Lapsen yh­teis­huol­ta­juus

Vanhemmat ja lapsi sateenvarjojen alla
Marjut Päkki
Marjut
25.4.2023 ● 4 minuuttia
Jaa artikkeli
Lapsen huol­lon jär­jes­tä­mi­nen on lapsen huol­ta­jien vel­vol­li­suus. Huolto voi­daan jär­jes­tää joko yh­teis­huol­tona tai yk­sin­huol­tona. Tär­keintä huol­to­muo­don va­lin­nassa on kui­ten­kin aina lapsen edun huo­mioi­mi­nen.

Lapsen yh­teis­huol­ta­juus tar­koit­taa, että huol­ta­jat päät­tä­vät yh­dessä lasta kos­ke­vista pää­tök­sistä. He myös vas­taa­vat yh­dessä kai­kista lapsen huol­toon kuu­lu­vista teh­tä­vistä, kuten lapsen us­kon­nosta, ter­vey­den­huol­losta sekä kas­va­tuk­sesta.

Käymme ar­tik­ke­lissa läpi, kuinka yh­teis­huol­ta­juus kan­nat­taisi jär­jes­tää avio­eron jäl­keen.

Yh­teis­huol­ta­juus käy­tän­nössä

Toisin kuin yk­sin­huol­ta­juu­dessa, yh­teis­huol­ta­juu­dessa huol­taja ei voi päät­tää yksin lasta kos­ke­vista asioista. Yh­teis­huol­ta­juu­dessa pää­tök­set tulee tehdä yh­dessä. Toinen huol­taja voi yksin mää­rätä ai­noas­taan vä­hä­pä­töi­sistä lasta kos­ke­vista asioista.

Lapsen yh­teis­huol­ta­juus edel­lyt­tää van­hem­milta kykyä tulla toi­meen niin, että lapsen asiat saa­daan jär­jes­tet­tyä. Kaikki lasta kos­ke­vat ky­sy­myk­set tulisi pystyä rat­kai­se­maan huol­ta­jien kes­kei­sen pää­tök­sen­teon kautta. Kaiken pää­tök­sen­teon taus­talla tulee olla pyr­ki­mys lapsen edun mu­kai­seen ti­lan­tee­seen.

Jos yk­si­mie­li­nen ja rii­da­ton pää­tök­sen­teko ei kui­ten­kaan ole jonkin tietyn asian koh­dalla mah­dol­lista, voi­daan hakea eril­listä työn­ja­ko­mää­räystä. Täl­löin toinen van­hem­mista voi jat­kossa tehdä yksin pää­tök­siä tie­tyssä riitaa kos­ke­neessa asiassa.

Muilta osin pää­tök­sen­teko jatkuu kui­ten­kin yh­tei­senä. Tämä tar­koit­taa erään­laista ra­joi­tet­tua yh­teis­huol­toa, joka on poik­keus yh­teis­huol­lon pää­pe­ri­aat­tee­seen eli yh­tei­seen pää­tök­sen­te­koon kai­kissa lasta kos­ke­vissa asioissa.

Yh­teis­huol­ta­juus avio­eron jäl­keen

Avio­eron jäl­keen alai­käis­ten lasten huolto on asia, jonka jär­jes­tä­mi­nen on tär­keää ottaa huo­mioon tark­kaan.

Pää­sään­tönä avio­eron jäl­keen on, että lapsen van­hem­mat jat­ka­vat jat­kos­sa­kin mo­lem­mat lapsen huol­ta­jina. Mikäli siis van­hem­milla on ollut yh­teis­huol­ta­juus, sen kat­so­taan au­to­maat­ti­sesti jat­ku­van myös eron jäl­keen, ellei muusta ole so­vittu van­hem­pien kesken.

Lapsen van­hem­mat voivat sopia eron jäl­keen lapsen huol­losta sekä ta­paa­mi­soi­keu­desta eril­li­sellä so­pi­muk­sella. Tämä ei ole pa­kol­li­nen toi­men­pide, mutta on eten­kin mah­dol­lis­ten eri­mie­li­syyk­sien nä­kö­kul­masta erit­täin suo­si­tel­ta­vaa.

