Ennen avio­liit­toa han­kit­tu omai­suus avio­eros­sa

Vaikka avio­lii­tos­sa puo­li­sot säi­lyt­tä­vät­kin oman omai­suu­ten­sa, avio­eros­sa teh­tä­vä ositus voi tuoda tähän muu­tok­sen. Ilman avio­eh­toa puo­li­soi­den omai­suus jae­taan ni­mit­täin avio­eros­sa läh­tö­koh­tai­ses­ti tasan puo­li­soi­den kesken.

Avio­ero­ti­lan­tees­sa va­rak­kaam­pi puo­li­so voi siis joutua luo­vut­ta­maan omaa omai­suut­taan vä­hem­män va­rak­kaal­le ex-puo­li­sol­leen ta­sin­ko­na.

Toisin kuin joskus ehkä luul­laan, ositus koskee myös ennen avio­liit­toa han­kit­tua omai­suut­ta. Osi­tuk­ses­sa ei siis eri­tel­lä omai­suut­ta sen mukaan, onko va­ral­li­suus ker­ty­nyt ennen avio­liit­toa vai sen aikana.

Tässä ar­tik­ke­lis­sa kä­sit­te­lem­me kei­no­ja tur­va­ta ennen avio­liit­toa ker­ty­nyt omai­suus mah­dol­li­sen avio­eron va­ral­ta.

Voiko avio­eh­to koskea pel­käs­tään ennen avio­liit­toa ker­ty­nyt­tä omai­suut­ta?

Avio­eh­don ei tar­vit­se koskea kaik­kea puo­li­soi­den omai­suut­ta, vaan se voi­daan rajata hy­vin­kin tar­kas­ti. Tämä tar­koit­taa esi­mer­kik­si, että puo­li­sot voivat rajata avio­eh­don kos­ke­maan pel­käs­tään ennen avio­liit­toa ker­ty­nyt­tä omai­suut­taan.

Avio­eh­to voi myös olla yk­si­puo­li­nen, eli sen avulla voi­daan rajata pel­käs­tään toisen puo­li­son avio-oi­keut­ta.

Avio­eh­to voi­daan tehdä joko ennen avio­liit­toa, tai sen aikana.

Avio­eh­don sel­key­teen kan­nat­taa pa­nos­taa

Jos puo­li­sot päät­tä­vät sopia ra­ja­tus­ta avio­eh­dos­ta, on heidän hyvä kiin­nit­tää huo­mio­ta ra­ja­tun avio­eh­don eri­tyis­vaa­ti­muk­siin: ra­jat­tu avio­eh­to on tär­ke­ää laatia mah­dol­li­sim­man sel­keäs­ti ja tark­ka­ra­jai­ses­ti.

Tämän li­säk­si puo­li­soi­den omai­suu­den syn­ty­mi­sa­jan­koh­taan liit­ty­vät näyt­tö­vaa­ti­muk­set ko­ros­tu­vat ajal­li­ses­ti ra­ja­tuis­sa avio­eh­dois­sa. Avio­ero­ti­lan­tees­sa puo­li­soi­den tulisi pystyä osoit­ta­maan, mikä osa heidän omai­suu­des­taan on pe­räi­sin ajalta ennen avio­liit­toa.

Jos puo­li­so ei pysty erot­te­le­maan omai­suut­taan avio­eh­don kri­tee­rien mu­kai­ses­ti, on ole­mas­sa riski, että avio­eh­to ei toi­mi­kaan tar­koi­te­tul­la ta­val­la.

Tämä riski voi to­teu­tua eri­tyi­ses­ti sil­loin, jos puo­li­sot eivät ero­ti­lan­tees­sa pää­se­kään sopuun osi­tuk­ses­ta. Puo­li­soil­la voi olla eriävä kä­si­tys siitä, mikä osa omai­suu­des­ta on syn­ty­nyt ennen avio­liit­toa.

Rii­ta­ti­lan­tees­sa huo­nos­ti laa­dit­tu avio­eh­to voi kos­tau­tua

Osi­tuk­seen liit­ty­vis­sä rii­ta­ti­lan­teis­sa jou­du­taan yleen­sä te­ke­mään niin sa­not­tu toi­mi­tuso­si­tus, jossa vi­ral­li­nen pe­sän­ja­ka­ja tekee osi­tuk­sen puo­li­soi­den si­jas­ta. Pe­sän­ja­ka­ja myös tul­kit­see puo­li­soi­den avio­eh­toa ja suo­rit­taa osi­tuk­sen par­haan tul­kin­tan­sa mu­kai­ses­ti.

