Vel­ka­jär­jes­tely

Mitä pi­dem­pään velkaa kertyy, sitä vai­keampi vel­ka­taak­kaa on alkaa sel­vit­tä­mään. Jos vel­ko­jen mak­sa­mi­nen ei on­nistu yksin, on mak­sa­mi­sen suun­nit­te­luun mah­dol­lista saada apua. Vii­me­si­jai­nen vaih­toehto on ha­keu­tua vel­ka­jär­jes­te­lyyn.

💡Yk­si­tyis­hen­ki­löi­den vä­li­nen lai­naa­mi­nen hel­pot­tuu vel­ka­kir­jan avulla. Myös su­ku­lai­selle lai­na­tessa on tär­keää käyt­tää vel­ka­kir­jaa, sillä vi­ran­omai­set voivat miel­tää velan lah­jaksi.

Vel­ka­jär­jes­te­lyllä au­te­taan ve­lal­lista vai­keassa ta­lou­del­li­sessa ti­lan­teessa

Vel­ka­jär­jes­te­lyn tar­koi­tuk­sena on kor­jata mak­su­ky­vyt­tö­män hen­ki­lön ta­lou­del­li­nen ti­lanne. Ta­voit­teena on auttaa ve­lal­li­nen ta­kai­sin omille ja­loil­leen. Li­säksi var­mis­te­taan, että vel­ko­jien oikeus saa­ta­viin saa­daan tur­vat­tua. Vel­ka­jär­jes­te­lyssä laa­di­taan mak­susuun­ni­telma, jonka avulla ve­lal­li­nen saa vel­kansa kui­ta­tuksi.

Vel­ka­jär­jes­te­lyyn ha­keu­tu­mi­nen on vii­me­si­jai­nen keino vel­ko­jen mak­suun. Ensin on siis ko­keil­tava muita kei­noja, esi­mer­kiksi so­vit­te­lua. Vel­ko­jilla on vel­vol­li­suus myö­tä­vai­kut­taa so­vit­te­luun.

Tuo­miois­tuin antaa pää­tök­sen vel­ka­jär­jes­te­lystä

Vel­ka­jär­jes­te­lyyn voi päästä tuo­miois­tui­men pää­tök­sellä. Tuo­miois­tui­melle lä­he­te­tään ha­ke­mus, jossa ve­lal­li­nen sel­vit­tää omaa ta­lou­del­lista ti­lan­net­taan. Ha­ke­mus voi­daan joko hy­väk­syä, tai hylätä.

Mak­su­jär­jes­te­lyyn ei pääse missä ti­lan­teessa ta­hansa. Laki mää­rit­te­lee tietyt edel­ly­tyk­set, jotka tulee täyt­tyä.

1. Jotta vel­ka­jär­jes­te­lyyn voi päästä, on ha­ki­jan asuin­paik­kana oltava Suomi. Vaih­toeh­toi­sesti pääosa ha­ki­jan ve­loista tulee olla Suo­messa. 
2. Ha­ki­jan on oltava muuten kuin ti­la­päi­sesti ky­ke­ne­mä­tön mak­sa­maan vel­ko­jaan. Ti­la­päi­nen mak­su­ky­vyt­tö­myys voisi koskea esi­mer­kiksi hen­ki­löä, jolla on sään­nöl­li­set tulot. 
3. Mak­su­jär­jes­tely voi­daan myön­tää mak­su­ky­vyt­tö­mälle hen­ki­lölle, joka ei koh­tuu­della kykene pa­ran­ta­maan mak­su­ky­ky­ään vel­ko­jen mak­sa­mi­seksi. Mak­su­ky­vyt­tö­myy­den tulisi johtua esi­mer­kiksi työ­ky­vyt­tö­myy­destä, työt­tö­myy­destä, sai­rau­desta tai muusta pää­asiassa ilman omaa syytä joh­tu­vasta ti­lasta.

Näiden edel­ly­tys­ten li­säksi tuo­miois­tuin voi ottaa muita te­ki­jöitä huo­mioon. Jos vel­ka­jär­jes­te­lyyn hy­väk­sy­mi­seen on muita pai­na­via pe­rus­te­luja, voi tuo­miois­tuin myös näiden no­jalla hy­väk­syä ve­lal­li­sen ha­ke­muk­sen.

