Hen­ki­va­kuu­tus pe­rin­nön­jaossa

Mo­nella suo­ma­lai­sella on hen­ki­va­kuu­tus. Hen­ki­va­kuu­tuk­sesta voi­daan maksaa va­kuu­tus­kor­vaus, jos va­kuu­tuk­se­not­taja kuolee saa­vut­ta­matta tiet­tyä va­kuu­tuk­sessa mää­ri­tet­tyä ikää.

Tällä va­kuu­tus­kor­vauk­sella on mer­ki­tystä pe­rin­nön­jaon kan­nalta, ja hen­ki­va­kuu­tuk­seen liit­ty­vät yk­si­tyis­koh­dat kan­nat­taa­kin suun­ni­tella hyvin etu­kä­teen pe­rin­nön­jaon hel­pot­ta­mi­seksi.

Hen­ki­va­kuu­tus­kor­vauk­sen mak­sa­mi­nen

Va­kuu­tus­kor­vauk­sen saaja riip­puu hen­ki­va­kuu­tuk­sen ot­ta­neen hen­ki­lön tah­dosta.

Va­kuu­tuk­se­not­taja voi mää­rätä, että hen­ki­va­kuu­tuk­sesta suo­ri­tet­tava ra­ha­summa mak­se­taan hä­nelle it­sel­leen, tai vaih­toeh­toi­sesti hän voi mää­rätä summan mak­set­ta­vaksi myös muulle hen­ki­lölle. Tätä muuta hen­ki­löä kut­su­taan täl­löin hen­ki­va­kuu­tuk­sen edun­saa­jaksi.

Jos hen­ki­va­kuu­tuk­selle ei nimetä erik­seen edun­saa­jaa, mah­dol­li­nen va­kuu­tus­kor­vaus mak­se­taan hen­ki­va­kuu­tuk­sen ot­ta­neen vai­na­jan kuo­lin­pe­sälle. Ilman edun­saa­jaa va­kuu­tus­kor­vaus tulee siis osaksi vai­na­jal­ta jää­nyt­tä omai­suutta.

Esi­merkki 1: Hen­ki­va­kuu­tuk­sen edun­saa­jana tytär

Jaakko on ot­ta­nut 100 000 euron hen­ki­va­kuu­tuk­sen it­sel­leen. Va­kuu­tuk­sen eh­to­jen mukaan va­kuu­tus­kor­vaus mak­se­taan, jos Jaakko kuolee ennen kuin hän täyt­tää 70 vuotta.

Jaakko on ni­men­nyt hen­ki­va­kuu­tuk­sensa edun­saa­jaksi tyt­tä­rensä Millan. Jaakko kuolee 62-vuo­ti­aana. Hänen hen­ki­va­kuu­tuk­ses­taan mak­se­taan 100 000 euron va­kuu­tus­kor­vaus hänen tyt­tä­rel­leen Mil­lalle.

Esi­merkki 2: Hen­ki­va­kuu­tuk­sessa ei edun­saa­jaa

Kaisa on ot­ta­nut it­sel­leen 100 000 euron hen­ki­va­kuu­tuk­sen. Hän ei ole ni­men­nyt va­kuu­tus­kor­vauk­selle edun­saa­jaa.

Jos Kaisa kuolee ennen hen­ki­va­kuu­tuk­sessa mää­ri­tet­tyä enim­mäi­si­kää, hänen kuol­les­saan va­kuu­tus­kor­vaus mak­set­tai­siin hänen kuo­lin­pe­säl­leen. Tämän jäl­keen va­kuu­tus­kor­vaus jaet­tai­siin Kaisan pe­ril­lis­ten kesken osana Kaisan muuta omai­suutta.

