Mitä osi­tuk­sen so­vit­telu tar­koit­taa?

Avio­erossa puo­li­soi­den omai­suu­den ja­ka­mi­nen eli ositus voi ai­heut­taa eri­mie­li­syyk­siä. Jos avio­puo­li­soilla ei ole kat­ta­vaa avio­eh­to­so­pi­musta, jou­tu­vat he läh­tö­koh­tai­sesti puo­lit­ta­maan omai­suu­tensa. Näin mo­lem­mat puo­li­sot saavat erossa yhtä paljon omai­suutta.

Ta­sa­jako voi kui­ten­kin tuntua koh­tuut­to­malta eten­kin, jos toinen puo­liso on huo­mat­ta­vasti toista va­rak­kaampi. Täl­löin voi esiin­tyä tar­vetta osi­tuk­sen so­vit­te­lulle, jossa puo­li­soi­den omai­suu­den jakoa py­ri­tään koh­tuul­lis­ta­maan.

Tässä ar­tik­ke­lissa käymme läpi osi­tuk­sen so­vit­te­lun käyt­tö­mah­dol­li­suuk­sia ja hyö­tyjä.

Mitä ositus tar­koit­taa?

Avio­lii­ton päät­tyessä teh­dään joko ositus, tai puo­li­soi­den omai­suu­den erotus.

Ositus teh­dään sil­loin, jos avio­puo­li­soilla ei ole avio-oi­keu­den täysin pois­sul­ke­vaa avio­eh­toa. Osi­tuk­sessa puo­li­soi­den avio-oi­keu­den alai­nen omai­suus jae­taan läh­tö­koh­tai­sesti tasan puo­li­soi­den kesken. Osi­tuk­sen seu­rauk­sena va­rak­kaampi puo­liso joutuu yleensä luo­vut­ta­maan omai­suut­taan vä­hem­män va­rak­kaalle puo­li­solle ta­sin­kona.

Omai­suu­den erotus teh­dään puo­les­taan sil­loin, kun puo­li­soilla ei ole avio-oi­keutta tois­tensa omai­suu­teen, eli kun kat­tava avio­ehto on tehty. Täl­löin avio­lii­ton päät­tyessä vah­vis­te­taan vain mitä omai­suutta kum­pi­kin puo­li­soista omis­taa. Puo­li­sot pi­tä­vät siis oman omai­suu­tensa, eikä puo­li­soi­den omai­suutta jaeta tasan puo­li­soi­den kesken.

Mil­loin osi­tuk­sen so­vit­te­lua tar­vi­taan?

Osi­tuk­sen läh­tö­koh­tana on siis avio-oi­keu­den pii­riin kuu­lu­van omai­suu­den ta­sa­jako puo­li­soi­den vä­lillä. Koska ta­sa­jako voi­daan ti­lan­teesta riip­puen miel­tää epä­rei­luksi, voi ositus ai­heut­taa rii­toja puo­li­soi­den vä­lille.

Ta­sa­jako voi­daan miel­tää pe­rus­teet­to­maksi eri­tyi­sesti ly­hyt­kes­toi­sissa avio­lii­toissa, joissa va­rak­kaam­man puo­li­son omai­suus on ker­ty­nyt ennen avio­liit­toa. Epä­rei­luksi koe­tussa osi­tus­ti­lan­teessa voi ky­sy­myk­seen tulla osi­tuk­sen so­vit­telu.

Osi­tuk­sen so­vit­te­lussa osi­tuk­sen lop­pu­tu­los­ta voi­daan koh­tuul­lis­taa. Koh­tuul­lis­ta­mi­nen voi ti­lan­teesta riip­puen tar­koit­taa esi­mer­kiksi ta­sin­gon­mak­su­vel­vol­li­suu­den pie­nen­tä­mistä, tai ta­sin­gon­mak­su­vel­vol­li­suu­den pois­ta­mista ko­ko­naan. Va­rak­kaam­man puo­li­son vel­vol­li­suutta luo­vut­taa omaa omai­suut­taan toi­selle puo­li­solle voi­daan siis vä­hen­tää so­vit­te­le­malla osi­tusta.

Voi­daanko omai­suu­den ero­tusta so­vi­tella?