Lue lisää: Mak­su­muis­tu­tus se­li­tet­tynä

Vel­ka­jär­jes­te­lyyn pää­se­mi­seen voi olla es­teitä

Vaikka yllä mai­ni­tut edel­ly­tyk­set vel­ka­jär­jes­te­lyyn hy­väk­sy­mi­selle täyt­tyi­si­vät, voi tuo­miois­tuin joutua hyl­kää­mään ha­ke­muk­sen. Laissa on lue­tel­tuna eri­lai­sia te­ki­jöitä, jotka es­tä­vät ve­lal­li­sen pääsyn vel­ka­jär­jes­te­lyyn.

Esteet ovat pää­osin ti­lan­teita, jotka ve­lal­li­nen on itse ai­heut­ta­nut it­sel­leen epä­re­hel­li­sellä tai erit­täin huo­li­mat­to­malla toi­min­nalla.

Ve­lal­li­sen ha­ke­mus voi­daan hylätä esi­mer­kiksi jos:

• velka on seu­rausta ve­lal­li­sen te­ke­mästä ri­kok­sesta, 
• mer­kit­tä­vää velkaa on syn­ty­nyt elin­kei­no­toi­min­nassa, jossa ve­lal­li­nen on me­ne­tel­lyt tör­keän so­pi­mat­to­masti vel­ko­jia koh­taan tai lai­min­lyöty olen­nai­sesti vel­vol­li­suuk­sia,
• pa­koil­lut, sa­lail­lut tu­lo­jaan tai muuten an­ta­nut väärää tietoa tai 
• ve­lal­li­selle on jo laa­dittu mak­susuun­ni­telma edel­li­sen 13 vuoden aikana.

Tuo­miois­tuin voi tehdä pe­rus­tel­lun poik­keuk­sen ja hy­väk­syä ve­lal­li­sen vel­ka­jär­jes­te­lyyn es­teestä huo­li­matta. Täl­löin­kin kyse on siitä, että vel­ka­jär­jes­te­lyn hy­väk­sy­mi­seen on muita pai­na­via pe­rus­te­luja. Laki ei suoraa kerro, mitä pai­na­via syitä hy­väk­sy­mi­selle voisi olla. Tuo­miois­tui­mella on asiassa har­kin­ta­valta.

On hyvä huo­mata, että este vel­ka­jär­jes­te­lylle saat­taa olla vain vä­liai­kai­nen. Vel­ka­jär­jes­te­lyyn voi siis hakea uu­des­taan esteen pois­tu­mi­sen jäl­keen.

Vel­ka­jär­jes­te­lyssä luo­daan mak­susuun­ni­telma

Vel­ka­jär­jes­te­lyssä luo­daan mak­susuun­ni­telma, jossa ote­taan huo­mioon ve­lal­li­sen mak­su­kyky. Mak­su­ky­kyyn vai­kut­taa ve­lal­li­sen koko va­ral­li­suus. Va­ral­li­suutta ar­vioi­taessa ote­taan huo­mioon myös omai­suus, jota voi­daan myy­mällä muut­taa ra­haksi. Ve­lal­li­sen saamat tulot vai­kut­ta­vat luon­nol­li­sesti mak­su­ky­kyyn. Li­säksi ote­taan huo­mioon vält­tä­mät­tö­mät elin­kus­tan­nuk­set, jotka vä­hen­ne­tään va­ral­li­suu­desta.

Mak­susuun­ni­tel­man kesto on läh­tö­koh­tai­sesti noin kolme vuotta. Ve­lal­li­sen ta­lou­del­li­nen ti­lanne, sekä vel­ko­jien asema saat­ta­vat kui­ten­kin vai­kut­taa suun­ni­tel­man pi­tuu­teen. Esi­mer­kiksi jos ve­lal­li­nen pitää omis­ta­mansa asun­non it­sel­lään, voi mak­susuun­ni­telma kestää pi­dem­pään.

