Vii­väs­tys­korko

Vii­väs­tys­ko­rolla tar­koi­te­taan korkoa, jota pe­ri­tään erään­ty­neestä mak­susta sen vii­väs­tyt­tyä so­vi­tusta mak­su­päi­västä.

Vii­väs­tys­ko­ron pe­ri­mi­nen pe­rus­tuu lain­sää­dän­töön ja sen mak­sa­mi­seen so­vel­tu­vat sään­nöt voivat vaih­della eri val­tioi­den vä­lillä.

Vii­väs­tys­ko­ron mak­sa­mi­nen

Vii­väs­tys­kor­koa tulee maksaa sel­lai­sella ve­lalle, jonka erä­päivä on mää­rätty en­nalta ja se sitoo ve­lal­lista. Vii­väs­tys­kor­koa tulee siis maksaa erä­päi­västä lukien. Vii­väs­tys­ko­ron maksun tar­koi­tuk­sena on toimia erään­lai­sena hy­vi­tyk­senä siitä, että al­ku­pe­räi­nen mak­susuo­ri­tus on lai­min­lyöty ja myö­häs­ty­nyt, sillä mak­su­vii­väs­tyk­set ai­heut­ta­vat yri­tyk­sille ikäviä kas­sa­vir­taon­gel­mia.

Li­säksi vii­väs­tys­ko­ron tar­koi­tuk­sena on jo etu­kä­teen vai­kut­taa siihen, että ve­lal­li­nen maksaa maksun erä­päi­vään men­nessä. Se toimii siten kan­nus­ti­mena ve­lal­li­selle maksaa vel­kansa ajoissa sekä on sa­malla yrit­tä­jien ta­lou­del­li­sena tur­vana.

Usein jo pelkkä tie­toi­suus mak­su­muis­tu­tuk­sen ja vii­väs­tys­ko­ron ole­mas­sao­losta riit­tää pe­lot­ta­maan ve­lal­lista ja mak­sa­maan laskut ajoissa.

Vii­väs­tys­ko­ron tar­koi­tus onkin hy­vit­tää vel­ko­jalle myö­häs­ty­mi­sestä ai­heu­tu­vaa hait­taa ja tästä vai­ku­tuk­sesta joh­tuen vii­väs­tys­ko­ron tu­lee­kin olla tar­peeksi tun­tuva, jotta se ai­heut­taa toi­vo­tun seu­rauk­sen. Liian pienen vii­väs­tys­ko­ron määrä johtaa hel­posti vää­rin­käy­tök­siin.

Koska pää­sään­tönä on kui­ten­kin se, että velat mak­se­taan erä­päi­vään men­nessä, on sekä ve­lal­li­sen että vel­ko­jan etu, että laskut mak­se­taan ajal­laan. Mak­sa­mat­to­mat laskut vai­kut­ta­vat siten ikä­västi mo­lem­pien os­a­puol­ten ta­lou­del­li­seen ase­maan. On aina ta­lou­del­li­sesti kan­nat­ta­vinta maksaa laskut ajoissa niiden erä­päi­vään men­nessä.

Lue lisää: Vel­ka­kirja ja ta­kai­sin­maksu

Vel­vol­li­suus maksaa vii­väs­tys­kor­koa tulee kor­ko­laista

Jos ve­lalle ei ole mää­rätty erik­seen erä­päi­vää, on ve­lal­li­nen vel­vol­li­nen mak­sa­maan vii­väs­tys­kor­koa siitä het­kestä eteen­päin, kun laskun lä­het­tä­mi­sestä tai mak­su­vaa­ti­muk­sesta on ku­lu­nut 30 vuo­ro­kautta.

Vel­vol­li­suus maksaa vii­väs­tys­kor­koa syntyy au­to­maat­ti­sesti sil­loin, kun maksu on erään­ty­nyt. Vii­väs­tys­ko­ron pe­ri­mi­seksi ei siten tar­vitse lä­het­tää eril­listä mak­su­vaa­ti­musta tai mak­su­muis­tu­tusta. Vii­väs­tys­kor­koa voi­daan vaatia mak­set­ta­vaksi esi­mer­kiksi mak­su­muis­tu­tuk­sen yh­tey­dessä.

