Tois­si­jai­nen pe­ril­li­nen

Pe­rin­nön­ja­koon voi liit­tyä erään­lai­nen tois­si­jai­suus, joka vai­kut­taa siihen, mitä pe­rin­nöl­le käy tes­ta­men­tin en­si­saa­jan kuo­le­man jäl­keen. Tois­si­jai­suus voi tulla ky­see­seen, esi­mer­kik­si kah­des­sa eri­lai­ses­sa  ti­lan­tees­sa.

Tässä ar­tik­ke­lis­sa käy­dään läpi ly­hyes­ti, kuka voi olla tois­si­jai­nen tes­ta­men­tin­saa­ja ja kuka vuo­ros­taan on tois­si­jai­nen pe­ril­li­nen lain­sää­dän­nön mu­kai­sel­la ta­val­la.

En­si­saa­ja ja tois­si­jai­nen tes­ta­men­tin­saa­ja

Tes­ta­men­tin en­si­saa­jal­la tar­koi­te­taan sitä hen­ki­löä, jolle tes­ta­men­tat­tu omai­suus menee heti tes­ta­men­tin teh­neen hen­ki­lön kuo­le­man jäl­keen.

Tois­si­jai­sel­la tes­ta­men­tin­saa­jal­la tar­koi­te­taan hen­ki­löä tai muuta tahoa, joka saa tes­ta­men­tiin kir­ja­tun omai­suu­den, kun tes­ta­men­tin en­si­saa­ja on kuol­lut.

Sil­loin kun tes­ta­ment­tiin on lii­tet­ty pe­rät­täis­seu­raan­toa kos­ke­va tois­si­jais­mää­räys, on tes­ta­men­tis­sa mää­rät­ty siis myös siitä, ke­nel­le omai­suus menee tes­ta­men­tin en­si­saa­jan kuol­tua.

Omis­tusoi­keus esi­mer­kik­si tiet­tyyn omai­suu­teen voi­daan siis mää­rä­tä jol­le­kin hen­ki­löl­le, joka on siten tes­ta­men­tin en­si­saa­ja ja tämän hen­ki­lön kuol­tua toi­sel­le hen­ki­löl­le, joka on tes­ta­men­tin tois­si­jai­nen saaja.

Ra­joi­tet­tu omis­tusoi­keus­tes­ta­ment­ti

Jos tes­ta­ment­tiin kuuluu mää­räys tois­si­jai­ses­ta tes­ta­men­tin saa­jas­ta, on ky­sees­sä sil­loin niin kut­sut­tu ra­joi­tet­tu omis­tusoi­keus­tes­ta­ment­ti.

Ra­joi­tet­tu omis­tusoi­keus­tes­ta­ment­ti tar­koit­taa sitä, että myös tes­ta­men­tin en­si­saa­ja on tes­ta­men­ta­tun omai­suu­den omis­ta­ja eläes­sään. Hän ei kui­ten­kaan saa sa­man­lais­ta omis­ta­jan asemaa kuin sel­lai­nen hen­ki­lö, jonka hy­väk­si tes­ta­ment­ti on tehty täy­del­lä omis­tusoi­keu­del­la.

En­si­saa­ja voi kui­ten­kin lähes ra­joi­tuk­set­ta käyt­tää, hal­li­ta, myydä tai lah­joit­taa hä­nel­le tes­ta­men­tat­tua omai­suut­ta.

Tois­si­jais­mää­räyk­sen ero täy­teen omis­tusoi­keu­teen

Tois­si­jais­mää­räyk­sen mer­kit­tä­vä ero täy­teen omis­tusoi­keu­teen on kui­ten­kin siinä, ettei tes­ta­men­tin en­si­saa­ja voi tehdä tes­ta­ment­ti­mää­räys­tä, joka koskee ky­seis­tä tes­ta­men­til­la saatua omai­suut­ta, joka on menevä tois­si­jai­sel­le saa­jal­le en­si­saa­jan kuo­le­man jäl­keen. Tois­si­jai­nen saaja ja tämän oi­keu­det eivät muilla tavoin kui­ten­kaan voi en­si­saa­jan eläes­sä puut­tua mi­ten­kään siihen, kuinka en­si­saa­ja tes­ta­men­tat­tua omai­suut­ta hal­lit­see.

