Yk­sin­huol­ta­juus se­li­tet­ty­nä

Isä lukee lapselleen kuvakirjaa
tatu.png
Tatu Mäenpää, lakimies (OTM)
28.10.2022 ● 7 minuuttia
Yksinhuoltajuus on lähtökohtaisesti viimeinen keino sopia lapsen huoltajuudesta. Yksinhuoltajuudesta sovitaan vanhempien kesken.

Van­hem­pien teh­tä­vä­nä on tur­va­ta alai­käi­sen lapsen ta­sa­pai­noi­nen ke­hi­tys ja hy­vin­voin­ti. Mikäli yh­teis­huol­ta­juus ei kui­ten­kaan syystä tai toi­ses­ta on­nis­tu, voi­daan lapsen huol­ta­juus uskoa yksin toi­sel­le van­hem­mal­le. Tätä kut­su­taan yk­sin­huol­ta­juu­dek­si.

Tässä ar­tik­ke­lis­sa käymme läpi yleis­tie­toa yk­sin­huol­ta­juu­des­ta ja sen ha­ke­mi­ses­ta.

Mitä yk­sin­huol­ta­juus käy­tän­nös­sä tar­koit­taa?

Yk­sin­huol­ta­juus tar­koit­taa sitä, että vastuu lapsen huol­los­ta us­ko­taan vain yh­del­le hen­ki­löl­le, yleen­sä lapsen toi­sel­le van­hem­mal­le. Yk­sin­huol­ta­ja saa siis päät­tää itse esi­mer­kik­si siitä, missä lapsi asuu ja miten hänen kou­lu­tuk­sen­sa jär­jes­te­tään.

Yleen­sä ky­sy­mys lapsen huol­lon jär­jes­tä­mi­ses­tä nousee esiin sil­loin, kun lapsen huol­ta­ji­na toi­mi­vien van­hem­pien pa­ri­suh­de päät­tyy, esi­mer­kik­si avio­eroon. Huolto- ja ela­tus­rii­to­ja voi kui­ten­kin syntyä myös muista syistä; vaikka yh­teis­huol­ta­juus oli­si­kin saatu toi­mi­maan eron jäl­keen, voi esi­mer­kik­si toisen van­hem­man muut­ta­mi­nen kau­em­mas syn­nyt­tää riidan huol­ta­juu­den jär­jes­tä­mi­ses­tä.

Mil­loin van­hem­pi voi hakea yk­sin­huol­ta­juut­ta?

Yk­sin­huol­ta­juut­ta kan­nat­taa hakea vasta vii­me­si­jai­se­na kei­no­na sil­loin, kun huol­ta­ja pitää sitä lapsen edun mu­kai­se­na.

Yk­sin­huol­ta­juut­ta ke­vyem­pi jär­jes­te­ly on esi­mer­kik­si van­hem­pien kesken teh­tä­vä teh­tä­vien­ja­ko­so­pi­mus, jossa van­hem­mat ja­ka­vat lapsen huol­toon liit­ty­viä teh­tä­viä kes­ke­nään.

Muista kei­nois­ta huo­li­mat­ta yk­sin­huol­ta­juus voi olla joskus paras rat­kai­su lapsen huol­toon. 

Yk­sin­huol­ta­juut­ta voivat puol­taa esi­mer­kik­si seu­raa­vat ti­lan­teet:

  • huol­ta­jat eivät suostu kes­kus­te­le­maan tois­ten­sa kanssa
  • huol­ta­jil­la on eri­lai­set kas­va­tus­pe­ri­aat­teet
  • huol­ta­jien välit ovat hyvin rii­tai­set
  • toinen huol­ta­ja ei kykene pi­tä­mään huolta lap­ses­ta
  • huol­ta­jat asuvat kau­ka­na toi­sis­taan

Miten yk­sin­huol­ta­juu­des­ta pää­te­tään?

Yk­sin­huol­ta­juu­des­ta ja muista lapsen huol­toon liit­ty­vis­tä asiois­ta voi­daan sopia huol­ta­jien kesken. So­pi­mi­sen vaih­toeh­to­na on, että huol­ta­juus­kiis­taan hae­taan pää­tös­tä kä­rä­jä­oi­keu­del­ta. So­pi­mi­nen on siis en­sisi­jai­nen vaih­toeh­to sil­loin, kun huol­ta­jat pää­se­vät yh­tei­sym­mär­ryk­seen lapsen huol­lon to­teut­ta­mi­ses­ta.

