Ennen avio­liit­toa han­kittu omai­suus avio­erossa

Vaikka avio­lii­tossa puo­li­sot säi­lyt­tä­vät­kin oman omai­suu­tensa, avio­erossa teh­tävä ositus voi tuoda tähän muu­tok­sen. Ilman avio­eh­toa puo­li­soi­den omai­suus jae­taan ni­mit­täin avio­erossa läh­tö­koh­tai­sesti tasan puo­li­soi­den kesken.

Avio­ero­ti­lan­teessa va­rak­kaampi puo­liso voi siis joutua luo­vut­ta­maan omaa omai­suut­taan vä­hem­män va­rak­kaalle ex-puo­li­sol­leen ta­sin­kona.

Toisin kuin joskus ehkä luul­laan, ositus koskee myös ennen avio­liit­toa han­kit­tua omai­suutta. Osi­tuk­sessa ei siis eri­tellä omai­suutta sen mukaan, onko va­ral­li­suus ker­ty­nyt ennen avio­liit­toa vai sen aikana.

Tässä ar­tik­ke­lissa kä­sit­te­lemme kei­noja tur­vata ennen avio­liit­toa ker­ty­nyt omai­suus mah­dol­li­sen avio­eron va­ralta.

Voiko avio­ehto koskea pel­käs­tään ennen avio­liit­toa ker­ty­nyttä omai­suutta?

Avio­eh­don ei tar­vitse koskea kaik­kea puo­li­soi­den omai­suutta, vaan se voi­daan rajata hy­vin­kin tar­kasti. Tämä tar­koit­taa esi­mer­kiksi, että puo­li­sot voivat rajata avio­eh­don kos­ke­maan pel­käs­tään ennen avio­liit­toa ker­ty­nyttä omai­suut­taan.

Avio­ehto voi myös olla yk­si­puo­li­nen, eli sen avulla voi­daan rajata pel­käs­tään toisen puo­li­son avio-oi­keutta.

Avio­ehto voi­daan tehdä joko ennen avio­liit­toa, tai sen aikana.

Avio­eh­don sel­key­teen kan­nat­taa pa­nos­taa

Jos puo­li­sot päät­tä­vät sopia ra­ja­tusta avio­eh­dosta, on heidän hyvä kiin­nit­tää huo­miota ra­ja­tun avio­eh­don eri­tyis­vaa­ti­muk­siin: ra­jattu avio­ehto on tär­keää laatia mah­dol­li­sim­man sel­keästi ja tark­ka­ra­jai­sesti.

Tämän li­säksi puo­li­soi­den omai­suu­den syn­ty­mi­sa­jan­koh­taan liit­ty­vät näyt­tö­vaa­ti­muk­set ko­ros­tu­vat ajal­li­sesti ra­ja­tuissa avio­eh­doissa. Avio­ero­ti­lan­teessa puo­li­soi­den tulisi pystyä osoit­ta­maan, mikä osa heidän omai­suu­des­taan on pe­räi­sin ajalta ennen avio­liit­toa.

Jos puo­liso ei pysty erot­te­le­maan omai­suut­taan avio­eh­don kri­tee­rien mu­kai­sesti, on ole­massa riski, että avio­ehto ei toi­mi­kaan tar­koi­te­tulla ta­valla.

Tämä riski voi to­teu­tua eri­tyi­sesti sil­loin, jos puo­li­sot eivät ero­ti­lan­teessa pää­se­kään sopuun osi­tuk­sesta. Puo­li­soilla voi olla eriävä kä­si­tys siitä, mikä osa omai­suu­desta on syn­ty­nyt ennen avio­liit­toa.

Rii­ta­ti­lan­teessa huo­nosti laa­dittu avio­ehto voi kos­tau­tua

Osi­tuk­seen liit­ty­vissä rii­ta­ti­lan­teissa jou­du­taan yleensä te­ke­mään niin sa­nottu toi­mi­tuso­si­tus, jossa vi­ral­li­nen pe­sän­ja­kaja tekee osi­tuk­sen puo­li­soi­den si­jasta. Pe­sän­ja­kaja myös tul­kit­see puo­li­soi­den avio­eh­toa ja suo­rit­taa osi­tuk­sen par­haan tul­kin­tansa mu­kai­sesti.