Mak­susuun­ni­telma kestää mak­si­mis­saan kym­me­nen vuotta ta­val­lis­ten vel­ko­jen osalta. Suun­ni­telma kattaa kaikki ne velat, jotka vel­ka­jär­jes­te­lyyn men­nessä on syn­ty­nyt.

Lue lisää: Yk­si­tyis­hen­ki­lön velan van­hen­tu­mi­nen

Omis­tusa­sunto ja vel­ka­jär­jes­tely

Ve­lal­li­sen on mah­dol­lista pitää omis­ta­mansa asunto it­sel­lään, jos se on omassa tai per­heen va­ki­tui­sessa käy­tössä. Edel­ly­tyk­senä on, että ve­lal­li­nen pystyy mak­sa­maan tietyn osuu­den ve­lois­taan. Tätä osuutta kut­su­taan vel­ko­jen vä­him­mäis­ker­ty­mäksi.

Vä­him­mäis­ker­tymä koos­tuu va­kuus­ve­loista ja ta­val­li­sista ve­loista. Va­kuus­ve­lan osalta vä­him­mäis­ker­ty­mään lue­taan se summa, joka saa­daan, kun asun­non to­den­nä­köi­sestä myyn­ti­hin­nasta vä­hen­ne­tään niiden vel­ko­jen määrä, joissa asunto on va­kuu­tena. Muut velat lue­taan ta­val­li­siksi ve­loiksi. Näiden poh­jalta las­ke­taan vel­ko­jen vä­him­mäis­ker­tymä.

Vel­ko­jen määrä ja asun­non arvo vai­kut­ta­vat siihen, mikä mak­set­tava vä­him­mäis­ker­tymä on. Eli kuinka paljon ve­lal­li­sen tulee pystyä mak­sa­maan velkaa pois, jotta hän voi pitää asun­non.

Jos omis­tusa­sun­toa ei voida pitää, muu­te­taan se läh­tö­koh­tai­sesti ra­haksi. Oikeus asun­toon kuuluu kui­ten­kin ih­mi­sen pe­rus­oi­keuk­siin. Jos koh­tuul­lista muuta asun­toa ei ole saa­ta­villa, on ve­lal­li­sen mah­dol­lista säi­lyt­tää asunto it­sel­lään.

Vel­ka­jär­jes­te­lyssä on mah­dol­lista säi­lyt­tää it­sel­lään myös muuta vält­tä­mä­töntä omai­suutta. Esi­mer­kiksi ve­lal­li­nen voisi pitää koh­tuu­hin­tai­sen au­tonsa, jos sen kat­so­taan olevan pe­rus­tel­tua. Ve­lal­li­nen saat­taa tar­vita autoa vaik­kapa päi­vä­työs­sään, jol­loin olisi koh­tuu­tonta vaatia sen myy­mistä.

Ulos­otto ja vel­ka­jär­jes­tely

Vel­ka­jär­jes­te­lyyn pää­se­mi­seen ei edel­ly­tetä, että velat olisi siir­retty ulos­ot­toon. On mah­dol­lista, että velat ovat ker­ty­neet lyhyen ajan si­sällä. Ve­lal­li­sen mak­su­kyky on rat­kai­se­vassa ase­massa. Jos kat­so­taan, että mak­su­kyky on hei­ken­ty­nyt mer­kit­tä­västi muuten kuin ti­la­päi­sesti, voi vel­ka­jär­jes­te­lyn edel­ly­tyk­set täyt­tyä.

Usein vel­ka­jär­jes­te­lyyn pääsee kui­ten­kin vasta, kun vel­ko­jen ot­ta­mi­sesta on ku­lu­nut aikaa. Täl­löin on to­den­nä­köi­sem­pää, että ve­lal­li­nen to­de­taan mak­su­ky­vyt­tö­mäksi. Li­säksi vel­ko­jen siir­ty­mi­nen ulos­ot­toon, tekee ve­lal­li­sen ta­lou­del­li­sen ti­lan­teen kar­toit­ta­mi­sesta sel­keäm­pää.