Ny­kyi­sin py­ri­tään mah­dol­li­sim­man usein so­vin­nol­li­seen rat­kai­suun lapsen huol­los­ta ja ta­paa­mi­soi­keu­des­ta. Moni tuo­miois­tui­meen viety huol­ta­juus­rii­dat py­ri­tään läh­tö­koh­tai­ses­ti so­vit­te­le­maan tuo­miois­tuin­so­vit­te­lus­sa. Tuo­miois­tuin­so­vit­te­lul­la tar­koi­te­taan tuo­miois­tui­mes­sa tuo­ma­rin joh­dol­la ta­pah­tu­vaa so­vit­te­lua.

Tuo­miois­tuin­so­vit­te­lun hyödyt

Tuo­miois­tuin­so­vit­te­lun edut oi­keu­den­käyn­tiin ver­rat­tu­na ovat eri­tyi­ses­ti me­net­te­lyn ly­hyem­pi kesto, sekä al­hai­sem­mat kus­tan­nuk­set.

Esi­mer­kik­si tuo­miois­tuin­so­vit­te­lus­sa mah­dol­li­ses­ti tar­vit­ta­van asian­tun­ti­ja-avus­ta­jan palk­kio mak­se­taan val­tion va­rois­ta. So­vin­nol­li­set rat­kai­sut ovat­kin ny­ky­ään sel­väs­ti ylei­sem­piä kuin oi­keu­den­käyn­nin kautta han­ki­tut huol­ta­juus­pää­tök­set.

Tuo­miois­tui­men päätös huol­ta­juus­asias­sa

Tuo­miois­tuin­so­vit­te­lu ei ole pa­kol­lis­ta, vaan siitä voi­daan aina kiel­täy­tyä. Täl­löin asia rat­kais­taan oi­keu­den­käyn­nis­sä tuo­miois­tui­men pää­tök­sel­lä.

Tuo­miois­tui­men päätös lapsen huol­toon liit­ty­väs­sä asias­sa on tar­peel­li­nen myös sil­loin, kun tuo­miois­tuin­so­vit­te­lus­sa ei päästä so­vin­toon. Täl­löin tuo­miois­tuin rat­kai­see huol­ta­juus­asian.

Tuo­miois­tui­men päätös lapsen huol­los­ta tai ta­paa­mi­soi­keu­des­ta voi­daan läh­tö­koh­tai­ses­ti panna täy­tän­töön heti huol­ta­jien muu­tok­sen­haus­ta huo­li­mat­ta. Tuo­miois­tui­men pää­tök­ses­tä va­lit­ta­mi­nen ei siis yleen­sä estä pää­tök­sen täy­tän­töön­pa­noa. Tämä kan­nat­taa ottaa huo­mioon ennen kuin vie asiaa tuo­miois­tui­meen, sillä tuo­miois­tui­men päätös voi myös olla mo­lem­pien van­hem­pien tahdon vas­tai­nen.

Yk­sin­huol­ta­juu­des­ta ei voida päät­tää va­paas­ti

Joskus van­hem­mat voivat päästä so­pi­muk­seen toisen van­hem­man yk­sin­huol­ta­juu­des­ta ilman tar­vet­ta tuo­miois­tuin­so­vit­te­lul­le tai oi­keu­den­käyn­nil­le.

Täl­löin on kui­ten­kin hyvä huo­mioi­da, että huol­ta­jat eivät saa päät­tää lapsen huol­lon jär­jes­tä­mi­ses­tä va­paas­ti kes­ke­nään: so­pi­mus lapsen huol­los­ta tulee aina esit­tää vah­vis­tet­ta­vak­si kun­nal­li­sel­le las­ten­val­vo­jal­le siinä kun­nas­sa, jossa lap­sel­la on asuin­paik­ka. Vuoden 2023 alusta alkaen vastuu huol­ta­juus­so­pi­mus­ten vah­vis­ta­mi­ses­ta siir­tyy kun­nil­ta hy­vin­voin­tia­lueil­le.

Har­ki­tes­saan huol­ta­juus­so­pi­muk­sen vah­vis­ta­mis­ta vi­ran­omais­ten tulee ottaa huo­mioon lapsen etu sekä lapsen omat toi­vo­muk­set ja mie­li­pi­de.

