Ta­sin­ko avio­eros­sa

Jos avio­liit­to päät­tyy eroon, voi puo­li­soi­den omai­suu­den ja­ka­mi­nen ja mah­dol­li­nen ta­sin­gon mak­sa­mi­nen ai­heut­taa epä­sel­vyyk­siä.

Ta­sin­gon suu­ruus voi myös hel­pos­ti johtaa rii­toi­hin puo­li­soi­den vä­lil­lä. Tästä ar­tik­ke­lis­ta saat yleis­tie­toa ta­sin­gon mak­sa­mi­seen liit­ty­vis­tä oi­keu­del­li­sis­ta ky­sy­myk­sis­tä.

Mitä ta­sin­ko tar­koit­taa?

Avio­lii­ton päät­tyes­sä puo­li­soi­den omai­suus täytyy jakaa puo­li­soi­den kesken. Jos puo­li­soil­la on täysi avio-oikeus tois­ten­sa omai­suu­teen, eli jos avio-oi­keut­ta ra­joit­ta­vaa avio­eh­toa ei ole tehty, puo­li­soi­den omai­suus jae­taan läh­tö­koh­tai­ses­ti tasan.

Tämä tar­koit­taa käy­tän­nös­sä sitä, että va­rak­kaam­pi puo­li­so joutuu luo­vut­ta­maan toi­sel­le puo­li­sol­le omaa omai­suut­taan. Va­rak­kaam­pi puo­li­so joutuu siis mak­sa­maan toi­sel­le puo­li­sol­le ta­sin­koa. Ta­sin­ko tar­koit­taa siis osi­tuk­ses­sa mak­set­ta­vaa osuut­ta.

Ta­sin­gon määrän las­ke­mi­nen

Ta­sin­gon suh­teen täytyy sel­vit­tää aina kaksi asiaa:

1. Kuinka paljon ta­sin­koa mak­se­taan?
2. mitä omai­suut­ta ta­sin­ko­na an­ne­taan?

Ta­sin­gon mak­sa­mi­sen yk­si­tyis­koh­dat riip­pu­vat siitä, miten ositus eli puo­li­soi­den omai­suu­den ja­ka­mi­nen to­teu­te­taan. Jos puo­li­sot pys­ty­vät so­pi­maan kes­ke­nään osi­tuk­ses­ta, voi­daan ta­sin­gos­ta ja sen mak­sa­mi­ses­ta sopia hyvin va­paas­ti puo­li­soi­den kesken.

Jos puo­li­sot eivät sen sijaan pääse so­pi­muk­seen osi­tuk­ses­ta, omai­suu­den ja­ka­mi­sen tekee tuo­miois­tui­men mää­rää­mä pe­sän­ja­ka­jaa rii­tai­ses­sa osi­tuk­ses­sa. Täl­löin pe­sän­ja­ka­ja mää­rit­tää sekä ta­sin­gon suu­ruu­den, että ta­sin­ko­na luo­vu­tet­ta­van omai­suu­den.

Puo­li­soi­den onkin suo­si­tel­ta­vaa pyrkiä osi­tuk­ses­ta sopuun, sillä näin he pys­ty­vät va­paam­min päät­tä­mään osi­tuk­sen to­teut­ta­mi­ses­ta. Myös osi­tuk­sen kus­tan­nuk­set ovat pie­nem­mät ilman pe­sän­ja­ka­jaa.

Ta­sin­gon määrä ja mak­sa­mi­nen

Ta­sin­gon tarkka määrä riip­puu aina puo­li­soi­den omai­suu­den mää­räs­tä. Ta­sin­ko las­ke­taan niin, että ensin mää­ri­te­tään puo­li­soi­den oman omai­suu­den suu­ruus.

Omai­suu­den suu­ruu­den las­ke­mi­sek­si puo­li­son va­ral­li­suu­des­ta vä­hen­ne­tään tämän velat. Kun puo­li­soi­den omai­suus on las­ket­tu, las­ke­taan puo­li­soi­den omai­suus yhteen ja jae­taan kah­del­la.

Näin saa­daan sel­vil­le mo­lem­mil­le puo­li­soil­le erossa tu­le­van omai­suu­den määrä.

Esi­merk­ki 1: Omai­suu­den ja­kaan­tu­mi­nen avio­eros­sa

Annin ja Heikin avio­liit­to on päät­ty­nyt avio­eroon, eikä heillä ole avio­eh­toa. Anni on saanut van­hem­mil­taan pe­rin­nök­si ison oma­ko­ti­ta­lon, jossa hän ja Heikki ovat asu­neet avio­liit­ton­sa aikana.

Oma­ko­ti­ta­lon arvo on 500 000 euroa, ja Annin omai­suu­den arvo on yh­teen­sä 600 000 euroa. Heikin omai­suut­ta on yh­teen­sä vain 100 000 euroa.

