Lapsen yh­teis­huol­ta­juus

Lapsen yh­teis­huol­ta­juus tar­koit­taa, että huol­ta­jat päät­tä­vät yh­des­sä lasta kos­ke­vis­ta pää­tök­sis­tä. He myös vas­taa­vat yh­des­sä kai­kis­ta lapsen huol­toon kuu­lu­vis­ta teh­tä­vis­tä, kuten lapsen us­kon­nos­ta, ter­vey­den­huol­los­ta sekä kas­va­tuk­ses­ta.

Käymme ar­tik­ke­lis­sa läpi, kuinka yh­teis­huol­ta­juus kan­nat­tai­si jär­jes­tää avio­eron jäl­keen.

Yh­teis­huol­ta­juus käy­tän­nös­sä

Toisin kuin yk­sin­huol­ta­juu­des­sa, yh­teis­huol­ta­juu­des­sa huol­ta­ja ei voi päät­tää yksin lasta kos­ke­vis­ta asiois­ta. Yh­teis­huol­ta­juu­des­sa pää­tök­set tulee tehdä yh­des­sä. Toinen huol­ta­ja voi yksin mää­rä­tä ai­noas­taan vä­hä­pä­töi­sis­tä lasta kos­ke­vis­ta asiois­ta.

Lapsen yh­teis­huol­ta­juus edel­lyt­tää van­hem­mil­ta kykyä tulla toi­meen niin, että lapsen asiat saa­daan jär­jes­tet­tyä. Kaikki lasta kos­ke­vat ky­sy­myk­set tulisi pystyä rat­kai­se­maan huol­ta­jien kes­kei­sen pää­tök­sen­teon kautta. Kaiken pää­tök­sen­teon taus­tal­la tulee olla pyr­ki­mys lapsen edun mu­kai­seen ti­lan­tee­seen.

Jos yk­si­mie­li­nen ja rii­da­ton pää­tök­sen­te­ko ei kui­ten­kaan ole jonkin tietyn asian koh­dal­la mah­dol­lis­ta, voi­daan hakea eril­lis­tä työn­ja­ko­mää­räys­tä. Täl­löin toinen van­hem­mis­ta voi jat­kos­sa tehdä yksin pää­tök­siä tie­tys­sä riitaa kos­ke­nees­sa asias­sa.

Muilta osin pää­tök­sen­te­ko jatkuu kui­ten­kin yh­tei­se­nä. Tämä tar­koit­taa erään­lais­ta ra­joi­tet­tua yh­teis­huol­toa, joka on poik­keus yh­teis­huol­lon pää­pe­ri­aat­tee­seen eli yh­tei­seen pää­tök­sen­te­koon kai­kis­sa lasta kos­ke­vis­sa asiois­sa.

Yh­teis­huol­ta­juus avio­eron jäl­keen

Avio­eron jäl­keen alai­käis­ten lasten huolto on asia, jonka jär­jes­tä­mi­nen on tär­ke­ää ottaa huo­mioon tark­kaan.

Pää­sään­tö­nä avio­eron jäl­keen on, että lapsen van­hem­mat jat­ka­vat jat­kos­sa­kin mo­lem­mat lapsen huol­ta­ji­na. Mikäli siis van­hem­mil­la on ollut yh­teis­huol­ta­juus, sen kat­so­taan au­to­maat­ti­ses­ti jat­ku­van myös eron jäl­keen, ellei muusta ole so­vit­tu van­hem­pien kesken.

Lapsen van­hem­mat voivat sopia eron jäl­keen lapsen huol­los­ta sekä ta­paa­mi­soi­keu­des­ta eril­li­sel­lä so­pi­muk­sel­la. Tämä ei ole pa­kol­li­nen toi­men­pi­de, mutta on eten­kin mah­dol­lis­ten eri­mie­li­syyk­sien nä­kö­kul­mas­ta erit­täin suo­si­tel­ta­vaa.

So­pi­muk­ses­sa van­hem­mat voivat sopia en­sin­nä­kin siitä, jär­jes­te­tään­kö lapsen huolto yh­teis­huol­to­na vai yk­sin­huol­to­na. Sa­mal­la he voivat sopia, kumman van­hem­man luona lapsi asuu tai että lapsi asuu vuo­ro­vii­koin kum­mal­la­kin van­hem­mal­laan. So­pi­muk­sel­la voi­daan päät­tää myös lapsen ta­paa­mi­soi­keu­des­ta myös sil­loin, kun he toi­mi­vat yh­des­sä lapsen yh­teis­huol­ta­ji­na.

