Tois­si­jai­nen pe­ril­li­nen

Pe­rin­nön­ja­koon voi liit­tyä erään­lai­nen tois­si­jai­suus, joka vai­kut­taa siihen, mitä pe­rin­nölle käy tes­ta­men­tin en­si­saa­jan kuo­le­man jäl­keen. Tois­si­jai­suus voi tulla ky­see­seen, esi­mer­kiksi kah­dessa eri­lai­sessa  ti­lan­teessa.

Tässä ar­tik­ke­lissa käy­dään läpi ly­hyesti, kuka voi olla tois­si­jai­nen tes­ta­men­tin­saaja ja kuka vuo­ros­taan on tois­si­jai­nen pe­ril­li­nen lain­sää­dän­nön mu­kai­sella ta­valla.

En­si­saaja ja tois­si­jai­nen tes­ta­men­tin­saaja

Tes­ta­men­tin en­si­saa­jalla tar­koi­te­taan sitä hen­ki­löä, jolle tes­ta­men­tattu omai­suus menee heti tes­ta­men­tin teh­neen hen­ki­lön kuo­le­man jäl­keen.

Tois­si­jai­sella tes­ta­men­tin­saa­jalla tar­koi­te­taan hen­ki­löä tai muuta tahoa, joka saa tes­ta­men­tiin kir­ja­tun omai­suu­den, kun tes­ta­men­tin en­si­saaja on kuol­lut.

Sil­loin kun tes­ta­ment­tiin on lii­tetty pe­rät­täis­seu­raan­toa kos­keva tois­si­jais­mää­räys, on tes­ta­men­tissa mää­rätty siis myös siitä, ke­nelle omai­suus menee tes­ta­men­tin en­si­saa­jan kuol­tua.

Omis­tusoi­keus esi­mer­kiksi tiet­tyyn omai­suu­teen voi­daan siis mää­rätä jol­le­kin hen­ki­lölle, joka on siten tes­ta­men­tin en­si­saaja ja tämän hen­ki­lön kuol­tua toi­selle hen­ki­lölle, joka on tes­ta­men­tin tois­si­jai­nen saaja.

Ra­joi­tettu omis­tusoi­keus­tes­ta­mentti

Jos tes­ta­ment­tiin kuuluu mää­räys tois­si­jai­sesta tes­ta­men­tin saa­jasta, on ky­seessä sil­loin niin kut­suttu ra­joi­tettu omis­tusoi­keus­tes­ta­mentti.

Ra­joi­tettu omis­tusoi­keus­tes­ta­mentti tar­koit­taa sitä, että myös tes­ta­men­tin en­si­saaja on tes­ta­men­ta­tun omai­suu­den omis­taja eläes­sään. Hän ei kui­ten­kaan saa sa­man­laista omis­ta­jan asemaa kuin sel­lai­nen hen­kilö, jonka hy­väksi tes­ta­mentti on tehty täy­dellä omis­tusoi­keu­della.

En­si­saaja voi kui­ten­kin lähes ra­joi­tuk­setta käyt­tää, hal­lita, myydä tai lah­joit­taa hä­nelle tes­ta­men­tat­tua omai­suutta.

Tois­si­jais­mää­räyk­sen ero täy­teen omis­tusoi­keu­teen

Tois­si­jais­mää­räyk­sen mer­kit­tävä ero täy­teen omis­tusoi­keu­teen on kui­ten­kin siinä, ettei tes­ta­men­tin en­si­saaja voi tehdä tes­ta­ment­ti­mää­räystä, joka koskee ky­seistä tes­ta­men­tilla saatua omai­suutta, joka on menevä tois­si­jai­selle saa­jalle en­si­saa­jan kuo­le­man jäl­keen. Tois­si­jai­nen saaja ja tämän oi­keu­det eivät muilla tavoin kui­ten­kaan voi en­si­saa­jan eläessä puut­tua mi­ten­kään siihen, kuinka en­si­saaja tes­ta­men­tat­tua omai­suutta hal­lit­see.

Tois­si­jai­sen saajan hy­väksi on siten ra­joi­tettu tes­ta­men­tin en­si­saa­jan oi­keutta tehdä tes­ta­mentti omai­suu­desta. Tois­si­jai­sen tes­ta­men­tin­saa­jan ainoa oikeus en­si­saa­jan eläessä onkin pit­kälti se, ettei en­si­saaja saa mää­rätä saa­mas­taan omai­suu­desta tes­ta­men­tilla.

Kuka voi olla tois­si­jai­nen tes­ta­men­tin­saaja?

Tois­si­jai­sesta tes­ta­men­tin­saa­jasta voi­daan ottaa mää­räys kaik­kiin tes­ta­ment­tei­hin. Tois­si­jai­nen saaja voi myös olla lähes kuka ta­hansa, mutta hänen on kui­ten­kin oltava oi­keus­kel­poi­nen sub­jekti. Tes­ta­men­tin saajan tulee siis siten olla luon­nol­li­nen hen­kilö tai oi­keus­hen­kilö, mutta muita ra­joi­tuk­sia tälle ei ole.

Vaikka sen suu­rem­pia ra­joi­tuk­sia ei ole­kaan, tyy­pil­li­sin tois­si­jais­mää­räyk­sen käyt­tö­kohde on kui­ten­kin avio­puo­li­soi­den kes­ki­näi­sessä tes­ta­men­tissa sil­loin, kun jokin tietty omai­suus, kuten ke­sä­mökki, tes­ta­men­ta­taan les­kelle täysin omis­tusoi­keuk­sin ja tois­si­jais­mää­räyk­sellä omai­suus tes­ta­men­ta­taan lap­sille.