Epä­sel­vis­sä ti­lan­teis­sa ris­ki­nä on, että pe­sän­ja­ka­ja päät­tää­kin si­säl­lyt­tää avio-oi­keu­den alai­seen omai­suu­teen myös omai­suuse­riä, jotka on to­sia­sial­li­ses­ti han­kit­tu jo ennen avio­liit­toa.

Pe­sän­ja­ka­jan te­ke­mät rat­kai­sut on aina mah­dol­lis­ta rii­taut­taa va­lit­ta­mal­la asias­ta kä­rä­jä­oi­keu­teen, mutta täl­lai­nen oi­keus­pro­ses­si tulee usein kal­liik­si. Mitään var­muut­ta muu­tok­sen­haun on­nis­tu­mi­ses­ta ei myös­kään ole, jos selkeä näyttö omai­suu­den han­kin­ta-ajan­koh­das­ta puut­tuu.

On­gel­mien vält­tä­mi­sek­si onkin hyvin suo­si­tel­ta­vaa, että avio-oi­keu­den ul­ko­puo­lel­le ra­jat­ta­vat omai­suuse­rät yk­si­löi­dään tar­kas­ti avio­eh­to­so­pi­muk­ses­sa.

Yk­si­löi­mi­sel­lä väl­te­tään epä­sel­vyy­det siitä, mikä va­ral­li­suus kuuluu avio-oi­keu­den pii­riin ja mikä ei.

Sel­keäs­ti ja mah­dol­li­sim­man yk­si­tul­kin­tai­ses­ti laa­di­tun avio­eh­don mer­ki­tys­tä voi­daan ha­vain­nol­lis­taa seu­raa­vil­la esi­mer­keil­lä.

Kaksi esi­merk­kiä avio­eh­don laa­ti­mi­ses­ta

Paavo ja Elmeri ovat me­nos­sa nai­mi­siin.

Paavo omis­taa ison kiin­teis­tön oma­ko­ti­ta­loi­neen, jonka hän on saanut pe­rin­tö­nä van­hem­mil­taan. Tämän li­säk­si hä­nel­lä on ar­vo­kas ke­räi­ly­kort­ti­ko­koel­ma, jonka myyn­tiar­vo on noin 50 000 euroa.

El­me­ril­lä ei ole mer­kit­tä­vää omai­suut­ta ennen avio­liit­toa.

Paavo haluaa, että avio­puo­li­soil­la olisi avio-oikeus vain siihen omai­suu­teen, joka on ker­ty­nyt avio­lii­ton aikana. Paavo haluaa eri­tyi­ses­ti, että pe­rin­tö­nä saatu kiin­teis­tö sekä ke­räi­ly­kort­ti­ko­koel­ma ra­ja­taan avio-oi­keu­den ul­ko­puo­lel­le.

Tätä varten Paavo ja Elmeri laa­ti­vat avio­eh­don.

Avio­eh­to 1: Vain ajal­li­ses­ti ra­jat­tu avio­eh­to

Paavo ja Elmeri laa­ti­vat avio­eh­don, jonka mukaan puo­li­soil­la ei ole avio-oi­keut­ta ennen avio­lii­ton sol­mi­mis­ta ker­ty­nee­seen omai­suu­teen. He eivät kui­ten­kaan mää­rit­te­le avio-oi­keu­den ul­ko­puo­lel­le kuu­lu­vaa omai­suut­ta tar­kem­min avio­eh­dos­sa.

Avio­eh­don mukaan puo­li­soil­la on kui­ten­kin täysi avio-oikeus siihen omai­suu­teen, joka on ker­ty­nyt avio­lii­ton aikana.

Paavo ja Elmeri eroa­vat kym­me­nen vuotta avio­lii­ton sol­mi­mi­sen jäl­keen. Ero on rii­tai­nen: Paa­vol­le ja El­me­ril­le syntyy riitaa osi­tuk­ses­ta ja siitä, mitä omai­suut­ta avio-oi­keu­den pii­riin kuuluu.