Myös omai­suu­den ero­tusta on mah­dol­lista so­vi­tella. Kat­tava avio­ehto ei siis aina tar­koita au­to­maat­ti­sesti sitä, että puo­li­soilla ei ole mitään oi­keutta tois­tensa omai­suu­teen.

Koska erot­te­lun so­vit­telu tar­koit­taa kui­ten­kin avio­eh­to­so­pi­muk­sesta poik­kea­mista, on kynnys erot­te­lun koh­tuul­lis­ta­mi­seen kor­kealla. Yleensä so­vit­telu avio­ero­ti­lan­teessa tu­lee­kin ky­see­seen vain osi­tuk­sessa, eli kun kat­ta­vaa avio­eh­toa ei ole tehty.

Miten osi­tuk­sen so­vit­te­lua pyy­de­tään?

Osi­tuk­sen so­vit­te­lua pitää vaatia erik­seen. Yleensä osi­tuk­sen so­vit­telu on tar­peel­lista vain sil­loin, kun puo­li­sot eivät pääse yh­tei­sym­mär­ryk­seen osi­tuk­sesta.

Osi­tuk­sen so­vit­te­lulle esiin­tyy­kin yleensä tar­vetta vain toi­mi­tuso­si­tuk­sissa, eli osi­tuk­sissa, jotka tekee puo­li­soi­den si­jasta tuo­miois­tui­men mää­räämä pe­sän­ja­kaja.

Vaa­ti­mus osi­tuk­sen so­vit­te­lusta tulee läh­tö­koh­tai­sesti tehdä osi­tuk­sesta vas­taa­valle pe­sän­ja­ka­jalle. Mikäli vaa­ti­mus osi­tuk­sen so­vit­te­lusta esi­te­tään kui­ten­kin vasta osi­tuk­sen jäl­keen, täytyy so­vit­te­lua vaatia nos­ta­malla kanne kä­rä­jä­oi­keu­dessa.

Mitkä ovat so­vit­te­lun edel­ly­tyk­set?

Lain mukaan osi­tusta voi­daan so­vi­tella, jos ositus muu­toin joh­taisi koh­tuut­to­maan lop­pu­tu­lok­seen tai siihen, että toinen puo­liso saisi pe­rus­teet­to­masti ta­lou­del­lista etua.

Osi­tuk­sen so­vit­te­lussa ote­taan huo­mioon eri­tyi­sesti:

• avio­lii­ton kes­toaika
• puo­li­soi­den toi­minta yh­tei­sen ta­lou­den hy­väksi
• muut näihin ver­rat­ta­vat puo­li­soi­den ta­loutta kos­ke­vat seikat

Käy­tän­nössä so­vit­te­lussa kiin­ni­te­tään siis huo­miota osi­tuk­sen koh­tuul­li­suu­teen suh­teessa siihen pa­nok­seen, jonka puo­li­sot ovat an­ta­neet puo­li­soi­den yh­tei­selle ta­lou­delle.

Millä tavoin osi­tusta voi­daan koh­tuul­lis­taa?

Osi­tuk­sen so­vit­te­lu­kei­not ovat laissa tar­koin ra­ja­tut. Osi­tusta voi­daan koh­tuul­lis­taa mää­rää­mällä, että:

• ta­sin­gon määrää ra­joi­te­taan
• avio-oi­keu­den pii­riin muu­toin kuu­luva omai­suuserä ra­ja­taan avio-oi­keu­den ul­ko­puo­lelle
• avio­eh­to­so­pi­muk­sen vuoksi avio-oi­keu­den pii­riin muu­toin kuu­lu­ma­ton omai­suuserä kuuluu avio-oi­keu­den pii­riin

Osi­tuk­sen so­vit­te­lussa voi­daan siis esi­mer­kiksi alen­taa mak­set­ta­vaa ta­sin­gon määrää tai pois­taa ta­sin­gon­mak­su­vel­vol­li­suus ko­ko­naan. Tämän li­säksi voi­daan esi­mer­kiksi mää­rätä, että toisen puo­li­son pe­rin­tönä saama ke­sä­mökki ei kuu­lu­kaan avio-oi­keu­den pii­riin. Näin ollen sitä ei siis otet­taisi huo­mioon osi­tuk­sessa, ja tämä vä­hen­täisi ke­sä­mö­kin omis­ta­van puo­li­son omai­suu­den arvoa osi­tuk­sessa.