So­pi­muk­sessa van­hem­mat voivat sopia en­sin­nä­kin siitä, jär­jes­te­täänkö lapsen huolto yh­teis­huol­tona vai yk­sin­huol­tona. Sa­malla he voivat sopia, kumman van­hem­man luona lapsi asuu tai että lapsi asuu vuo­ro­vii­koin kum­mal­la­kin van­hem­mal­laan. So­pi­muk­sella voi­daan päät­tää myös lapsen ta­paa­mi­soi­keu­desta myös sil­loin, kun he toi­mi­vat yh­dessä lapsen yh­teis­huol­ta­jina.

So­pi­mus teh­dään kir­jal­li­sesti. Li­säksi se esi­te­tään kunnan so­si­aa­li­lau­ta­kun­nalle, jonka tulee myös vah­vis­taa so­pi­mus lapsen etu huo­mioi­den. Tämä tar­koit­taa lapsen toi­vei­den ja mie­li­pi­tei­den huo­mioi­mista lapsen iän ja ke­hi­tys­ta­son mu­kai­sella ta­valla.

Lue lisää: Yh­tei­se­lä­män lo­pet­ta­mi­nen avio­lii­tossa ja So­si­aa­lie­tuu­det ero­ti­lan­teessa

Lasten asu­mi­sen jär­jes­tä­mi­nen yh­teis­huol­ta­juu­den aikana

Vi­ral­li­sesti lapsi voi asua vain yh­dessä osoit­teessa. Eron ta­pah­tuessa van­hem­mat so­pi­vat siitä, kumman van­hem­man luona lapsen vi­ral­li­nen koti on.

Vaikka toisen van­hem­man luona on lapsen vi­ral­li­nen koti, voi lapsi kui­ten­kin asua yhtä suuren osan ajas­taan mo­lem­pien van­hem­piensa luona. Tämä tar­koit­taa usein rat­kai­sua, jossa lapsi on kum­man­kin van­hem­pansa luona vuo­ro­vii­koin.

Van­hem­paa, jonka luona lapsen vi­ral­li­nen koti on, kut­su­taan usein lapsen lä­hi­van­hem­maksi. Vuo­ros­taan lapsen etä­van­hem­maksi kut­su­taan sitä van­hem­paa, jonka luona lapsi ei vi­ral­li­sesti asu.

Asu­mi­seen liit­ty­vät jär­jes­te­lyt ovat täysin van­hem­pien pää­tet­tä­vissä. Tär­keintä on kui­ten­kin aja­tella pää­tök­sen­teossa lapsen etua ja huo­mioida asu­mis­pää­tök­sen osalta eten­kin lapsen koulun tai päi­vä­hoi­don jär­jes­tä­mi­nen sekä lapsen har­ras­tus­ten vai­ku­tus. Myös van­hem­pien asuin­pai­kat vai­kut­ta­vat siihen, kuinka lasten asu­mi­nen voi­daan to­sia­siassa jär­jes­tää.

Lapsen vi­ral­li­nen koti vai­kut­taa Ke­lalta saa­ta­vaan asu­mis­tu­keen. Tämän li­säksi myös lapsen mah­dol­li­nen päi­vä­koti sekä koulu mää­räy­ty­vät vi­ral­li­sen osoit­teen pe­rus­teella.

Lapsen vi­ral­li­sella ko­dilla on siten paljon mer­ki­tystä ja pää­tök­sen­teossa tulee huo­mioida kaikki siihen vai­kut­ta­vat seikat.

Kus­tan­nuk­set ja niistä so­pi­mi­nen yh­teis­huol­ta­juu­dessa

Lap­sella on myös oikeus riit­tä­vään ela­tuk­seen. Van­hem­pien tu­lee­kin sopia myös kus­tan­nus­ten ja­kau­tu­mi­sesta yh­teis­huol­ta­juu­den aikana.

Pää­pe­ri­aate on, että van­hem­mat vas­taa­vat kai­kista lapsen ku­luista yh­dessä. Tässä huo­mioon on otet­tava kui­ten­kin mo­lem­pien van­hem­pien ta­lou­del­li­nen ti­lanne sekä ela­tus­kyky. Esi­mer­kiksi tu­loe­ro­jen ol­lessa huo­mat­ta­vat on tyy­pil­listä, että pa­rem­pi­tu­loi­nen van­hempi ottaa suu­rem­man vas­tuun lapsen kus­tan­nuk­sista.