Elmeri väit­tää, että iso osa Paavon ke­räi­ly­kort­ti­ko­koel­mas­ta on han­kit­tu avio­lii­ton aikana, ja se kuu­lui­si siksi ai­na­kin osit­tain osi­tuk­ses­sa jaet­ta­vaan omai­suu­teen.

Paavo kui­ten­kin väit­tää, että ke­räi­ly­kort­ti­ko­koel­ma on han­kit­tu ko­ko­nai­suu­des­saan ennen avio­liit­toa.

Kort­tien hank­ki­mi­ses­ta ei ole tal­lel­la kuit­te­ja tai ti­liot­tei­ta, joten yk­sit­täis­ten kort­tien han­kin­ta-ajan­koh­dan var­mis­ta­mi­nen on vai­ke­aa.

Epä­sel­vyyk­sien vuoksi toi­mi­tuso­si­tuk­sen tekevä pe­sän­ja­ka­ja katsoo, että puolet ke­räi­ly­kort­ti­ko­koel­mas­ta onkin han­kit­tu avio­lii­ton aikana. Puolet ke­räi­ly­kort­ti­ko­koel­man ar­vos­ta jae­taan siis osi­tuk­ses­sa tasan Paavon ja El­me­rin kesken.

Avio­eh­toon liit­ty­vän epä­sel­vyy­den vuoksi Paavon ke­räi­ly­kort­ti­ko­koel­ma kuu­luu­kin siis osit­tain avio-oi­keu­den pii­riin Paavon tahdon vas­tai­ses­ti.

Paavon omis­ta­man kiin­teis­tön osalta vas­taa­vaa on­gel­maa han­kin­ta-ajan­koh­dan to­dis­ta­mi­ses­ta ei on­nek­si ole, sillä kiin­teis­tö­jen luo­vu­tusa­jan­koh­dat sel­viä­vät lain­huu­to- ja kiin­ni­tys­re­kis­te­ris­tä.

Paavo pystyy hel­pos­ti to­dis­ta­maan, että hän on omis­ta­nut kiin­teis­tön jo ennen avio­liit­toa, eikä se siksi kuulu avio-oi­keu­den pii­riin.

Avio­eh­to 2: tar­kas­ti mää­ri­tel­ty avio­eh­to

Paavo ja Elmeri laa­ti­vat avio­eh­don, jonka mukaan Paavon ke­räi­ly­kort­ti­ko­koel­ma ja kiin­teis­tö eivät kuulu avio-oi­keu­den pii­riin. Avio­eh­dos­sa yk­si­löi­tyä omai­suut­ta lukuun ot­ta­mat­ta puo­li­soil­la on täysi avio-oikeus tois­ten­sa omai­suu­teen.

Avio­eh­dos­sa on myös tar­ken­net­tu, ettei Paavon omis­ta­man kiin­teis­tön tai kort­tien sijaan tullut omai­suus kuulu myös­kään avio-oi­keu­den pii­riin. Jos Paavo siis vaikka myisi kiin­teis­tön­sä avio­lii­ton aikana, kiin­teis­tön kaup­pa­hin­ta ei kuu­lui­si avio-oi­keu­den pii­riin.

Paavo on yk­si­löi­nyt avio­eh­dos­sa kaikki ke­räi­ly­kort­ti­ko­koel­maan­sa kuu­lu­vat ar­vok­kaat kortit erik­seen. Tämän an­sios­ta on selvää, mitkä yk­sit­täi­set kortit eivät kuulu avio-oi­keu­den pii­riin.

Paavon omis­ta­ma kiin­teis­tö on puo­les­taan yk­si­löi­ty avio­eh­dos­sa kiin­teis­tön osoit­teel­la, si­jain­ti­kun­nal­la ja kiin­teis­tö­tun­nuk­sel­la.

Paavo ja Elmeri eroa­vat kym­me­nen vuotta avio­lii­ton sol­mi­mi­sen jäl­keen.

Avio­eh­dos­sa on yk­si­löi­ty tar­kas­ti avio-oi­keu­den ul­ko­puo­lel­le kuu­lu­vat omai­suuse­rät. Epä­sel­vyyt­tä osi­tuk­sen toi­mit­ta­mi­ses­ta ei synny, ei­vät­kä Paavon ke­räi­ly­kor­tit kuulu avio-oi­keu­den pii­riin.