Kuten edellä jo to­det­tiin, voi­daan so­vit­te­lua käyt­tää myös omai­suu­den ero­tuk­sessa, ja so­vit­te­lulla voi­daan myös puut­tua avio­eh­don si­säl­töön. Yksi tapa koh­tuul­lis­taa osi­tusta onkin poi­keta avio­eh­to­so­pi­muk­sesta niin, että avio-oi­keu­den ul­ko­puo­lelle ra­jat­tua omai­suutta pa­lau­te­taan avio-oi­keu­den pii­riin.

Esi­merkki: Osi­tuk­sen koh­tuul­lis­ta­mi­nen

Jaakko ja Minna ovat so­pi­neet avio­eh­to­so­pi­muk­sella, että Jaakon omis­tama asunto ei kuulu avio-oi­keu­den pii­riin. Avio­ehto koskee vain Jaakon asun­toa, ja puo­li­soilla on muu­toin täysi avio-oikeus tois­tensa omai­suu­teen.

Jos Jaakko ja Minna eroa­vat, voisi Minna vaatia osi­tuk­sen so­vit­te­lua niin, että Jaakon asunto kuu­lui­si­kin avio-oi­keu­den pii­riin. Minnan vaa­ti­muk­sen me­nes­ty­mi­nen olisi ta­paus­koh­taista ja riip­puisi avio­lii­ton tar­kem­mista olo­suh­teista.

Kuinka paljon so­vit­telu maksaa?

Osi­tuk­sen so­vit­te­lun hinta riip­puu siitä, miten paljon so­vit­telu lisää pe­sän­ja­ka­jan työ­mää­rää. Pe­sän­ja­ka­jalla on ni­mit­täin oikeus saada teh­tä­vänsä suo­rit­ta­mi­sesta koh­tuul­li­nen palk­kio, ja so­vit­te­lusta joh­tuva li­sä­työ kas­vat­taa hel­posti palk­kion suu­ruutta. So­vit­te­lun lo­pul­li­nen hinta on kui­ten­kin ta­paus­koh­taista ja riip­puu eri­tyi­sesti osi­tuk­sen mo­ni­mut­kai­suu­desta.

Rii­tai­nen avio­ero tu­lee­kin usein kal­liiksi, ja siksi osi­tuk­sesta on aina pa­rempi päästä sopuun puo­li­soi­den kesken.

Esi­merkki: Osi­tuk­sen so­vit­telu

Milla ja Tommi ovat eron­neet avio­lii­tosta, joka kesti kuusi kuu­kautta. Heillä ei ole avio­eh­toa. Mil­lalla on huo­mat­ta­vasti enem­män omai­suutta kuin Tom­milla, ja Milla on saanut suu­rim­man osan tästä omai­suu­desta pe­rin­tönä jo kauan ennen avio­lii­ton sol­mi­mista.

Ilman osi­tuk­sen so­vit­te­lua Millan ja Tommin omai­suus jaet­tai­siin tasan puo­li­soi­den kesken, eli Millan pi­täisi luo­vut­taa iso osa omai­suu­des­taan Tom­mille ta­sin­kona. Koska tämä olisi Millan mie­lestä epä­rei­lua, hän vaatii osi­tuk­sen so­vit­te­lua.

Osi­tuk­sen so­vit­te­lussa ta­sa­jaon koh­tuul­li­suutta ar­vioi­tai­siin eri­tyi­sesti avio­lii­ton lyhyen keston va­lossa. Li­säksi koh­tuul­li­suusar­vioin­tiin vai­kut­taisi se, ettei Tommi ole myö­tä­vai­kut­ta­nut Millan omai­suu­den ker­ty­mi­seen. Osi­tuk­sen so­vit­te­lussa Millan mak­set­ta­vaksi tu­le­van ta­sin­gon määrää voi­tai­siin koh­tuul­lis­taa niin, että ta­sin­koa pie­nen­net­täi­siin huo­mat­ta­vasti. Millan vel­vol­li­suutta luo­vut­taa omai­suut­taan Tom­mille voi­tai­siin siis ra­joit­taa.