Lue lisää: Pe­rin­nön si­joit­ta­mi­nen - suo­ma­lais­ten kaksi suu­rinta vir­hettä

Tes­ta­mentti ja hen­ki­va­kuu­tus­kor­vauk­sen mak­sa­mi­nen

Hen­ki­va­kuu­tuk­sesta mak­set­tava va­kuu­tus­kor­vaus on eril­li­nen muusta vai­na­jan omai­suu­desta. Jos vai­naja on siis mää­rän­nyt omai­suu­tensa ja­ka­mi­sesta tes­ta­men­tilla, hen­ki­va­kuu­tus­kor­vaus mak­se­taan va­kuu­tuk­sessa ni­me­tylle edun­saa­jalle tes­ta­men­tista riip­pu­matta.

Vai­na­jan omai­suu­den sel­vit­tä­mi­nen vai­kut­taa va­kuu­tus­kor­vauk­seen vain sil­loin, kun edun­saa­jaa ei ole ni­metty.

Täl­löin kor­vaus mak­se­taan kuo­lin­pe­sään, jossa se jae­taan vai­na­jan muun omai­suu­den kanssa. Täl­löin mah­dol­li­nen tes­ta­mentti sekä muut toi­men­pi­teet, kuten avio­puo­li­soi­den omai­suu­den ositus vai­kut­ta­vat sen ja­ka­mi­seen.

Kiin­nitä huo­miota hen­ki­va­kuu­tuk­sen yk­si­tyis­koh­tiin

Hen­ki­va­kuu­tusta otet­taessa on syytä kiin­nit­tää eri­tyistä huo­miota tiet­tyi­hin yk­si­tyis­koh­tiin:

• nimeä tar­kasti hen­ki­va­kuu­tuk­sen edun­saaja ni­mellä ja hen­ki­lö­tun­nuk­sella
• “lapset” ei riitä il­mai­se­maan, jos haluat nimetä bio­lo­gis­ten lap­sien li­säksi myös puo­li­sosi lapset
• miten kor­vaus­määrä ja­kaan­tuu eri edun­saa­jien vä­lillä
• miten toi­mi­taan, jos edun­saaja me­neh­tyy ennen kor­vauk­sen mak­sa­mista

Edun­saa­jan ni­meä­mi­nen voi äk­ki­sel­tään vai­kut­taa it­ses­tään­sel­vyy­deltä, mutta sen kanssa kan­nat­taa olla tark­kana: jos hen­ki­va­kuu­tuk­sen edun­saa­jiksi on esi­mer­kiksi tar­koi­tus nimetä omien bio­lo­gis­ten lap­sien li­säksi myös puo­li­son lapset, tulee tämä il­maista sel­keästi.

Pelkkä il­maisu ”lapset” ei esi­mer­kiksi riitä. Ylei­sesti ottaen onkin suo­si­tel­ta­vaa yk­si­löidä edun­saa­jat tar­kasti ni­mellä ja hen­ki­lö­tun­nuk­sella, jotta mah­dol­li­silta tul­kin­tae­ri­mie­li­syyk­siltä väl­tyt­täi­siin.

Edun­saa­ja­mää­räyk­sessä on myös hyvä mää­ri­tellä tark­kaan, miten kor­vauk­sen määrä ja­kau­tuu eri edun­saa­jien vä­lillä. Tämän li­säksi on hyvä sel­ven­tää, siir­tyykö edun­saa­jan oikeus kor­vauk­seen tämän jäl­ke­läi­sille, jos edun­saaja me­neh­tyy ennen kor­vauk­sen mak­sa­mista.

Hen­ki­va­kuu­tuk­sen edun­saa­ja­mää­räyk­sessä voi­daan myös rajata pois edun­saa­jan avio­puo­li­son avio-oikeus: näin hen­ki­va­kuu­tuk­sen ottaja voi mää­rätä, ettei edun­saa­jan avio­puo­li­solla ole oi­keutta va­kuu­tus­kor­vauk­seen avio­ero­ti­lan­teessa.