Annin ja Heikin omai­suus  on siis yh­teen­sä 700 000 euroa (Annin omai­suus 600 000 euroa + Heikin omai­suus 100 000 euroa).

Avio­eron vuoksi yh­tei­nen omai­suus jae­taan tasan, eli Anni ja Heikki saavat erossa mo­lem­mat 350 000 euroa. Koska Heikin omai­suus on vain 100 000 euroa, Anni joutuu mak­sa­maan Hei­kil­le ta­sin­ko­na 250 000 euroa.

Miten puo­li­soi­den omai­suus mää­ri­te­tään?

Puo­li­soi­den kesken jaet­ta­va omai­suus mää­räy­tyy avio­ero­ha­ke­muk­sen vi­reil­le­tu­lo­het­ken mukaan. Jos toinen puo­li­sois­ta siis voit­taa lo­tos­sa sen jäl­keen, kun avio­eroa kos­ke­va ha­ke­mus on tullut vi­reil­le, ei lot­to­voit­to kuulu puo­li­soi­den kesken jaet­ta­vaan omai­suu­teen.

Puo­li­soi­den omis­ta­mien va­ral­li­suuse­rien arvo sen sijaan mää­räy­tyy läh­tö­koh­tai­ses­ti osi­tuk­sen toi­mi­tus­het­ken mukaan. Niiden arvoa ei siis las­ke­ta avio­eron vi­reil­le­tu­lo­het­ken mukaan.

Esi­merk­ki 2: arvon mää­räy­ty­mi­nen osi­tuk­ses­sa

Tapio ja Tiina ha­ke­vat avio­eroa. Avio­ero­ha­ke­muk­sen vi­reil­le­tu­lo­het­kel­lä Tapion omis­ta­man ke­sä­mö­kin arvo on 150 000 euroa.

Tapio ja Tiina saavat osi­tuk­sen tehtyä vuoden ku­lut­tua avio­eron vi­reil­le­tu­los­ta. Osi­tuk­sen toi­mi­tus­het­kel­lä Tapion ke­sä­mö­kin arvo on nous­sut 200 000 euroon.

Las­ket­taes­sa Tapion omai­suu­den arvoa ke­sä­mö­kin ar­vok­si mää­ri­te­tään 200 000 euroa, koska sen arvo mää­räy­tyy osi­tus­het­ken mukaan.

Voi­daan­ko ta­sin­gon mää­räs­tä sopia va­paas­ti?

Jos puo­li­sot pää­se­vät yh­tei­sym­mär­ryk­seen ta­sin­gon mää­räs­tä, voi­daan ta­sin­gon suu­ruu­des­ta läh­tö­koh­tai­ses­ti sopia va­paas­ti puo­li­soi­den kesken. Vä­hem­män va­ra­kas puo­li­so voi jopa luopua oi­keu­des­taan ta­sin­koon. Tätä ta­sin­gos­ta luo­pu­mis­ta ei pidetä va­rak­kaam­man puo­li­son saa­ma­na lah­ja­na, eikä siitä siis jou­du­ta mak­sa­maan lah­ja­ve­roa.

On­gel­mia voi kui­ten­kin ai­heut­taa liian suuren ta­sin­gon mak­sa­mi­nen: jos va­rak­kaam­pi puo­li­so antaa ta­sin­koa enem­män kuin mitä hänen lain mukaan pi­täi­si antaa, voi­daan yli­suur­ta osaa ta­sin­gos­ta pitää lah­ja­na. Täl­lai­nen yli­suu­ri ta­sin­ko voi siis ai­heut­taa lah­ja­ve­ro­seu­raa­muk­sia. Liian suuri ta­sin­ko voi­daan myös periä ta­kai­sin, jos va­rak­kaam­pi puo­li­so ajau­tuu myö­hem­min kon­kurs­siin.

Esi­merk­ki 3: ta­sin­gos­ta luo­pu­mi­nen tai yli­mää­räi­nen ta­sin­ko

Edellä mai­ni­tus­sa Annin ja Heikin ta­pauk­ses­sa Heikki voisi luopua oi­keu­des­taan ta­sin­koon ilman, että Annin kat­sot­tai­siin saavan 250 000 euron suu­ruis­ta lahjaa Hei­kil­tä.

Jos Anni puo­les­taan an­tai­si­kin Hei­kil­le ta­sin­ko­na 300 000 euroa, voi­tai­siin la­ki­mää­räi­sen ta­sin­gon ylit­tä­vää osaa (300 000 euroa – 250 000 euroa = 50 000 euroa) pitää Annin an­ta­ma­na lah­ja­na Hei­kil­le.