Tois­si­jai­sen saajan hy­väk­si on siten ra­joi­tet­tu tes­ta­men­tin en­si­saa­jan oi­keut­ta tehdä tes­ta­ment­ti omai­suu­des­ta. Tois­si­jai­sen tes­ta­men­tin­saa­jan ainoa oikeus en­si­saa­jan eläes­sä onkin pit­käl­ti se, ettei en­si­saa­ja saa mää­rä­tä saa­mas­taan omai­suu­des­ta tes­ta­men­til­la.

Lue lisää: Eri­lai­set tes­ta­men­tit esit­te­lys­sä

Kuka voi olla tois­si­jai­nen tes­ta­men­tin­saa­ja?

Tois­si­jai­ses­ta tes­ta­men­tin­saa­jas­ta voi­daan ottaa mää­räys kaik­kiin tes­ta­ment­tei­hin. Tois­si­jai­nen saaja voi myös olla lähes kuka ta­han­sa, mutta hänen on kui­ten­kin oltava oi­keus­kel­poi­nen sub­jek­ti. Tes­ta­men­tin saajan tulee siis siten olla luon­nol­li­nen hen­ki­lö tai oi­keus­hen­ki­lö, mutta muita ra­joi­tuk­sia tälle ei ole.

Vaikka sen suu­rem­pia ra­joi­tuk­sia ei ole­kaan, tyy­pil­li­sin tois­si­jais­mää­räyk­sen käyt­tö­koh­de on kui­ten­kin avio­puo­li­soi­den kes­ki­näi­ses­sä tes­ta­men­tis­sa sil­loin, kun jokin tietty omai­suus, kuten ke­sä­mök­ki, tes­ta­men­ta­taan les­kel­le täysin omis­tusoi­keuk­sin ja tois­si­jais­mää­räyk­sel­lä omai­suus tes­ta­men­ta­taan lap­sil­le.

💡 Tois­si­jais­mää­räyk­sen te­ke­mi­nen on yleis­tä sil­loin, kun ha­lu­taan tur­va­ta tietyn omai­suu­den säi­ly­mi­nen tie­tyl­lä hen­ki­löl­lä tai esi­mer­kik­si omassa su­vus­sa en­si­saa­jan­kin kuo­le­man jäl­keen.

Tois­si­jai­sen tes­ta­men­tin saajan vel­vol­li­suu­det

Tois­si­jai­sen tes­ta­men­tin­saa­jan saa­des­sa pe­rin­nön häntä al­ka­vat si­to­maan ta­val­li­set pe­rin­nön­saa­jaa kos­ke­vat vel­vol­li­suu­det, kuten pe­rin­tö­ve­ro­vel­vol­li­suus.

Pe­rit­tä­vä omai­suus ve­ro­te­taan tois­si­jais­saa­jil­ta en­sik­si kuol­leen puo­li­son an­ta­ma­na pe­rin­tö­nä vasta en­si­saa­jan kuo­le­man jäl­keen.

Tois­si­jai­nen pe­ril­li­nen ja tois­si­jai­nen tes­ta­men­tin­saa­ja – Erot

Tois­si­jai­nen pe­ril­li­nen ei tar­koi­ta täysin samaa kuin tois­si­jai­nen tes­ta­men­tin­saa­ja. Vaikka mo­lem­mis­sa lop­pu­tu­los on sa­man­kal­tai­nen, on kä­sit­teil­lä kui­ten­kin kes­ki­näi­nen mer­ki­ty­se­ro.

Tois­si­jai­sel­la pe­ril­li­sel­lä tar­koi­te­taan niitä en­sik­si kuol­leen avio­puo­li­son pe­ril­li­siä, jotka saavat pe­rin­nön sitten, kun en­sik­si kuol­leen puo­li­son pe­ri­nyt leski kuolee.

