Yk­sin­huol­ta­juus se­li­tet­tynä

Van­hem­pien teh­tä­vänä on tur­vata alai­käi­sen lapsen ta­sa­pai­noi­nen ke­hi­tys ja hy­vin­vointi. Mikäli yh­teis­huol­ta­juus ei kui­ten­kaan syystä tai toi­sesta on­nistu, voi­daan lapsen huol­ta­juus uskoa yksin toi­selle van­hem­malle. Tätä kut­su­taan yk­sin­huol­ta­juu­deksi.

Tässä ar­tik­ke­lissa käymme läpi yleis­tie­toa yk­sin­huol­ta­juu­desta ja sen ha­ke­mi­sesta.

Mitä yk­sin­huol­ta­juus käy­tän­nössä tar­koit­taa?

Yk­sin­huol­ta­juus tar­koit­taa sitä, että vastuu lapsen huol­losta us­ko­taan vain yh­delle hen­ki­lölle, yleensä lapsen toi­selle van­hem­malle. Yk­sin­huol­taja saa siis päät­tää itse esi­mer­kiksi siitä, missä lapsi asuu ja miten hänen kou­lu­tuk­sensa jär­jes­te­tään.

Yleensä ky­sy­mys lapsen huol­lon jär­jes­tä­mi­sestä nousee esiin sil­loin, kun lapsen huol­ta­jina toi­mi­vien van­hem­pien pa­ri­suhde päät­tyy, esi­mer­kiksi avio­eroon. Huolto- ja ela­tus­rii­toja voi kui­ten­kin syntyä myös muista syistä; vaikka yh­teis­huol­ta­juus oli­si­kin saatu toi­mi­maan eron jäl­keen, voi esi­mer­kiksi toisen van­hem­man muut­ta­mi­nen kau­em­mas syn­nyt­tää riidan huol­ta­juu­den jär­jes­tä­mi­sestä.

Mil­loin van­hempi voi hakea yk­sin­huol­ta­juutta?

Yk­sin­huol­ta­juutta kan­nat­taa hakea vasta vii­me­si­jai­sena kei­nona sil­loin, kun huol­taja pitää sitä lapsen edun mu­kai­sena.

Yk­sin­huol­ta­juutta ke­vyempi jär­jes­tely on esi­mer­kiksi van­hem­pien kesken teh­tävä teh­tä­vien­ja­ko­so­pi­mus, jossa van­hem­mat ja­ka­vat lapsen huol­toon liit­ty­viä teh­tä­viä kes­ke­nään.

Muista kei­noista huo­li­matta yk­sin­huol­ta­juus voi olla joskus paras rat­kaisu lapsen huol­toon.

Yk­sin­huol­ta­juutta voivat puol­taa esi­mer­kiksi seu­raa­vat ti­lan­teet:

• huol­ta­jat eivät suostu kes­kus­te­le­maan tois­tensa kanssa
• huol­ta­jilla on eri­lai­set kas­va­tus­pe­ri­aat­teet
• huol­ta­jien välit ovat hyvin rii­tai­set
• toinen huol­taja ei kykene pi­tä­mään huolta lap­sesta
• huol­ta­jat asuvat kau­kana toi­sis­taan

Miten yk­sin­huol­ta­juu­desta pää­te­tään?

Yk­sin­huol­ta­juu­desta ja muista lapsen huol­toon liit­ty­vistä asioista voi­daan sopia huol­ta­jien kesken. So­pi­mi­sen vaih­toeh­tona on, että huol­ta­juus­kiis­taan hae­taan pää­töstä kä­rä­jä­oi­keu­delta. So­pi­mi­nen on siis en­si­si­jai­nen vaih­toehto sil­loin, kun huol­ta­jat pää­se­vät yh­tei­sym­mär­ryk­seen lapsen huol­lon to­teut­ta­mi­sesta.