Lap­si­li­sän tar­koi­tus on kom­pen­soida lapsen huol­losta ai­heu­tu­via kus­tan­nuk­sia. Lap­si­lisä mak­se­taan sille van­hem­malle, jonka luona lapsi vi­ral­li­sesti asuu. Van­hem­mat voivat ottaa mak­set­ta­van lap­si­li­sän huo­mioon sil­loin, kun he päät­tä­vät kus­tan­nus­ten ja­kau­tu­mi­sesta heidän vä­lil­lään.

Yh­teis­huol­ta­juu­dessa van­hem­mat voivat siis sopia yh­dessä ela­tusa­vun mää­rästä, mutta myös siitä, ettei ela­tus­a­pua mak­seta ol­len­kaan. Näin so­vi­taan usein sil­loin, kun lapset asuvat vuo­ro­vii­koin kum­man­kin van­hem­man luona.

Van­hempi voi­daan vel­voit­taa mak­sa­maan lap­selle ela­tus­a­pua, jos hän ei huo­lehdi mil­lään muulla ta­valla lapsen ela­tuk­sesta. Ela­tusa­vusta voi­daan mää­rätä sil­loin, kun lapsi ei asu py­sy­västi ky­sei­sen van­hem­man luona sekä sil­loin, kun lapsi asuu vuo­ro­vii­koin ky­sei­sen van­hem­man luona. Etä­van­hempi voi siten tulla vel­voi­te­tuksi mak­sa­maan ela­tus­a­pua lä­hi­van­hem­malle.

Lapsen ela­tuk­sesta voi­daan sopia so­pi­muk­sella, joka vah­vis­te­taan kunnan so­si­aa­li­huol­lossa. So­pi­mus on mah­dol­lista laatia myös esi­mer­kiksi suul­li­sesti, mutta tämä ei ole suo­si­tel­ta­vaa eten­kään eri­mie­li­syyk­sien nä­kö­kul­masta.

Tyy­pil­li­sesti so­pi­mus vah­vis­te­taan las­ten­val­vo­jan luona ja so­pi­mus voi­daan myös laatia siellä. Jos ela­tuk­sesta ei päästä sopuun, vah­vis­taa tuo­miois­tuin ela­tusa­vun määrän.

Pää­tök­sen­teko yh­teis­huol­ta­juu­den aikana

Lä­hi­van­hempi vastaa en­si­si­jai­sesti lapsen päi­vit­täi­sestä huol­losta. Etä­van­hem­man ta­va­tessa lasta, vastuu lapsen päi­vit­täi­sestä huol­losta on kui­ten­kin etä­van­hem­malla.

Jos siis esi­mer­kiksi lapsen on so­vittu olevan vuo­ro­vii­koit­tain mo­lem­pien van­hem­piensa luona, vastaa lapsen päi­vit­täi­sestä huol­losta aina se van­hempi, jonka luona lapsi kul­loin­kin on.

Yh­teis­huol­ta­juu­dessa van­hem­mat päät­tä­vät yh­dessä myös muun muassa lapsen asuin­pai­kasta. Täl­löin toinen van­hem­mista ei esi­mer­kiksi voi yk­si­puo­li­sella pää­tök­sellä päät­tää muut­ta­vansa lapsen kanssa ul­ko­maille, mikäli toinen van­hempi tätä vas­tus­taa.

Jos van­hempi suun­nit­te­lee muut­toa esi­mer­kiksi toi­selle paik­ka­kun­nalle, tu­lee­kin tästä il­moit­taa toi­selle van­hem­malle hy­vissä ajoin ja mah­dol­li­suuk­sien mukaan vä­hin­tään kolme kuu­kautta ennen suun­ni­tel­tua muut­toa. Il­moi­tus kan­nat­taa tehdä kir­jal­li­sesti. Ky­sei­nen vel­vol­li­suus koskee sekä lähi- että etä­van­hem­paa.

Lapsen kan­nalta on usein pa­rasta, että van­hem­mat pys­ty­vät so­pi­maan lasta kos­ke­vista asioista yh­dessä. Jos tämä ei kui­ten­kaan ole mah­dol­lista, voi yk­sin­huol­ta­juus olla paras vaih­toehto lapsen kan­nalta. Lap­sella on kui­ten­kin täl­löin aina oikeus tavata myös toista van­hem­paansa.