Tois­si­jai­set pe­ril­li­set tu­le­vat siis ky­see­seen sil­loin, kun en­sik­si kuol­leel­la puo­li­sol­la ei ole rin­ta­pe­ril­li­siä eikä tes­ta­ment­tia. Täl­löin hänen les­ken­sä perii hänen omai­suu­ten­sa pe­rin­tö­kaa­ren no­jal­la. Vasta lesken kuol­tua en­sik­si kuol­leen puo­li­son tois­si­jai­set pe­ril­li­set saavat osuu­ten­sa yh­des­sä lesken omien pe­ril­lis­ten kanssa.

Ketkä ovat tois­si­jai­sia pe­ril­li­siä?

Pe­rin­tö­kaa­ren mukaan sil­loin, kun eloon­jää­neen puo­li­son eli lesken kuol­les­sa on en­sik­si kuol­leen puo­li­son van­hem­mat tai si­sa­ruk­set tai si­sa­rus­ten jäl­ke­läi­siä elossa, saavat he toi­sek­si kuol­leen puo­li­son kuo­le­man jäl­keen puolet lesken pe­säs­tä.

Mikäli van­hem­pia tai si­sa­ruk­sia taikka heidän jäl­ke­läi­si­ään ei ole enää elossa, menee pe­rin­tö pe­rit­tä­vän iso­van­hem­mil­le ja heidän rin­ta­pe­ril­li­sil­leen eli pe­rit­tä­vän tä­deil­le ja se­dil­le sekä enoil­le. Tätä kau­kai­sem­mat su­ku­lai­set eivät enää peri, eli setien ja tätien jäl­ke­läi­set eivät tule pe­ri­mys­jär­jes­tyk­ses­sä sijaan.

Leski on siis täl­löin omai­suu­den en­si­saa­ja ja hän voi esi­mer­kik­si myydä tai lah­joit­taa saa­maan­sa omai­suut­ta. Tois­si­jais­ten pe­ril­lis­ten tur­vaa­mi­sek­si leski ei kui­ten­kaan saa lah­joit­taa omai­suut­ta niin, että se vä­he­ni­si olen­nai­ses­ti.

Eloon­jää­nyt puo­li­so ei myös­kään voi mää­rä­tä tes­ta­men­til­la siitä, mitä en­sik­si kuol­leen puo­li­son pe­ril­lis­ten tulisi lesken kuo­le­man jäl­keen saada. Näillä ra­joi­tuk­sil­la py­ri­tään tur­vaa­maan tois­si­jais­ten pe­ril­lis­ten asema, sillä juuri mui­ta­kaan oi­keuk­sia tois­si­jai­sel­la pe­ril­li­sel­lä ei lesken eläes­sä ole. Tämä on sa­man­kal­tai­nen ainoa oikeus, kuin tois­si­jai­sen tes­ta­men­tin­saa­jan ainoa oikeus en­si­saa­jan eläes­sä.

Myös vel­vol­li­suu­det, kuten ve­ro­vel­vol­li­suu­den syn­ty­het­ki, ovat tois­si­jai­sen tes­ta­men­tin­saa­jan kanssa sa­man­kal­tai­set.

Jos vii­mek­si kuol­leel­ta puo­li­sol­ta ei ole jäänyt jäl­keen hänen omia pe­ril­li­si­ään, saavat en­sik­si kuol­leen puo­li­son pe­ril­li­set myös vii­mek­si kuol­leen puo­li­son pe­rin­nön suo­raan pe­rin­tö­kaa­ren no­jal­la, ellei vii­mek­si kuol­lut puo­li­so ole tehnyt tes­ta­ment­tia omasta pe­rin­nös­tään.

💡 Vaih­toeh­toi­ses­ti, jos en­sik­si kuol­leen puo­li­son tois­si­jai­set pe­ril­li­set ovat eloon­jää­neen puo­li­son kuol­les­sa it­se­kin kuol­lei­ta, jae­taan hei­dän­kin osuu­ten­sa pe­rin­nös­tä lesken omille pe­ril­li­sil­le.