💡 Tois­si­jais­mää­räyk­sen te­ke­mi­nen on yleistä sil­loin, kun ha­lu­taan tur­vata tietyn omai­suu­den säi­ly­mi­nen tie­tyllä hen­ki­löllä tai esi­mer­kiksi omassa su­vussa en­si­saa­jan­kin kuo­le­man jäl­keen.

Tois­si­jai­sen tes­ta­men­tin saajan vel­vol­li­suu­det

Tois­si­jai­sen tes­ta­men­tin­saa­jan saa­dessa pe­rin­nön häntä al­ka­vat si­to­maan ta­val­li­set pe­rin­nön­saa­jaa kos­ke­vat vel­vol­li­suu­det, kuten pe­rin­tö­ve­ro­vel­vol­li­suus.

Pe­rit­tävä omai­suus ve­ro­te­taan tois­si­jais­saa­jilta en­siksi kuol­leen puo­li­son an­ta­mana pe­rin­tönä vasta en­si­saa­jan kuo­le­man jäl­keen.

Tois­si­jai­nen pe­ril­li­nen ja tois­si­jai­nen tes­ta­men­tin­saaja – Erot

Tois­si­jai­nen pe­ril­li­nen ei tar­koita täysin samaa kuin tois­si­jai­nen tes­ta­men­tin­saaja. Vaikka mo­lem­missa lop­pu­tu­los on sa­man­kal­tai­nen, on kä­sit­teillä kui­ten­kin kes­ki­näi­nen mer­ki­ty­sero.

Tois­si­jai­sella pe­ril­li­sellä tar­koi­te­taan niitä en­siksi kuol­leen avio­puo­li­son pe­ril­li­siä, jotka saavat pe­rin­nön sitten, kun en­siksi kuol­leen puo­li­son pe­ri­nyt leski kuolee.

Tois­si­jai­set pe­ril­li­set tu­le­vat siis ky­see­seen sil­loin, kun en­siksi kuol­leella puo­li­solla ei ole rin­ta­pe­ril­li­siä eikä tes­ta­ment­tia. Täl­löin hänen les­kensä perii hänen omai­suu­tensa pe­rin­tö­kaa­ren no­jalla. Vasta lesken kuol­tua en­siksi kuol­leen puo­li­son tois­si­jai­set pe­ril­li­set saavat osuu­tensa yh­dessä lesken omien pe­ril­lis­ten kanssa.

Ketkä ovat tois­si­jai­sia pe­ril­li­siä?

Pe­rin­tö­kaa­ren mukaan sil­loin, kun eloon­jää­neen puo­li­son eli lesken kuol­lessa on en­siksi kuol­leen puo­li­son van­hem­mat tai si­sa­ruk­set tai si­sa­rus­ten jäl­ke­läi­siä elossa, saavat he toi­seksi kuol­leen puo­li­son kuo­le­man jäl­keen puolet lesken pe­sästä.

Mikäli van­hem­pia tai si­sa­ruk­sia taikka heidän jäl­ke­läi­si­ään ei ole enää elossa, menee pe­rintö pe­rit­tä­vän iso­van­hem­mille ja heidän rin­ta­pe­ril­li­sil­leen eli pe­rit­tä­vän tä­deille ja se­dille sekä enoille. Tätä kau­kai­sem­mat su­ku­lai­set eivät enää peri, eli setien ja tätien jäl­ke­läi­set eivät tule pe­ri­mys­jär­jes­tyk­sessä sijaan.

Leski on siis täl­löin omai­suu­den en­si­saaja ja hän voi esi­mer­kiksi myydä tai lah­joit­taa saa­maansa omai­suutta. Tois­si­jais­ten pe­ril­lis­ten tur­vaa­mi­seksi leski ei kui­ten­kaan saa lah­joit­taa omai­suutta niin, että se vä­he­nisi olen­nai­sesti.

Eloon­jää­nyt puo­liso ei myös­kään voi mää­rätä tes­ta­men­tilla siitä, mitä en­siksi kuol­leen puo­li­son pe­ril­lis­ten tulisi lesken kuo­le­man jäl­keen saada. Näillä ra­joi­tuk­silla py­ri­tään tur­vaa­maan tois­si­jais­ten pe­ril­lis­ten asema, sillä juuri mui­ta­kaan oi­keuk­sia tois­si­jai­sella pe­ril­li­sellä ei lesken eläessä ole. Tämä on sa­man­kal­tai­nen ainoa oikeus, kuin tois­si­jai­sen tes­ta­men­tin­saa­jan ainoa oikeus en­si­saa­jan eläessä.

Myös vel­vol­li­suu­det, kuten ve­ro­vel­vol­li­suu­den syn­ty­hetki, ovat tois­si­jai­sen tes­ta­men­tin­saa­jan kanssa sa­man­kal­tai­set.

Jos vii­meksi kuol­leelta puo­li­solta ei ole jäänyt jäl­keen hänen omia pe­ril­li­si­ään, saavat en­siksi kuol­leen puo­li­son pe­ril­li­set myös vii­meksi kuol­leen puo­li­son pe­rin­nön suo­raan pe­rin­tö­kaa­ren no­jalla, ellei vii­meksi kuol­lut puo­liso ole tehnyt tes­ta­ment­tia omasta pe­rin­nös­tään.

💡 Vaih­toeh­toi­sesti, jos en­siksi kuol­leen puo­li­son tois­si­jai­set pe­ril­li­set ovat eloon­jää­neen puo­li­son kuol­lessa it­se­kin kuol­leita, jae­taan hei­dän­kin osuu­tensa pe­rin­nöstä lesken omille pe­ril­li­sille.