Hen­ki­va­kuu­tus ja ve­ro­tus

Hen­ki­va­kuu­tuk­sen ve­ro­tus nou­dat­taa pe­rin­tö­ve­ro­tuk­sen pe­ri­aat­teita. Pe­rin­tö­ve­roa täytyy maksaa paitsi vai­na­jan omai­suu­desta, myös vai­na­jan kuo­le­man joh­dosta mak­set­ta­vasta hen­ki­va­kuu­tus­kor­vauk­sesta.

Jos hen­ki­va­kuu­tuk­sen edun­saa­jaa ei ole mää­ri­telty, va­kuu­tus­kor­vaus mak­se­taan vai­na­jan kuo­lin­pe­sälle. Tässä ti­lan­teessa va­kuu­tus­kor­vaus muo­dos­taa osan vai­na­jan omai­suu­desta, ja se jae­taan pe­rin­nön­saa­jille. Näin ollen va­kuu­tus­kor­vaus kas­vat­taa jaet­ta­van omai­suu­den määrää ja siten myös mak­set­ta­van pe­rin­tö­ve­ron määrä kasvaa.

Jos vai­naja on kuol­les­saan avio­lii­tossa ja puo­li­soilla on avio-oikeus tois­tensa omai­suu­teen, kuo­lin­pe­sälle mak­set­tava va­kuu­tus­kor­vaus kuuluu myös osi­tuk­sen pii­riin.

Jos vai­naja on kui­ten­kin ni­men­nyt va­kuu­tus­kor­vauk­selle edun­saa­jan, mak­set­tava kor­vaus on osa edun­saa­jan pe­rin­töä. Va­kuu­tus­kor­vaus li­sä­tään siis edun­saa­jan muuhun pe­rin­töön, ja näiden yh­teis­sum­masta mää­rä­tään pe­rin­tö­vero. Tässä ti­lan­teessa va­kuu­tus­kor­vaus kas­vat­taa siis vain edun­saa­jan pe­rin­tö­ve­ron määrää.

Su­ku­lais­suhde vai­kut­taa hen­ki­va­kuu­tuk­sen ve­ro­tuk­seen

Hen­ki­va­kuu­tuk­sen edun­saa­jaa mie­tit­täessä on hyvä huo­mioida, että hen­ki­va­kuu­tuk­sesta jou­du­taan mak­sa­maan pe­rin­tö­ve­ron si­jasta pää­oma­tu­lo­ve­roa, jos edun­saaja ei ole riit­tä­vän lä­heistä sukua vai­na­jalle.

Lä­hi­su­ku­lai­set jou­tu­vat siis mak­sa­maan vä­hem­män veroa va­kuu­tus­kor­vauk­sesta.

Riit­tä­vän lä­heistä sukua vai­na­jalle ovat:

1. puo­liso tai puo­li­son lapsi;
2. suo­raan ale­ne­vassa tai yle­ne­vässä pol­vessa oleva pe­ril­li­nen ( esim. vai­na­jan lapset tai van­hem­mat)

Puo­li­solla tar­koi­te­taan läh­tö­koh­tai­sesti avio­puo­li­soa, mutta myös avo­puo­liso voi olla lain tar­koit­tama puo­liso, jos puo­li­sot ovat olleet ai­kai­sem­min nai­mi­sissa tai heillä on yh­tei­nen lapsi.

Myös ot­to­lap­set ja kas­vat­ti­lap­set rin­nas­te­taan ale­ne­vassa pol­vessa ole­viin pe­ril­li­siin. Näin ollen myös ot­to­lapsi mak­saisi saa­mas­taan hen­ki­va­kuu­tus­kor­vauk­sesta pää­oma­tu­lo­ve­ron sijaan pe­rin­tö­ve­roa.

Lue lisää: mitkä ovat rin­ta­pe­ril­li­sen oi­keu­det?

Voiko hen­ki­va­kuu­tus­kor­vauk­sesta luopua?

Jois­sain ti­lan­teissa pe­rin­nön­saaja saat­taa haluta luopua pe­rin­tönä tai tes­ta­men­tilla hä­nelle tu­le­vasta omai­suu­desta.