Ny­kyi­sin py­ri­tään mah­dol­li­sim­man usein so­vin­nol­li­seen rat­kai­suun lapsen huol­losta ja ta­paa­mi­soi­keu­desta. Moni tuo­miois­tui­meen viety huol­ta­juus­rii­dat py­ri­tään läh­tö­koh­tai­sesti so­vit­te­le­maan tuo­miois­tuin­so­vit­te­lussa. Tuo­miois­tuin­so­vit­te­lulla tar­koi­te­taan tuo­miois­tui­messa tuo­ma­rin joh­dolla ta­pah­tu­vaa so­vit­te­lua.

Tuo­miois­tuin­so­vit­te­lun hyödyt

Tuo­miois­tuin­so­vit­te­lun edut oi­keu­den­käyn­tiin ver­rat­tuna ovat eri­tyi­sesti me­net­te­lyn ly­hyempi kesto, sekä al­hai­sem­mat kus­tan­nuk­set.

Esi­mer­kiksi tuo­miois­tuin­so­vit­te­lussa mah­dol­li­sesti tar­vit­ta­van asian­tun­tija-avus­ta­jan palk­kio mak­se­taan val­tion va­roista. So­vin­nol­li­set rat­kai­sut ovat­kin ny­ky­ään sel­västi ylei­sem­piä kuin oi­keu­den­käyn­nin kautta han­ki­tut huol­ta­juus­pää­tök­set.

Tuo­miois­tui­men päätös huol­ta­juus­asiassa

Tuo­miois­tuin­so­vit­telu ei ole pa­kol­lista, vaan siitä voi­daan aina kiel­täy­tyä. Täl­löin asia rat­kais­taan oi­keu­den­käyn­nissä tuo­miois­tui­men pää­tök­sellä.

Tuo­miois­tui­men päätös lapsen huol­toon liit­ty­vässä asiassa on tar­peel­li­nen myös sil­loin, kun tuo­miois­tuin­so­vit­te­lussa ei päästä so­vin­toon. Täl­löin tuo­miois­tuin rat­kai­see huol­ta­juus­asian.

Tuo­miois­tui­men päätös lapsen huol­losta tai ta­paa­mi­soi­keu­desta voi­daan läh­tö­koh­tai­sesti panna täy­tän­töön heti huol­ta­jien muu­tok­sen­hausta huo­li­matta. Tuo­miois­tui­men pää­tök­sestä va­lit­ta­mi­nen ei siis yleensä estä pää­tök­sen täy­tän­töön­pa­noa. Tämä kan­nat­taa ottaa huo­mioon ennen kuin vie asiaa tuo­miois­tui­meen, sillä tuo­miois­tui­men päätös voi myös olla mo­lem­pien van­hem­pien tahdon vas­tai­nen.

Yk­sin­huol­ta­juu­desta ei voida päät­tää va­paasti

Joskus van­hem­mat voivat päästä so­pi­muk­seen toisen van­hem­man yk­sin­huol­ta­juu­desta ilman tar­vetta tuo­miois­tuin­so­vit­te­lulle tai oi­keu­den­käyn­nille.

Täl­löin on kui­ten­kin hyvä huo­mioida, että huol­ta­jat eivät saa päät­tää lapsen huol­lon jär­jes­tä­mi­sestä va­paasti kes­ke­nään: so­pi­mus lapsen huol­losta tulee aina esit­tää vah­vis­tet­ta­vaksi kun­nal­li­selle las­ten­val­vo­jalle siinä kun­nassa, jossa lap­sella on asuin­paikka. Vuoden 2023 alusta alkaen vastuu huol­ta­juus­so­pi­mus­ten vah­vis­ta­mi­sesta siir­tyy kun­nilta hy­vin­voin­tia­lueille.

Har­ki­tes­saan huol­ta­juus­so­pi­muk­sen vah­vis­ta­mista vi­ran­omais­ten tulee ottaa huo­mioon lapsen etu sekä lapsen omat toi­vo­muk­set ja mie­li­pide.

