Onko vaimon veli käly vai lanko? – Su­ku­lai­suus­ter­mit tu­tuksi

Tässä ar­tik­ke­lissa käymme läpi suomen kielen su­ku­lai­suus­ter­mejä ja niiden mää­ri­tel­miä. Kä­sit­te­lemme ly­hyesti myös uus­per­hei­siin – eli per­hei­siin, joissa on lapsia ai­kai­sem­mista pa­ri­suh­teista – liit­ty­viä uu­dem­pia ih­mis­suh­de­ter­mejä.

Su­ku­lai­suus­ter­mit kes­kus­te­lun apuna

Mo­nilla su­ku­lai­suus­ter­meillä on pitkä his­to­ria Suo­messa, ja eri­lai­sia su­ku­lai­suus- ja per­he­suh­teita ku­vaa­via sanoja onkin run­saasti. Monia näistä su­ku­lai­suus­ter­meistä ei kui­ten­kaan vält­tä­mättä tule käy­tet­tyä kovin usein, jol­loin ne voivat hel­posti unoh­tua.

Eri­lai­sia su­ku­lais- tai per­he­suh­teita ku­vaa­vien ter­mien opet­telu kui­ten­kin kan­nat­taa: ter­mien käyt­tä­mi­nen voi ni­mit­täin hel­pot­taa näistä ih­mis­suh­teista kes­kus­te­le­mista. Esi­mer­kiksi työ­pai­kan kah­vi­tauolla voi olla hel­pompi puhua ”kä­lystä” kuin ”veljen vai­mosta.”

Käly

Kä­lyllä tar­koi­te­taan ylei­sim­min puo­li­son si­sarta, puo­li­son veljen vaimoa tai veljen vaimoa. Kä­lyllä vii­ta­taan siis tiet­tyi­hin avio­lii­ton kautta saa­tui­hin nais­puo­li­siin su­ku­lai­siin.

Lanko

Lankoa käy­te­tään yleensä kälyn vas­ta­koh­tana, eli sillä voi­daan vii­tata ylei­sesti joko puo­li­son vel­jeen tai oman si­sa­ruk­sen avio­mie­heen.

Langon al­ku­pe­räi­nen mer­ki­tys on kui­ten­kin ollut laa­jempi, ja sillä on vii­tattu ylei­sesti kaik­kiin avio­lii­ton kautta saa­tui­hin su­ku­lai­siin.

Ny­kyi­sin lanko-ni­mi­tystä käy­te­tään kui­ten­kin sup­peam­massa mer­ki­tyk­sessä; lanko viit­taa yleensä vain tiet­tyi­hin nai­mi­siin­me­non kautta saa­tui­hin mies­puo­li­siin su­ku­lai­siin.

Lan­kous tes­ta­men­tin to­dis­ta­mi­sessa

Su­ku­lai­suus­suh­tei­den mer­ki­tys voi ko­ros­tua esi­mer­kiksi tes­ta­men­tin laa­din­nassa, koska kahden es­teet­tö­män to­dis­ta­jan tulee to­dis­taa tes­ta­mentti. To­dis­ta­jien es­teet­tö­myy­teen vai­kut­taa ni­mit­täin heidän su­ku­lai­suus­suh­teensa tes­ta­men­tin laa­ti­jaan.

Tes­ta­men­tin laa­ti­jan lä­hi­su­ku­lais­ten, kuten van­hem­pien ja lasten, li­säksi myös tes­ta­men­tin te­ki­jään lan­kou­dessa olevat tahot ovat es­teel­li­siä to­dis­ta­maan tes­ta­men­tin.

Tes­ta­men­tin laa­ti­jan on hyvä tie­dos­taa, että tes­ta­men­tin yh­tey­dessä ter­millä ”lan­kous” vii­ta­taan osit­tain eri asiaan kuin ar­ki­kie­len ter­millä ”lanko.” Lan­kous on ni­mit­täin tes­ta­men­tin to­dis­ta­mi­seen liit­tyvä su­ku­puo­li­neut­raali termi; lan­kou­della vii­ta­taan ylei­sesti tietyn hen­ki­lön ja hänen puo­li­sonsa suvun vä­li­seen suh­tee­seen.

Tes­ta­men­tin to­dis­ta­jana on siis es­teel­li­nen toi­mi­maan myös tes­ta­men­tin laa­ti­jan puo­li­son sisko tai veljen vaimo.

Muista siis var­mis­taa, ettei tes­ta­ment­tisi to­dis­ta­jana toi­miva hen­kilö ole si­nulle min­kään­lai­sessa su­ku­lai­suus­suh­teessa. Tämä on hel­poin tapa var­mis­taa tes­ta­men­tin pä­te­vyys.