Epä­sel­vissä ti­lan­teissa ris­kinä on, että pe­sän­ja­kaja päät­tää­kin si­säl­lyt­tää avio-oi­keu­den alai­seen omai­suu­teen myös omai­suuse­riä, jotka on to­sia­sial­li­sesti han­kittu jo ennen avio­liit­toa.

Pe­sän­ja­ka­jan te­ke­mät rat­kai­sut on aina mah­dol­lista rii­taut­taa va­lit­ta­malla asiasta kä­rä­jä­oi­keu­teen, mutta täl­lai­nen oi­keus­pro­sessi tulee usein kal­liiksi. Mitään var­muutta muu­tok­sen­haun on­nis­tu­mi­sesta ei myös­kään ole, jos selkeä näyttö omai­suu­den han­kinta-ajan­koh­dasta puut­tuu.

On­gel­mien vält­tä­mi­seksi onkin hyvin suo­si­tel­ta­vaa, että avio-oi­keu­den ul­ko­puo­lelle ra­jat­ta­vat omai­suuse­rät yk­si­löi­dään tar­kasti avio­eh­to­so­pi­muk­sessa.

Yk­si­löi­mi­sellä väl­te­tään epä­sel­vyy­det siitä, mikä va­ral­li­suus kuuluu avio-oi­keu­den pii­riin ja mikä ei.

Sel­keästi ja mah­dol­li­sim­man yk­si­tul­kin­tai­sesti laa­di­tun avio­eh­don mer­ki­tystä voi­daan ha­vain­nol­lis­taa seu­raa­villa esi­mer­keillä.

Kaksi esi­merk­kiä avio­eh­don laa­ti­mi­sesta

Paavo ja Elmeri ovat me­nossa nai­mi­siin.

Paavo omis­taa ison kiin­teis­tön oma­ko­ti­ta­loi­neen, jonka hän on saanut pe­rin­tönä van­hem­mil­taan. Tämän li­säksi hä­nellä on ar­vo­kas ke­räi­ly­kort­ti­ko­koelma, jonka myyn­tiarvo on noin 50 000 euroa.

El­me­rillä ei ole mer­kit­tä­vää omai­suutta ennen avio­liit­toa.

Paavo haluaa, että avio­puo­li­soilla olisi avio-oikeus vain siihen omai­suu­teen, joka on ker­ty­nyt avio­lii­ton aikana. Paavo haluaa eri­tyi­sesti, että pe­rin­tönä saatu kiin­teistö sekä ke­räi­ly­kort­ti­ko­koelma ra­ja­taan avio-oi­keu­den ul­ko­puo­lelle.

Tätä varten Paavo ja Elmeri laa­ti­vat avio­eh­don.

Avio­ehto 1: Vain ajal­li­sesti ra­jattu avio­ehto

Paavo ja Elmeri laa­ti­vat avio­eh­don, jonka mukaan puo­li­soilla ei ole avio-oi­keutta ennen avio­lii­ton sol­mi­mista ker­ty­nee­seen omai­suu­teen. He eivät kui­ten­kaan mää­rit­tele avio-oi­keu­den ul­ko­puo­lelle kuu­lu­vaa omai­suutta tar­kem­min avio­eh­dossa.

Avio­eh­don mukaan puo­li­soilla on kui­ten­kin täysi avio-oikeus siihen omai­suu­teen, joka on ker­ty­nyt avio­lii­ton aikana.

Paavo ja Elmeri eroa­vat kym­me­nen vuotta avio­lii­ton sol­mi­mi­sen jäl­keen. Ero on rii­tai­nen: Paa­volle ja El­me­rille syntyy riitaa osi­tuk­sesta ja siitä, mitä omai­suutta avio-oi­keu­den pii­riin kuuluu.