Tässä har­kin­nassa huo­mioi­daan eri­tyi­sesti

• lapsen ikä ja ke­hi­tys­taso
• lapsen luonne ja tai­pu­muk­set
• lapsen mah­dol­li­set eri­tyis­tar­peet
• van­hem­pien asuin­paik­ko­jen vä­li­nen etäi­syys
• van­hem­pien kyky ottaa yh­dessä vastuu lasta kos­ke­vista asioista
• van­hem­pien kyky suo­jella lasta kai­ken­lai­selta vä­ki­val­lalta

Vaikka van­hem­mat siis pää­si­si­vät­kin yh­tei­sym­mär­ryk­seen yk­sin­huol­ta­juu­desta, on vi­ran­omai­sen aina vah­vis­tet­tava so­vinto. Näin var­mis­te­taan, että so­vittu rat­kaisu on lapsen edun mu­kai­nen.

Miten yk­sin­huol­ta­juus vai­kut­taa toisen van­hem­man oi­keuk­siin?

Lapsen huol­toon liit­ty­vät yk­si­tyis­koh­dat ovat aina ta­paus­koh­tai­sia. Ne riip­pu­vat ti­lan­teesta, ja mikä kat­so­taan olevan lapsen edun mu­kaista.

Lapsen ta­paa­mi­soi­keus

Toisen van­hem­man yk­sin­huol­ta­juu­desta huo­li­matta toi­sella van­hem­malla on yleensä lapsen ta­paa­mi­soi­keus, eli oikeus tavata lasta.

Nämä ta­paa­mi­set voivat olla ti­lan­teesta riip­puen joko val­vo­mat­to­mia, tuet­tuja tai val­vot­tuja. Tuo­miois­tuin voi tar­vit­taessa vel­voit­taa yk­sin­huol­ta­juu­den saa­neen van­hem­man sal­li­maan so­vi­tut ta­paa­mi­set sakon uhalla.

Oikeus saada lasta kos­ke­vaa tietoa

Toi­sella van­hem­malla voi huol­ta­juu­den puut­tu­mi­sesta huo­li­matta olla huol­ta­jaa vas­taava oikeus saada lasta kos­ke­via sa­lassa pi­det­tä­viä tie­toja vi­ran­omai­silta ja yk­si­tyi­siltä pal­ve­lun­tuot­ta­jilta.

Tämän tie­don­saan­tioi­keu­den ra­joista voi­daan sopia van­hem­pien kesken. Myös tuo­miois­tuin voi mää­rätä siitä huol­ta­juus­kiis­taa kos­ke­vassa pää­tök­ses­sään.

Oikeus saada tietää asuin­pai­kan muu­tosta

Ilman yh­teis­huol­ta­juut­ta­kin lapsen van­hem­malla on läh­tö­koh­tai­sesti vel­vol­li­suus il­moit­taa toi­selle van­hem­malle ai­ko­muk­ses­taan muut­taa asuin­paik­kaansa, jos muu­tolla olisi vai­ku­tusta lapsen huol­lon tai ta­paa­mi­soi­keu­den to­teu­tu­mi­seen.

Jos mah­dol­lista, il­moi­tus tulisi tehdä vä­hin­tään kolme kuu­kautta ennen ai­ot­tua muut­toa.

Yk­sin­huol­ta­juus ei vält­tä­mättä ole py­sy­vää

Lapsen huol­toon liit­ty­vissä asioissa on hyvä huo­mioida, että pää­tök­set eivät ole lo­pul­li­sia: lapsen huol­ta­juu­teen liit­ty­viä pää­tök­siä voi­daan aina muut­taa, jos lapsen etu sitä vaatii.

Muu­tok­sen mah­dol­li­suus koskee sekä huol­ta­jien vä­listä va­paa­eh­toista so­pi­musta, että tuo­miois­tui­men te­ke­mää pää­töstä lapsen huol­losta tai ta­paa­mi­soi­keu­desta. Ilman huol­ta­juutta jäänyt van­hempi voi siis aina vaatia muu­tok­sia lapsen huol­toon, jos van­hem­pien tai lapsen olo­suh­teet muut­tu­vat olen­nai­sesti.

Lue lisää

• Mikä on asu­musero?
• Ela­tusapu ja avio­ero
• Yk­si­puo­li­nen avio­ero
• Rii­tai­san avio­eron ositus – näin sel­viät siitä
• So­si­aa­lie­tuu­det ero­ti­lan­teessa