Lapsen ta­paa­mi­soi­keus avio­eron jäl­keen

Van­hem­pien ero­tessa per­heen arki ja van­hem­muus on jär­jes­tel­tävä uu­des­taan. Par­haim­massa ta­pauk­sessa van­hem­mat pys­ty­vät so­pi­maan lapsen ta­paa­mi­soi­keu­desta kes­ke­nään yh­tei­sym­mär­ryk­sessä ilman konflik­tia.

Joskus ti­lanne vaatii kui­ten­kin ul­ko­puo­li­sen tahon, esi­mer­kiksi so­vit­te­li­jan, apua. Vii­mei­nen tapa rat­kaista lapsen ta­paa­mi­soi­keutta kos­ke­via ky­sy­myk­siä on oi­keu­den­käynti.

Lapsen ta­paa­mi­soi­ke­desta ja muista asioista kan­nat­taa kui­ten­kin kes­kus­tella jo ennen avio­eron ha­ke­mista.

Mitä tehdä, kun van­hem­mat eroa­vat?

Suo­ma­lai­sista per­heistä uusio­per­heitä tai yhden lapsen per­heitä on noin 30 pro­sent­tia. Ensi- ja tur­va­ko­tien liiton mukaan noin 40 000 lasta kokee vuo­sit­tain van­hem­piensa eron.

Avio­eron jäl­keen van­hem­milla on edes­sään monia uusia ky­sy­myk­siä, jotka odot­ta­vat vas­tausta:

• miten lapsen huol­ta­juus mää­räy­tyy eron yh­tey­dessä?
• kum­masta van­hem­masta tulee lapsen lä­hi­huol­taja?
• kuinka usein lapsi näkee kum­paa­kin van­hem­paansa?
• miten lasta kos­ke­vat pää­tök­set teh­dään?

Sillä, miten näihin ky­sy­myk­siin vas­ta­taan on suuri mer­ki­tys niin van­hem­pien mutta eten­kin alai­käis­ten lasten tu­le­vai­suu­teen. Kon­kreet­tis­ten muu­tos­ten li­säksi erolla ja sillä, miten van­hem­mat jär­jes­tä­vät lapsen ta­paa­mi­set ja huol­ta­juu­den voi olla vai­ku­tuk­sia myös lapsen hen­ki­seen hy­vin­voin­tiin.

Lapsen kan­nalta on läh­tö­koh­tai­sesti aina pa­rasta, mikäli van­hem­mat pys­tyi­si­vät aset­ta­maan erosta koi­tu­vat kipeät tun­teet sivuun ja so­pi­maan lapsen ta­paa­mi­soi­keu­desta yh­tei­sym­mär­ryk­sessä.

Vuonna 2019 voi­maan tul­leen lap­sen­huol­to­lain (1983/361) uu­dis­tuk­sen mukaan lapsen kum­man­kin van­hem­man onkin omalta osal­taan mah­dol­lis­tet­tava ta­paa­mi­soi­keu­den to­teu­tu­mi­nen ja väl­tet­tävä kas­va­tus­teh­tä­väs­sään kaik­kea, mikä on omiaan ai­heut­ta­maan hait­taa lapsen ja toisen van­hem­man vä­li­selle suh­teelle.

Lue lisää: Mikä on asu­musero?

Kuka päät­tää lapsen huol­ta­juu­desta ja ta­paa­mi­soi­keu­desta?

Läh­tö­koh­tai­sesti van­hem­mat so­pi­vat kes­ke­nään lapsen huol­losta ja siitä, kenen luona tämä asuu ja mil­loin tämä tapaa toista van­hem­paa. Kun lasta kos­ke­vista asioista pää­te­tään, tulee pää­tök­sen läh­tö­koh­tana olla se, mikä on lapsen edun mu­kaista.