Elmeri väit­tää, että iso osa Paavon ke­räi­ly­kort­ti­ko­koel­masta on han­kittu avio­lii­ton aikana, ja se kuu­luisi siksi ai­na­kin osit­tain osi­tuk­sessa jaet­ta­vaan omai­suu­teen.

Paavo kui­ten­kin väit­tää, että ke­räi­ly­kort­ti­ko­koelma on han­kittu ko­ko­nai­suu­des­saan ennen avio­liit­toa.

Kort­tien hank­ki­mi­sesta ei ole tal­lella kuit­teja tai ti­liot­teita, joten yk­sit­täis­ten kort­tien han­kinta-ajan­koh­dan var­mis­ta­mi­nen on vai­keaa.

Epä­sel­vyyk­sien vuoksi toi­mi­tuso­si­tuk­sen tekevä pe­sän­ja­kaja katsoo, että puolet ke­räi­ly­kort­ti­ko­koel­masta onkin han­kittu avio­lii­ton aikana. Puolet ke­räi­ly­kort­ti­ko­koel­man ar­vosta jae­taan siis osi­tuk­sessa tasan Paavon ja El­me­rin kesken.

Avio­eh­toon liit­ty­vän epä­sel­vyy­den vuoksi Paavon ke­räi­ly­kort­ti­ko­koelma kuu­luu­kin siis osit­tain avio-oi­keu­den pii­riin Paavon tahdon vas­tai­sesti.

Paavon omis­ta­man kiin­teis­tön osalta vas­taa­vaa on­gel­maa han­kinta-ajan­koh­dan to­dis­ta­mi­sesta ei on­neksi ole, sillä kiin­teis­tö­jen luo­vu­tusa­jan­koh­dat sel­viä­vät lain­huuto- ja kiin­ni­tys­re­kis­te­ristä.

Paavo pystyy hel­posti to­dis­ta­maan, että hän on omis­ta­nut kiin­teis­tön jo ennen avio­liit­toa, eikä se siksi kuulu avio-oi­keu­den pii­riin.

Avio­ehto 2: tar­kasti mää­ri­telty avio­ehto

Paavo ja Elmeri laa­ti­vat avio­eh­don, jonka mukaan Paavon ke­räi­ly­kort­ti­ko­koelma ja kiin­teistö eivät kuulu avio-oi­keu­den pii­riin. Avio­eh­dossa yk­si­löi­tyä omai­suutta lukuun ot­ta­matta puo­li­soilla on täysi avio-oikeus tois­tensa omai­suu­teen.

Avio­eh­dossa on myös tar­ken­nettu, ettei Paavon omis­ta­man kiin­teis­tön tai kort­tien sijaan tullut omai­suus kuulu myös­kään avio-oi­keu­den pii­riin. Jos Paavo siis vaikka myisi kiin­teis­tönsä avio­lii­ton aikana, kiin­teis­tön kaup­pa­hinta ei kuu­luisi avio-oi­keu­den pii­riin.

Paavo on yk­si­löi­nyt avio­eh­dossa kaikki ke­räi­ly­kort­ti­ko­koel­maansa kuu­lu­vat ar­vok­kaat kortit erik­seen. Tämän an­siosta on selvää, mitkä yk­sit­täi­set kortit eivät kuulu avio-oi­keu­den pii­riin.

Paavon omis­tama kiin­teistö on puo­les­taan yk­si­löity avio­eh­dossa kiin­teis­tön osoit­teella, si­jain­ti­kun­nalla ja kiin­teis­tö­tun­nuk­sella.

Paavo ja Elmeri eroa­vat kym­me­nen vuotta avio­lii­ton sol­mi­mi­sen jäl­keen.

Avio­eh­dossa on yk­si­löity tar­kasti avio-oi­keu­den ul­ko­puo­lelle kuu­lu­vat omai­suuse­rät. Epä­sel­vyyttä osi­tuk­sen toi­mit­ta­mi­sesta ei synny, ei­vätkä Paavon ke­räi­ly­kor­tit kuulu avio-oi­keu­den pii­riin.