muut­ta­maan ja puo­li­soi­den riita on hai­taksi sa­massa asun­nossa asu­ville lap­sille, puo­li­sot voivat toi­mit­taa yh­tei­se­lä­män lo­pet­ta­mista kos­ke­van ha­ke­muk­sen.

Muita vaa­ti­muk­sia yh­tei­se­lä­män lo­pet­ta­mista kos­ke­vassa ha­ke­muk­sessa

Yh­tei­se­lä­män lo­pet­ta­mis­ha­ke­muk­sen toi­mit­ta­mi­sen yh­tey­dessä voi­daan sa­man­ai­kai­sesta esit­tää vaa­ti­muk­sia, jotka liit­ty­vät ky­sei­seen asiaan.

Muut vaa­ti­muk­set voivat esi­mer­kiksi liit­tyä lasten huol­toon, ela­tus­a­puun tai ta­paa­mi­soi­keu­teen.

Kuinka kauan tuo­miois­tui­men päätös on voi­massa?

Tuo­miois­tui­men päätös on tois­tai­seksi voi­massa, mutta enin­tään kaksi vuotta.

On kui­ten­kin mah­dol­lista muut­taa tai pe­ruut­taa pää­töstä, jos toinen puo­li­soista sitä vaatii. Pää­tök­sen muut­ta­mi­nen tai pe­ruut­ta­mi­nen vaatii, että olo­suh­teet ovat muut­tu­neet pää­tök­sen an­ta­mi­sen jäl­keen.

Tuo­miois­tui­men päätös rau­keaa myös jos omai­suu­den ositus tai erot­telu on toi­mi­tettu puo­li­soi­den vä­lillä ja tuomio on saanut lain­voi­man.

Päätös ei raukea vain, koska avio­ero on tullut lain­voi­mai­seksi, vaan omai­suu­den osi­tuk­sen tai erot­te­lun täytyy olla toi­mi­tettu. Tuo­miois­tuin voi päät­tää, että yh­tei­se­lä­män lo­pet­ta­mi­nen jatkuu kahden vuoden jäl­keen, jos omai­suu­den osi­tusta ei ole toi­mi­tettu.

Mitä ta­pah­tuu yh­tei­se­lä­män lo­pet­ta­mi­sen jäl­keen?

Tuo­miois­tui­men päätös puo­li­soi­den yh­tei­se­lä­män lo­pet­ta­mi­sesta ei tar­koita, että puo­li­sot ovat eron­neet. Jotta avio­ero tulisi voi­maan, puo­li­soi­den pitää yh­tey­dessä tai yksin hakea avio­eroa.

Avio­ero ei kui­ten­kin astu voi­maan heti ha­ke­muk­sen jät­tä­mi­sen yh­tey­dessä vaan puo­li­soilla on kuuden kuu­kau­den har­kinta-aika.

Kun kuusi kuu­kautta on ku­lu­nut, puo­li­sot tuo­mi­taan avio­eroon, jos mo­lem­mat tai toinen heistä sitä vaatii.

Jos puo­li­sot ovat jat­ku­vasti asu­neet eril­lään, eli olleet asu­muse­rossa, vii­mei­set kaksi vuotta, heidän ei tar­vitse odot­taa kuutta kuu­kautta, vaan he voivat saada avio­eroa ilman har­kinta-aikaa.

Jos puo­li­sot eivät hae avio­eroa, avio­liitto jatkuu ja puo­li­sot voivat muut­taa yhteen kun tuo­miois­tui­men päätös on rau­en­nut.