Ylei­sesti se, mitä van­hem­mat so­pi­vat yh­tei­sym­mär­ryk­sessä lapsen huol­losta ja ta­paa­mi­sesta, kat­so­taan kui­ten­kin ole­tusar­voi­sesti lapsen eduksi. So­pi­mus lapsen huol­losta ja ta­paa­mi­soi­keu­desta teh­dään kir­jal­li­sena ja se on esi­tet­tävä vah­vis­tet­ta­vaksi lapsen asuin­pai­kan hy­vin­voin­tia­lu­eelle.

Mikäli van­hem­mat eivät pysty so­pi­maan lapsen huol­losta ja ta­paa­mi­sista yh­tei­sym­mär­ryk­sessä, rat­kai­see asian lapsen viime kä­dessä tuo­miois­tuin.

Ennen täy­si­mit­taista, ras­kasta oi­keu­den­käyn­tiä van­hem­milla on kui­ten­kin vielä mah­dol­li­suus rat­kaista asia asian­tun­tija-avus­tei­sessa tuo­miois­tuin­so­vit­te­lussa. Tässä niin sa­no­tussa follo-so­vit­te­lussa so­vit­te­li­jana toimii per­he­asioi­hin pe­reh­ty­nyt tuo­mari avus­ta­ja­naan toinen asian­tun­tija, esi­mer­kiksi so­si­aa­li­työn­te­kijä tai psy­ko­logi. Mikäli so­vin­toon pääs­tään, vah­vis­taa tuo­mari sen täy­tän­töön­pa­no­kel­poi­seksi.

So­vit­te­luun tar­vi­taan aina mo­lem­pien riidan os­a­puo­len suos­tu­mus.

So­vit­te­lun ha­ke­mi­nen

• jät­tä­mällä ha­ke­mus lapsen asuin­pai­kan kä­rä­jä­oi­keu­delle
• il­moit­ta­malla ha­luk­kuu­desta so­vit­te­luun rii­ta­oi­keu­den­käyn­nin ol­lessa jo vi­reillä

Miten lapsen huolto, asu­mi­nen ja ta­paa­mi­set jär­jes­te­tään?

Lapsen huolto ja asu­mi­nen sekä ta­paa­mi­soi­keus ovat toi­sis­taan osit­tain eril­li­siä asioita.

Esi­mer­kiksi se, että yh­teis­huol­ta­juus ei au­to­maat­ti­sesti tar­koita sitä, että lapsi asuisi mo­lem­pien van­hem­pien luona yhtä paljon, vaan asu­mis­jär­jes­te­lyistä on so­vit­tava erik­seen.

Vaih­toeh­toja lapsen huol­lon ja asu­mi­sen jär­jes­tä­mi­selle on useita:

1. lapsi on van­hem­piensa yh­teis­huol­lossa ja asuu vuo­ro­tel­len kum­man­kin luona
2. lapsi on van­hem­piensa yh­teis­huol­lossa ja asuu toisen van­hem­man luona
3. lapsi on toisen van­hem­man yk­sin­huol­lossa
4. lapsi on toisen van­hem­man yk­sin­huol­lossa, mutta toi­sella van­hem­malla on huol­ta­jan kanssa yh­tä­läi­set tai muu­toin so­vi­tut oi­keu­det saada lasta kos­ke­via sa­las­sa­pi­det­tä­viä tie­toja esi­mer­kiksi ter­vey­den­huol­losta

Mikäli lapsi ei asu vuo­ro­tel­len mo­lem­pien van­hem­piensa luona, on li­säksi pää­tet­tävä lapsen oi­keu­desta tavata ja pitää yh­teyttä siihen van­hem­paan, jonka luona tämä ei asu.

Laki ei mää­rit­tele sitä, kuinka usein lap­sella on oikeus tavata van­hem­paansa, vaan tämä ar­vioi­daan ta­paus­koh­tai­sesti sen mukaan, mikä on lap­selle pa­rasta. Huolto tai ta­paa­mi­soi­keus voi­daan mää­rätä myös muulle hen­ki­lölle kuin lapsen van­hem­malle, esi­mer­kiksi iso­van­hem­malle.