So­pi­mus teh­dään kir­jal­li­ses­ti. Li­säk­si se esi­te­tään kunnan so­si­aa­li­lau­ta­kun­nal­le, jonka tulee myös vah­vis­taa so­pi­mus lapsen etu huo­mioi­den. Tämä tar­koit­taa lapsen toi­vei­den ja mie­li­pi­tei­den huo­mioi­mis­ta lapsen iän ja ke­hi­tys­ta­son mu­kai­sel­la ta­val­la.

Lue lisää: Yh­tei­se­lä­män lo­pet­ta­mi­nen avio­lii­tos­sa ja So­si­aa­lie­tuu­det ero­ti­lan­tees­sa

Lasten asu­mi­sen jär­jes­tä­mi­nen yh­teis­huol­ta­juu­den aikana

Vi­ral­li­ses­ti lapsi voi asua vain yh­des­sä osoit­tees­sa. Eron ta­pah­tues­sa van­hem­mat so­pi­vat siitä, kumman van­hem­man luona lapsen vi­ral­li­nen koti on.

Vaikka toisen van­hem­man luona on lapsen vi­ral­li­nen koti, voi lapsi kui­ten­kin asua yhtä suuren osan ajas­taan mo­lem­pien van­hem­pien­sa luona. Tämä tar­koit­taa usein rat­kai­sua, jossa lapsi on kum­man­kin van­hem­pan­sa luona vuo­ro­vii­koin.

Van­hem­paa, jonka luona lapsen vi­ral­li­nen koti on, kut­su­taan usein lapsen lä­hi­van­hem­mak­si. Vuo­ros­taan lapsen etä­van­hem­mak­si kut­su­taan sitä van­hem­paa, jonka luona lapsi ei vi­ral­li­ses­ti asu.

Asu­mi­seen liit­ty­vät jär­jes­te­lyt ovat täysin van­hem­pien pää­tet­tä­vis­sä. Tär­kein­tä on kui­ten­kin aja­tel­la pää­tök­sen­teos­sa lapsen etua ja huo­mioi­da asu­mis­pää­tök­sen osalta eten­kin lapsen koulun tai päi­vä­hoi­don jär­jes­tä­mi­nen sekä lapsen har­ras­tus­ten vai­ku­tus. Myös van­hem­pien asuin­pai­kat vai­kut­ta­vat siihen, kuinka lasten asu­mi­nen voi­daan to­sia­sias­sa jär­jes­tää.

Lapsen vi­ral­li­nen koti vai­kut­taa Ke­lal­ta saa­ta­vaan asu­mis­tu­keen. Tämän li­säk­si myös lapsen mah­dol­li­nen päi­vä­ko­ti sekä koulu mää­räy­ty­vät vi­ral­li­sen osoit­teen pe­rus­teel­la.

Lapsen vi­ral­li­sel­la ko­dil­la on siten paljon mer­ki­tys­tä ja pää­tök­sen­teos­sa tulee huo­mioi­da kaikki siihen vai­kut­ta­vat seikat.

Lue lisää: Näin laadit alai­käi­sen mat­kus­tus­lu­pa-asia­kir­jan

Kus­tan­nuk­set ja niistä so­pi­mi­nen yh­teis­huol­ta­juu­des­sa

Lap­sel­la on myös oikeus riit­tä­vään ela­tuk­seen. Van­hem­pien tu­lee­kin sopia myös kus­tan­nus­ten ja­kau­tu­mi­ses­ta yh­teis­huol­ta­juu­den aikana.

Pää­pe­ri­aa­te on, että van­hem­mat vas­taa­vat kai­kis­ta lapsen ku­luis­ta yh­des­sä. Tässä huo­mioon on otet­ta­va kui­ten­kin mo­lem­pien van­hem­pien ta­lou­del­li­nen ti­lan­ne sekä ela­tus­ky­ky. Esi­mer­kik­si tu­loe­ro­jen ol­les­sa huo­mat­ta­vat on tyy­pil­lis­tä, että pa­rem­pi­tu­loi­nen van­hem­pi ottaa suu­rem­man vas­tuun lapsen kus­tan­nuk­sis­ta.