Tässä har­kin­nas­sa huo­mioi­daan eri­tyi­ses­ti

  • lapsen ikä ja ke­hi­tys­ta­so
  • lapsen luonne ja tai­pu­muk­set
  • lapsen mah­dol­li­set eri­tyis­tar­peet
  • van­hem­pien asuin­paik­ko­jen vä­li­nen etäi­syys
  • van­hem­pien kyky ottaa yh­des­sä vastuu lasta kos­ke­vis­ta asiois­ta
  • van­hem­pien kyky suo­jel­la lasta kai­ken­lai­sel­ta vä­ki­val­lal­ta

Vaikka van­hem­mat siis pää­sisi­vät­kin yh­tei­sym­mär­ryk­seen yk­sin­huol­ta­juu­des­ta, on vi­ran­omai­sen aina vah­vis­tet­ta­va so­vin­to. Näin var­mis­te­taan, että so­vit­tu rat­kai­su on lapsen edun mu­kai­nen.

Miten yk­sin­huol­ta­juus vai­kut­taa toisen van­hem­man oi­keuk­siin?

Lapsen huol­toon liit­ty­vät yk­si­tyis­koh­dat ovat aina ta­paus­koh­tai­sia. Ne riip­pu­vat ti­lan­tees­ta, ja mikä kat­so­taan olevan lapsen edun mu­kais­ta.

Lapsen ta­paa­mi­soi­keus

Toisen van­hem­man yk­sin­huol­ta­juu­des­ta huo­li­mat­ta toi­sel­la van­hem­mal­la on yleen­sä lapsen ta­paa­mi­soi­keus, eli oikeus tavata lasta.

Nämä ta­paa­mi­set voivat olla ti­lan­tees­ta riip­puen joko val­vo­mat­to­mia, tuet­tu­ja tai val­vot­tu­ja. Tuo­miois­tuin voi tar­vit­taes­sa vel­voit­taa yk­sin­huol­ta­juu­den saa­neen van­hem­man sal­li­maan so­vi­tut ta­paa­mi­set sakon uhalla.

Oikeus saada lasta kos­ke­vaa tietoa

Toi­sel­la van­hem­mal­la voi huol­ta­juu­den puut­tu­mi­ses­ta huo­li­mat­ta olla huol­ta­jaa vas­taa­va oikeus saada lasta kos­ke­via sa­las­sa pi­det­tä­viä tie­to­ja vi­ran­omai­sil­ta ja yk­si­tyi­sil­tä pal­ve­lun­tuot­ta­jil­ta. 

Tämän tie­don­saan­tioi­keu­den ra­jois­ta voi­daan sopia van­hem­pien kesken. Myös tuo­miois­tuin voi mää­rä­tä siitä huol­ta­juus­kiis­taa kos­ke­vas­sa pää­tök­ses­sään.

Oikeus saada tietää asuin­pai­kan muu­tos­ta

Ilman yh­teis­huol­ta­juut­ta­kin lapsen van­hem­mal­la on läh­tö­koh­tai­ses­ti vel­vol­li­suus il­moit­taa toi­sel­le van­hem­mal­le ai­ko­muk­ses­taan muut­taa asuin­paik­kaan­sa, jos muu­tol­la olisi vai­ku­tus­ta lapsen huol­lon tai ta­paa­mi­soi­keu­den to­teu­tu­mi­seen.

Jos mah­dol­lis­ta, il­moi­tus tulisi tehdä vä­hin­tään kolme kuu­kaut­ta ennen ai­ot­tua muut­toa.

Yk­sin­huol­ta­juus ei vält­tä­mät­tä ole py­sy­vää

Lapsen huol­toon liit­ty­vis­sä asiois­sa on hyvä huo­mioi­da, että pää­tök­set eivät ole lo­pul­li­sia: lapsen huol­ta­juu­teen liit­ty­viä pää­tök­siä voi­daan aina muut­taa, jos lapsen etu sitä vaatii.

Muu­tok­sen mah­dol­li­suus koskee sekä huol­ta­jien vä­lis­tä va­paa­eh­tois­ta so­pi­mus­ta, että tuo­miois­tui­men te­ke­mää pää­tös­tä lapsen huol­los­ta tai ta­paa­mi­soi­keu­des­ta. Ilman huol­ta­juut­ta jäänyt van­hem­pi voi siis aina vaatia muu­tok­sia lapsen huol­toon, jos van­hem­pien tai lapsen olo­suh­teet muut­tu­vat olen­nai­ses­ti.

Lue lisää