Jos ve­lal­li­nen on mak­sa­nut laskun myö­hässä, voi­daan hä­neltä edel­leen periä vii­väs­tys­kor­koa. Vaa­ti­mus tästä tulee kui­ten­kin esit­tää koh­tuul­li­sen ajan ku­luessa.

Vii­väs­tys­korko on tyy­pil­li­sesti kor­keampi kuin ta­val­li­nen korko, mikä syn­nyt­tää vii­väs­tys­ko­rolle sen omi­nai­suu­den, että se toimii erään­lai­sena hy­vi­tyk­senä ta­pah­tu­neesta maksun vii­väs­ty­mi­sestä.

Vii­väs­tys­ko­ron määrä

Kor­ko­lain mu­kai­nen vii­väs­tys­kor­ko­pro­sentti on ajalle 1.1.-30.6.2025 11,5 pro­sent­tia. Kyse on ku­lut­ta­ja­kau­pan vii­väs­tys­kor­ko­pro­sen­tista.

Yri­tys­ten ja yrit­tä­jien vä­li­sessä kau­passa on vuo­ros­taan mah­dol­lista sopia ku­lut­ta­ja­kaup­paa kor­keam­masta vii­väs­tys­ko­rosta. Jos toisin ei ole so­vittu, on kau­pal­li­sissa so­pi­muk­sissa käy­tet­tävä vii­väs­tys­kor­ko­pro­sentti 12,5 pro­sent­tia.

Vii­väs­tys­ko­ron määrä ja ehdot on siis mah­dol­lista mää­ri­tellä kau­pal­li­sessa so­pi­muk­sessa erik­seen edellä mai­ni­tusta poi­ke­ten. Asiak­kaan tulee li­säksi hy­väk­syä ne so­pi­museh­dot, joissa vii­väs­tys­korko tuo­daan esille. Näin ollen pelkän sel­lai­sen laskun lä­het­tä­mi­nen, jossa on yleistä vii­väs­tys­kor­koa suu­rempi korko, ei ole pätevä.

Huo­mioit­han kui­ten­kin, että ku­lut­ta­ja­kau­passa kor­ko­laki si­tou­tuu vah­vasti mää­ri­tet­tyyn kor­ko­pro­sent­tiin, eikä vii­väs­tys­kor­koa voi muut­taa eril­li­sellä so­pi­muk­sella muu­toin kuin yh­dessä ta­pauk­sessa. Kor­ko­lain mu­kai­sesta vii­väs­tys­ko­rosta on ku­lut­ta­ja­kau­passa mah­dol­lista poi­keta sil­loin, kun ve­lal­li­nen on luot­to­so­pi­muk­sensa aikana mak­sa­nut yleistä vii­väs­tys­kor­koa suu­rem­paa korkoa. Täl­löin vii­väs­tys­korko on yhtä suuri kuin lainan tai luoton korkoa koko vii­väs­tyk­sen ajalta, mutta kui­ten­kin enin­tään 180 päi­vältä.

On myös mah­dol­lista, ettei so­pi­muk­sessa ole mää­ri­telty ol­len­kaan vii­väs­tys­ko­ron suu­ruutta. Täl­löin ti­lan­teessa so­vel­le­taan lain mu­kaista vii­väs­tys­ko­ron määrää. Vii­väs­tys­ko­rolle ei vuo­ros­taan las­keta erik­seen vii­väs­tys­kor­koa.

Vii­väs­tys­ko­ron määrän las­ke­mi­nen

Vii­väs­tys­korko las­ke­taan seu­raa­valla ta­valla:

(kor­ko­pro­sentti x al­ku­pe­räi­nen velka x vii­väs­tys­päi­vien lu­ku­määrä)/(100 x 365)

Vii­väs­tys­ko­ron las­ke­mi­seen löytyy in­ter­ne­tistä myös useita vii­väs­tys­kor­ko­las­ku­reita, joiden avulla vii­väs­tys­ko­ron las­ke­mi­nen on help­poa ja vai­va­tonta.