Lap­si­li­sän tar­koi­tus on kom­pen­soi­da lapsen huol­los­ta ai­heu­tu­via kus­tan­nuk­sia. Lap­si­li­sä mak­se­taan sille van­hem­mal­le, jonka luona lapsi vi­ral­li­ses­ti asuu. Van­hem­mat voivat ottaa mak­set­ta­van lap­si­li­sän huo­mioon sil­loin, kun he päät­tä­vät kus­tan­nus­ten ja­kau­tu­mi­ses­ta heidän vä­lil­lään.

Yh­teis­huol­ta­juu­des­sa van­hem­mat voivat siis sopia yh­des­sä ela­tusa­vun mää­räs­tä, mutta myös siitä, ettei ela­tus­a­pua mak­se­ta ol­len­kaan. Näin so­vi­taan usein sil­loin, kun lapset asuvat vuo­ro­vii­koin kum­man­kin van­hem­man luona.

Van­hem­pi voi­daan vel­voit­taa mak­sa­maan lap­sel­le ela­tus­a­pua, jos hän ei huo­leh­di mil­lään muulla ta­val­la lapsen ela­tuk­ses­ta. Ela­tusa­vus­ta voi­daan mää­rä­tä sil­loin, kun lapsi ei asu py­sy­väs­ti ky­sei­sen van­hem­man luona sekä sil­loin, kun lapsi asuu vuo­ro­vii­koin ky­sei­sen van­hem­man luona. Etä­van­hem­pi voi siten tulla vel­voi­te­tuk­si mak­sa­maan ela­tus­a­pua lä­hi­van­hem­mal­le.

Lapsen ela­tuk­ses­ta voi­daan sopia so­pi­muk­sel­la, joka vah­vis­te­taan kunnan so­si­aa­li­huol­los­sa. So­pi­mus on mah­dol­lis­ta laatia myös esi­mer­kik­si suul­li­ses­ti, mutta tämä ei ole suo­si­tel­ta­vaa eten­kään eri­mie­li­syyk­sien nä­kö­kul­mas­ta.

Tyy­pil­li­ses­ti so­pi­mus vah­vis­te­taan las­ten­val­vo­jan luona ja so­pi­mus voi­daan myös laatia siellä. Jos ela­tuk­ses­ta ei päästä sopuun, vah­vis­taa tuo­miois­tuin ela­tusa­vun määrän.

Lue lisää: Näin laadit huol­ta­juus­so­pi­muk­sen

Pää­tök­sen­te­ko yh­teis­huol­ta­juu­den aikana

Lä­hi­van­hem­pi vastaa en­si­si­jai­ses­ti lapsen päi­vit­täi­ses­tä huol­los­ta. Etä­van­hem­man ta­va­tes­sa lasta, vastuu lapsen päi­vit­täi­ses­tä huol­los­ta on kui­ten­kin etä­van­hem­mal­la.

Jos siis esi­mer­kik­si lapsen on so­vit­tu olevan vuo­ro­vii­koit­tain mo­lem­pien van­hem­pien­sa luona, vastaa lapsen päi­vit­täi­ses­tä huol­los­ta aina se van­hem­pi, jonka luona lapsi kul­loin­kin on.

Yh­teis­huol­ta­juu­des­sa van­hem­mat päät­tä­vät yh­des­sä myös muun muassa lapsen asuin­pai­kas­ta. Täl­löin toinen van­hem­mis­ta ei esi­mer­kik­si voi yk­si­puo­li­sel­la pää­tök­sel­lä päät­tää muut­ta­van­sa lapsen kanssa ul­ko­mail­le, mikäli toinen van­hem­pi tätä vas­tus­taa.

Jos van­hem­pi suun­nit­te­lee muut­toa esi­mer­kik­si toi­sel­le paik­ka­kun­nal­le, tu­lee­kin tästä il­moit­taa toi­sel­le van­hem­mal­le hy­vis­sä ajoin ja mah­dol­li­suuk­sien mukaan vä­hin­tään kolme kuu­kaut­ta ennen suun­ni­tel­tua muut­toa. Il­moi­tus kan­nat­taa tehdä kir­jal­li­ses­ti. Ky­sei­nen vel­vol­li­suus koskee sekä lähi- että etä­van­hem­paa.

Lapsen kan­nal­ta on usein pa­ras­ta, että van­hem­mat pys­ty­vät so­pi­maan lasta kos­ke­vis­ta asiois­ta yh­des­sä. Jos tämä ei kui­ten­kaan ole mah­dol­lis­ta, voi yk­sin­huol­ta­juus olla paras vaih­toeh­to lapsen kan­nal­ta. Lap­sel­la on kui­ten­kin täl­löin aina oikeus tavata myös toista van­hem­paan­sa.