Sel­vi­tä ta­sin­gon ve­ro­seu­raa­muk­set

Ta­sin­gon mak­suun voi myös ti­lan­tees­ta riip­puen liit­tyä muita ve­ro­seu­raa­muk­sia, kuten va­rain­siir­to­ve­ro­seu­raa­muk­sia. Ta­sin­gon ja­ka­mi­seen liit­ty­vät vero-oi­keu­del­li­set seikat kan­nat­taa­kin sel­vit­tää pe­rus­teel­li­ses­ti ennen ta­sin­gos­ta so­pi­mis­ta.

Onko ositus pakko tehdä?

Osi­tuk­sen te­ke­mis­tä ja ta­sin­gon mak­sa­mis­ta eivät sido mit­kään tarkat mää­rä­ajat. Joskus voikin käydä niin, että avio­pa­ri eroaa, mutta vi­ral­lis­ta osi­tus­ta ei tehdä.

Tämä ei kui­ten­kaan yleen­sä ole kovin jär­ke­vää, sillä ositus on pakko tehdä en­nem­min tai myö­hem­min.

Osi­tuk­sen kanssa ei kan­na­ta vii­vy­tel­lä

Osi­tuk­sen te­ke­mät­tä jät­tä­mi­nen ai­heut­taa yleen­sä on­gel­mia vii­meis­tään siinä vai­hees­sa, kun toinen ex-puo­li­sois­ta me­neh­tyy. Osi­tuk­sen lai­min­lyön­ti estää ni­mit­täin vain­ajan omai­suu­den ja­ka­mi­sen.

Va­li­tet­ta­van usein jou­du­taan­kin siihen ti­lan­tee­seen, että hen­ki­lön kuol­les­sa täytyy ensin tehdä en­tis­ten avio­puo­li­soi­den omai­suu­den ositus. Vasta tämän jäl­keen voi­daan mää­rit­tää vain­ajan omai­suu­den suu­ruus.

Vii­vyt­te­ly osi­tuk­sen kanssa voi pa­him­mil­laan tar­koit­taa sitä, että ositus jou­du­taan te­ke­mään vuosia tai vuo­si­kym­me­niä var­si­nai­sen avio­eron jäl­keen. Näin myö­hään tehty ositus on usein hyvin haas­teel­li­nen.

Kuo­le­man jäl­keen teh­dys­sä osi­tuk­ses­sa täytyy huo­mioi­da myös kuol­leen puo­li­son pe­ril­lis­ten osal­lis­tu­mi­nen osi­tuk­seen: vaikka puo­li­sot oli­si­vat­kin elin­ai­ka­naan olleet yhtä mieltä omai­suu­den ja­ka­mi­ses­ta, voivat pe­ril­li­set vaatia vi­ral­li­sen osi­tuk­sen te­ke­mis­tä ja pe­sän­ja­ka­jan mää­rää­mis­tä.

Osi­tuk­sen te­ke­mät­tä jät­tä­mi­nen voi johtaa myös usei­siin pääl­lek­käi­siin osi­tuk­siin, jos puo­li­sot me­ne­vät eron jäl­keen uusiin nai­mi­siin. Ositus kan­nat­taa siis tehdä mah­dol­li­sim­man no­peas­ti, sillä tämä hel­pot­taa ta­sin­gon suu­ruu­den mää­rit­tä­mis­tä.

Hoida ositus hel­pos­ti Aa­tok­ses­sa

Tie­sit­kö, että voit tehdä osi­tuk­sen itse Aa­tok­sen verk­ko­pal­ve­lus­sa? Pal­ve­lu ohjaa teitä kir­jaa­maan kaikki va­ral­li­suu­det sekä velat, jonka jäl­keen au­to­maat­ti­ses­ti tekee osi­tuk­sen ha­lua­mal­lan­ne ta­val­la.

Voitte li­säk­si toivoa, että kuka omis­taa min­kä­lais­ta omai­suut­ta osi­tuk­sen jäl­keen. Mikäli omis­tat­te yh­tei­sen auton, jonka toinen haluaa omis­taa ko­ko­naan eron jäl­keen, ottaa pal­ve­lum­me toi­veen­ne osi­tuk­ses­sa huo­mioon.

Ositus kuuluu osana avio­ero­pal­ve­lua. Voitte täyt­tää myös avio­ero­ha­ke­muk­sen ja lä­het­tää sen pal­ve­lun kautta kä­rä­jä­oi­keu­del­le. Myös pelkän osi­tuk­sen te­ke­mi­nen on­nis­tuu hyvin.

Pal­ve­lu maksaa 199 euroa. Li­säk­si kä­rä­jä­oi­keus perii avio­ero­ha­ke­mus­ten lä­het­tä­mi­ses­tä maksun. Saatte kui­ten­kin aina il­mais­ta la­kia­pua ju­ris­teil­tam­me osi­tuk­sen te­ke­mi­seen.