Vii­väs­tys­ko­ron pe­ri­mi­nen

Vii­väs­tys­kor­koa pe­ri­tään tyy­pil­li­sesti jo heti mak­su­muis­tu­tuk­sen yh­tey­dessä. Kaikki käy­tet­tä­vissä olevat las­ku­tus­oh­jel­mat eivät kui­ten­kaan tue tätä, joten tästä joh­tuen jotkut yri­tyk­set vaa­ti­vat vii­väs­tys­kor­koa mak­set­ta­vaksi vasta mak­su­vaa­ti­muk­sen eli pe­rin­tä­kir­jeen yh­tey­dessä.

Muis­tu­tuk­sia lä­he­te­tään ku­lut­ta­jalle tyy­pil­li­sesti kaksi kertaa. Vii­väs­tys­ko­ron li­säksi muis­tu­tus­las­kulla voi­daan periä myös muis­tu­tus­maksu. Ku­lut­ta­jille mak­su­muis­tu­tuk­sen saa lä­het­tää lain mukaan sil­loin, kun maksu on myö­hässä 14 päivää.

Mak­su­vaa­ti­muk­sen yh­tey­dessä mukana on jo usein pe­rin­tä­toi­misto, joka pyrkii huo­leh­ti­maan siitä, että vel­koja saa it­sel­leen asian­mu­kai­sen kor­vauk­sen siitä, että maksu on myö­häs­ty­nyt. Maksun mak­sa­mi­nen ajoissa estää siten myös velan ajau­tu­mi­sen pe­rin­tään. Pe­rin­nästä voi ai­heu­tua myös li­säksi mah­dol­li­sia pe­rin­tä­ku­luja. Myös mak­su­vaa­ti­muk­sia voi­daan lä­het­tää kah­desti kuten muis­tu­tus­las­ku­ja­kin.

Lue lisää: Yk­si­tyis­hen­ki­lön velan van­hen­tu­mi­nen

Seu­rauk­set vii­väs­tys­ko­ron mak­sa­matta jät­tä­mi­sestä

Jos mak­su­muis­tu­tuk­siin ja -vaa­ti­muk­siin ei rea­goida, siir­tyy laskua kos­keva asia tuo­miois­tui­men kä­si­tel­tä­väksi. Täl­löin mak­sa­mat­to­masta las­kusta teh­dään haas­te­ha­ke­mus ja mak­sa­mat­to­maan las­kuun li­sä­tään vii­väs­tys­korko sekä oi­keu­den­käyn­ti­ku­lut. Lop­pu­tu­lok­sena voi olla joko yk­si­puo­li­nen tuomio tai mak­sa­ma­tonta laskua kos­keva riita, jota kä­si­tel­lään kä­rä­jä­oi­keu­dessa.

Osaa­van pe­rin­tä­toi­mis­ton käyt­tä­mi­sellä on kui­ten­kin mah­dol­lista vält­tyä tuo­miois­tuin­ten käyt­tä­mi­seltä. Läh­tö­kohta kui­ten­kin aina on, että ve­lal­li­nen ja vel­koja pää­se­vät kes­ke­nään laskun mak­sa­mat­to­muutta kos­kien sel­lai­seen yh­tei­sym­mär­ryk­seen, että ti­lanne tyy­dyt­tää heitä mo­lem­pia.

Jos siis kon­tak­toi­malla ve­lal­lista saa­daan mak­sa­ma­tonta laskua kos­keva asia hoi­det­tua, on asia sil­loin hoi­dettu huo­mat­ta­vasti hel­pom­min kuin tuo­miois­tui­messa käy­tä­vän kä­sit­te­lyn avulla, ja to­den­nä­köi­sesti myös ai­heu­tu­neet ta­lou­del­li­set kus­tan­nuk­set ovat mer­kit­tä­västi pie­nem­mät.