Täl­lai­sessa ti­lan­teessa pe­rin­nön­saaja ei siis ota hä­nelle muuten pe­rin­tönä tu­le­vaa omai­suutta vas­taan. Näin hänen ei myös­kään tar­vitse huo­leh­tia pe­rin­töön liit­ty­vistä ve­ro­seu­raa­muk­sista.

Myös hen­ki­va­kuu­tuk­sesta saa­ta­vasta va­kuu­tus­kor­vauk­sesta voi­daan luopua niin, ettei siitä tar­vitse maksaa veroa.

Pe­rin­töä saava hen­kilö voi myös luopua pe­rin­nös­tään vain osit­tain. Sil­loin pe­rin­töä saava hen­kilö voi esi­mer­kiksi luopua pel­kästä va­kuu­tus­kor­vauk­sesta, mutta ottaa muun osan vai­na­jan pe­rin­nöstä vas­taan. Näin pe­rin­töä saava hen­kilö joutuu mak­sa­maan veroa vain siitä osasta pe­rin­töä, jonka hän ottaa vas­taan.

Jos edun­saaja luopuu va­kuu­tus­kor­vauk­sesta, kor­vaus mak­se­taan edun­saa­jan si­jasta muulle ta­holle. Täl­löin va­kuu­tus­yh­tiö tekee rat­kai­sun va­kuu­tus­kor­vauk­sen saa­jasta. Kor­vauk­sen saaja riip­puu va­kuu­tuk­sen eh­doista.

Myös mah­dol­li­seen va­kuu­tus­kor­vauk­sesta luo­pu­mi­seen on hyvä va­rau­tua hen­ki­va­kuu­tuk­sen eh­doissa ni­meällä edun­saa­jan li­säksi tois­si­jai­nen edun­saaja. Tois­si­jai­nen edun­saaja saisi kor­vauk­sen siinä ta­pauk­sessa, että en­si­si­jai­nen edun­saaja luopuu kor­vauk­sesta.

Voiko va­kuu­tus­kor­vauk­sesta sopia pe­rin­nön ja­ka­jien kesken?

Jos va­kuu­tus­kor­vauk­selle on mää­rätty edun­saaja, ei tämä si­nänsä estä sitä, että va­kuu­tus­kor­vauk­sen ja­ka­mi­sesta so­vit­tai­siin pe­rin­nön­saa­jien kesken. Pe­rin­nön­saa­jat voivat esi­mer­kiksi haluta jakaa va­kuu­tus­kor­vauk­sen kes­ke­nään tasan sen sijaan, että se menisi ko­ko­naan yh­delle pe­rin­nön­saa­jista.

Mikäli edun­saaja suos­tuu va­kuu­tus­kor­vauk­sen ja­ka­mi­seen, kor­vaus voi­daan jakaa muiden pe­rin­nön­saa­jien kesken. Täl­löin tulee kui­ten­kin huo­mioida, että ve­ro­hal­linto voi pitää muiden saamia osuuk­sia va­kuu­tus­kor­vauk­sesta esi­mer­kiksi lah­jana. Tämä voi johtaa lah­ja­ve­ro­tuk­seen tai muihin yli­mää­räi­siin ve­ro­seu­raa­muk­siin.

Pe­run­kir­joi­tus te­ke­mi­nen hel­posti

Hoida pe­run­kir­joi­tus alusta lop­puun oh­ja­tusti Aa­tok­sen verk­ko­pal­ve­lussa hin­taan 399 euroa.

Hin­taan kuuluu:

• pe­ril­lis­ten sel­vit­tä­mi­nen
• val­ta­kir­jo­jen luo­mi­nen
• pe­ru­kir­jan te­ke­mi­nen
• il­mai­nen la­kiapu ju­ris­teil­tamme

Hel­pota elä­määsi ja anna meidän auttaa pe­run­kir­joi­tuk­sen te­ke­mi­sessä.