Jos lapsi asuu vuo­ro­tel­len kum­man­kin van­hem­man luona, on pää­tet­tävä, kumpi van­hem­mista on lapsen lä­hi­huol­taja eli kumman luona on lapsen vi­ral­li­nen asuin­paikka. Tämä johtuu siitä, että Suomen laki ei tunne kä­si­tettä, että lap­sella olisi asuin­paikka kum­man­kin van­hem­man luona.

Vaikka lapsi käy­tän­nössä olisi van­hem­piensa yh­teis­huol­lossa, on lä­hi­huol­ta­jalla pää­vas­tuu lap­sesta.

Sa­malla kun pää­te­tään lapsen huol­losta, on pää­tet­tävä vel­voi­te­taanko toinen van­hem­mista van­hempi mak­sa­maan ela­tus­a­pua.

Mitä lapsen huol­toa ja ta­paa­mi­soi­keutta pää­tet­täessä tulee ottaa huo­mioon?

Lapsen huol­lossa ja ta­paa­mi­soi­keu­dessa on kyse ennen kaik­kea lapsen oi­keu­desta. Vaikka myös van­hem­malla on esi­mer­kiksi Eu­roo­pan ih­mi­soi­keus­so­pi­muk­sen tur­vaama oikeus perhe-elä­mänsä suo­jaan, on kai­kessa lasta kos­ke­vassa pää­tök­sen­teossa etusija läh­tö­koh­tai­sesti an­net­tava lapsen edulle.

Nämä asiat vai­kut­ta­vat pää­tök­sen­te­koon

• Lapsen etu
• Lapsen oma mie­li­pide

Mah­dol­li­sista eri rat­kai­su­vaih­toeh­doista tulee siten valita se, joka on lapsen aseman ja oi­keuk­sien to­teu­tu­mi­sen kan­nalta paras mah­dol­li­nen. Useim­missa ta­pauk­sissa lapsen edun mu­kaista on kui­ten­kin se, että lapsi saa tavata ja yl­lä­pi­tää suh­detta kum­paan­kin van­hem­paansa sään­nöl­li­sesti.

Toi­saalta myös lapsen omalle mie­li­pi­teelle on an­net­tava mer­ki­tystä pää­tet­täessä tämän huol­losta ja ta­paa­mi­soi­keu­desta. Lapsen mie­li­pide on sel­vi­tet­tävä ja otet­tava huo­mioon, mikäli se on lapsen ikään ja ke­hi­tys­ta­soon nähden mah­dol­lista.

Läh­tö­koh­tai­sesti on kat­sottu, että 12-vuo­tias voi päät­tää itse, kumman van­hem­man luona tämä asuu, mikäli se on lapsen edun mu­kaista. Tä­tä­kään nuo­rem­paa lasta ei kui­ten­kaan voi esi­mer­kiksi pa­kot­taa vas­toin tah­to­aan ta­paa­maan van­hem­pi­aan.

Lue lisää: Näin vaih­dat su­ku­ni­men avio­eron jäl­keen

Hoida avio­ero hel­posti ver­kossa

Aa­tok­sen verk­ko­pal­ve­lussa voit lä­het­tää avio­ero­ha­ke­muk­sen yksin tai yh­dessä puo­li­sosi kanssa kä­rä­jä­oi­keu­teen.

Voit ko­keilla pal­ve­lua il­mai­seksi ja täysin ano­nyy­misti. Pal­ve­lumme kar­toit­taa ti­lan­teesi ja ohjaa sinua jo­kai­sessa vai­heessa.

Avio­ero­pal­ve­lun kautta luon­nis­tuu myös hel­posti omai­suu­den ja­ka­mi­nen eli ositus. Näin teidän ei tar­vitse pal­kata kal­lista tun­ti­ve­lot­teista ju­ris­tia tai laskea va­ral­li­suutta itse ruu­tu­pa­pe­rille.

Ko­keile avio­ero­pal­ve­lua il­mai­seksi.

Läh­teet

Ti­las­to­kes­kus (2020)

Ensi- ja tur­va­ko­tien liitto (2021)