Yk­si­tyi­sen elin­kei­non­har­joit­ta­jan vel­ka­jär­jes­tely

Yk­si­tyi­sen elin­kei­non­har­joit­ta­jan on tie­tyin edel­ly­tyk­sin mah­dol­lista päästä yk­si­tyis­hen­ki­lön vel­ka­jär­jes­te­lyyn. Täl­löin mak­susuun­ni­tel­massa ote­taan huo­mioon ve­lal­li­sen omien hen­ki­lö­koh­tais­ten vel­ko­jen li­säksi yri­tyk­sen ni­missä otetut velat.

Yk­si­tyi­sen elin­kei­non­har­joit­ta­jan velat voi­daan ottaa vel­ka­jär­jes­te­lyyn, jos:

• yri­tyk­sellä on ollut enin­tään kaksi työn­te­ki­jää ve­lal­li­sen li­säksi, 
• elin­kei­non­har­joit­taja pystyy mak­sa­maan vel­ka­jär­jes­te­lyn jäl­keen syn­ty­vät yri­tyk­sen velat yri­tys­toi­min­nasta saa­ta­villa tu­loilla, 
• toi­min­nan jat­ka­mi­nen ei ai­heuta koh­tuul­li­sen luoton ot­ta­mi­sen li­säksi enem­pää vel­kaan­tu­mista, sekä
• yri­tyk­sen ta­lou­den el­vyt­tä­mi­nen ei edel­lytä yri­tys­toi­min­taa kos­ke­via jär­jes­te­lyjä.

Pääsy vel­ka­jär­jes­te­lyyn voi elin­kei­non­har­joit­ta­jan­kin koh­dalla estyä, jos velat joh­tu­vat esi­mer­kiksi piit­taa­mat­to­muu­desta, ri­kok­sesta tai laissa mää­ri­tel­ty­jen vel­voit­tei­den lai­min­lyön­nistä.

Tär­keim­pänä edel­ly­tyk­senä vel­ka­jär­jes­te­lyyn pää­se­mi­selle on, että ve­lal­li­nen on ni­me­no­maan yk­si­tyi­nen elin­kei­non­har­joit­taja. Jos yritys on esi­mer­kiksi osa­keyh­tiö tai avoin yhtiö, ei vel­ka­jär­jes­tely ole mah­dol­lista. Täl­löin vaih­toeh­tona on yri­tys­sa­nee­raus.

Lue lisää: 5 vir­hettä, jotka vältät vel­ka­kir­jalla

Vel­ka­jär­jes­tely ly­hyesti tii­vis­tet­tynä

1. Vel­ka­jär­jes­te­lyyn pää­se­mi­nen alkaa ha­ke­muk­sesta, jonka ve­lal­li­nen toi­mit­taa tuo­miois­tui­men kä­si­tel­tä­väksi. Ha­ke­muk­sessa esi­te­tään mm. sel­vi­tys ve­lal­li­sen mak­su­ky­vystä. Myös vel­ko­jille an­ne­taan mah­dol­li­suus tulla kuul­luksi. 
2. Tuo­miois­tuin antaa pää­tök­sensä. Jos ve­lal­li­nen pääsee vel­ka­jär­jes­te­lyyn, ei hän läh­tö­koh­tai­sesti saa maksaa vel­ko­jaan ennen mak­susuun­ni­tel­man laa­ti­mista. Ve­lal­li­selta ei saa periä vel­koja, eikä niitä voida ulos­mi­tata. 
3. Seu­raa­vaksi laa­di­taan mak­susuun­ni­telma. Mak­susuun­ni­tel­massa mää­ri­tel­lään summa, jolla ve­lal­li­nen ly­hen­tää vel­ko­jaan kuu­kausit­tain. Summan tulee olla koh­tuul­li­nen, jotta ve­lal­li­selle riit­tää varoja vält­tä­mät­tö­miin elin­kus­tan­nuk­siin. Suun­ni­tel­maa on mah­dol­lista päi­vit­tää jos esi­mer­kiksi ve­lal­li­sen tu­loi­hin tulee muu­tok­sia. 
4. Mak­suoh­jelma päät­tyy sil­loin, kun velat on saatu mak­set­tua mak­susuun­ni­tel­man mu­kai­sesti.