Anoppi ja ap­piukko

Puo­li­son äitiä kut­su­taan ano­piksi ja isää apiksi tai ap­piu­koksi. Anoppi ja ap­piukko ovat siis puo­li­son van­hem­mat.

Miniä ja vävy

Mi­niällä tar­koi­te­taan oman pojan vaimoa. Vä­vyllä vii­ta­taan puo­les­taan oman tyt­tä­ren avio­mie­heen. Ter­mejä ”miniä” ja ”vävy” voi­daan siis käyt­tää lasten puo­li­soista.

Miniä ja vävy ovat hyvin van­hoja ura­li­laista pe­rin­töä omaa­via sanoja. Miniän ja vävyn his­to­rial­lista mer­ki­tystä se­lit­tä­nee se, että oman lapsen puo­li­solla on tärkeä rooli suvun jat­ka­mi­sen kan­nalta.

Serkku ja pik­kuserkku

Serkku on ylei­sesti hyvin tun­nettu su­ku­lai­suus­termi, jolla vii­ta­taan isän tai äidin si­sa­rus­ten lap­siin. Pik­kuser­kulla tar­koi­te­taan puo­les­taan iso­van­hem­pien si­sa­rus­ten lap­sen­lap­sia.

Hen­ki­lön pik­kuserk­kuja ovat siis hänen van­hem­piensa serk­ku­jen lapset. Kes­ke­nään serk­kuja ole­vien hen­ki­löi­den lapset ovat siis tois­tensa pik­kuserk­kuja.

Ny­ky­tie­don va­lossa serkku on ter­minä ver­rat­tain uusi, ja se alkoi yleis­ty­mään vasta 1900-lu­vulla. Sana ”serkku” on mah­dol­li­sesti joh­dettu suomen kielen setä-sa­nasta.

Nato ja kyty

Ny­ky­ään sana ”nato” saat­taa hel­posti yh­dis­tyä Poh­jois-At­lan­tin puo­lus­tus­liitto Natoon, mutta nato on myös suomen kielen su­ku­lai­suus­suh­de­sana.

Nato ja kyty ovat muihin su­ku­lais­ter­mei­hin ver­rat­tuna ehkä vä­hem­män tun­net­tuja, mutta niiden tie­tä­mi­nen voi hel­pot­taa suo­ma­lai­sen kult­tuu­ri­his­to­rian ym­mär­tä­mistä. Näitä ni­mi­tyk­siä käy­te­tään ni­mit­täin esi­mer­kiksi Ka­le­va­lassa, jossa natoa ja kytyä käy­te­tään ku­vaa­maan avio­mie­hen si­sa­ruk­sia. Na­tolla vii­ta­taan avio­mie­hen si­sa­reen, kun taas kyty viit­taa avio­mie­hen vel­jeen.

Naton ja kytyn erot­taa kä­lystä ja lan­gosta eri­tyi­sesti se, että niillä vii­ta­taan vain miehen su­ku­lai­siin. Käly ja lanko voi sen sijaan vii­tata myös vaimon su­ku­lai­siin, kuten vaimon sis­koon tai vel­jeen.

Ka­le­va­lassa avio­vai­mon suh­detta avio­mie­hen su­ku­lai­siin, kuten natoon ja kytyyn, ei kuvata ko­vin­kaan läm­pi­minä. Osa­syynä tähän saat­taa olla, että en­ti­sai­koi­hin avio­vaimo siir­tyi avio­lii­ton myötä usein avio­mie­hensä sukuun ja muutti suvun ti­loille. Vaimo jou­tui­kin usein to­dis­ta­maan kel­poi­suu­tensa naton ja kytyn sil­missä.

Bonus-su­ku­lai­set

Var­sin­kin Ruot­sissa on al­ka­nut yleis­ty­mään bonus-etu­liit­teen käyttö su­ku­lais­suh­teista pu­hut­taessa. Ter­millä vii­ta­taan ylei­sesti uus­per­heen jä­se­niin, kuten uus­per­heen lap­siin, jotka eivät ole toisen van­hem­man omia bio­lo­gi­sia lapsia.

Bo­nus­lap­seksi voi­daan siis kutsua esi­mer­kiksi uuden avio­puo­li­son lasta, jonka tämä on saanut ai­kai­sem­massa avio­lii­tos­saan edel­li­sen puo­li­sonsa kanssa. Bo­nus­lapsi voi taas vii­tata ei-bio­lo­gi­seen van­hem­paansa bo­nus­van­hem­pana, ja bo­nus­van­hem­man lap­siin bo­nus­si­sa­ruk­sina.

Lue lisää: Adop­tio Suo­messa