Mää­rä­ai­kai­nen työ­so­pi­mus

Henkilö hitsaa suojavarusteissa
Timjami Nyyssönen
Timjami
12.7.2023 ● 3 minuuttia
Jaa artikkeli
Työ­so­pi­mus­ten voi­mas­saolo vaih­te­lee: työ­so­pi­mus voi olla joko tois­tai­seksi voi­mas­sao­leva tai mää­rä­ai­kai­nen. Mää­rä­ai­kai­siin työ­so­pi­mus­suh­tei­siin liit­tyy monia eri­tyis­piir­teitä, joista työ­suh­teen os­a­puol­ten kan­nat­taa olla tie­toi­sia.

Tässä ar­tik­ke­lissa kä­sit­te­lemme mää­rä­ai­kaista työ­so­pi­musta ja sen tar­kem­pia yk­si­tyis­koh­tia. Ar­tik­ke­lin tar­koi­tuk­sena on oh­jeis­taa työn­te­ki­jää tämän oi­keuk­sista mää­rä­ai­kai­sessa työ­suh­teessa.

Mää­rä­ai­kai­nen työ­so­pi­mus käy­tän­nössä

Mää­rä­ai­kai­sella työ­so­pi­muk­sella tar­koi­te­taan ylei­sesti työ­so­pi­musta, joka on sol­mittu vain tie­tyksi mää­rä­ajaksi. Mää­rä­ai­kaista so­pi­musta sol­mit­taessa siis tie­de­tään, että työtä on tar­jolla vain ra­joi­te­tun ajan. Työ­suh­teen etu­kä­teen ra­jattu kesto erot­taa mää­rä­ai­kai­sen työ­so­pi­muk­sen tois­tai­seksi voi­mas­sao­le­vasta työ­so­pi­muk­sesta.

Mää­rä­ai­kai­sen so­pi­muk­sen tark­kaa kestoa ei kui­ten­kaan aina tie­detä etu­kä­teen. Täl­lai­nen ti­lanne voi olla kä­sillä esi­mer­kiksi sil­loin, kun pal­kattu hen­kilö tulee si­jais­ta­maan toista hen­ki­löä tämän sai­raus­lo­man ajaksi.

💡 Vaikka mää­rä­ai­kais­ten työ­so­pi­mus­ten kesto onkin usein ra­jattu tark­kaan jo työ­so­pi­muk­sessa (esim. 6 kuu­kau­den mää­rä­ai­kai­nen työ­so­pi­mus), ei tämä ole aina pa­kol­lista.

Mil­lai­sissa ti­lan­teissa mää­rä­ai­kaista työ­so­pi­musta voi­daan käyt­tää?

Lain mukaan läh­tö­koh­tana on, että työ­so­pi­mus on voi­massa tois­tai­seksi. Työ­so­pi­muk­sen mää­rä­ai­kai­suu­delle tulee siis olla pe­rus­teltu syy.

Lain mukaan työ­nan­ta­jan aloit­teesta ilman pe­rus­tel­tua syytä tehtyä mää­rä­ai­kaista työ­so­pi­musta onkin pi­det­tävä tois­tai­seksi voi­massa ole­vana.

Työ­so­pi­muk­sen mää­rä­ai­kai­suus voi johtua esi­mer­kiksi siitä, että työ­nan­ta­jan tarve työn­te­ki­jälle on ti­la­päi­nen. Ylei­nen syy mää­rä­ai­kai­suu­delle on va­ki­tui­sen työn­te­ki­jän si­jais­ta­mi­nen.

On kui­ten­kin hyvä huo­mata, että mää­rä­ai­kai­nen työ­so­pi­mus voi­daan yleensä solmia va­paasti sil­loin, kun työn­te­kijä haluaa itse solmia mää­rä­ai­kai­sen työ­so­pi­muk­sen. Työ­nan­taja ei siis tar­vitse pe­rus­tel­tua syytä työ­suh­teen mää­rä­ai­kai­suu­delle sil­loin, kun työn­te­kijä ei itse halua solmia tois­tai­seksi voi­mas­sao­le­vaa työ­so­pi­musta.

Ir­ti­sa­no­mi­nen mää­rä­ai­kai­sen työ­so­pi­muk­sen aikana

Lain mukaan mää­rä­ai­kai­nen työ­so­pi­mus päät­tyy läh­tö­koh­tai­sesti ilman ir­ti­sa­no­mista työ­suh­teen mää­rä­ajan päät­tyessä. Työn­te­kijä tai työ­nan­taja eivät siis voi yk­si­puo­li­sesti ir­ti­sa­noa mää­rä­ai­kaista työ­so­pi­musta, jos ir­ti­sa­no­mis­mah­dol­li­suu­desta ei ole erik­seen so­vittu työ­so­pi­muk­sessa.

Mää­rä­ai­kai­sen työ­so­pi­muk­sen en­nen­ai­kai­nen päät­tä­mi­nen on tie­ten­kin mah­dol­lista sil­loin, jos työn­te­kijä ja työ­nan­taja so­pi­vat kes­ke­nään työ­suh­teen päät­tä­mi­sestä. Mää­rä­ai­kai­nen työ­suhde voi­daan siis päät­tää mil­loin ta­hansa työ­suh­teen os­a­puol­ten yh­tei­sellä pää­tök­sellä.

Jos mää­rä­ai­kai­nen työ­so­pi­mus on kui­ten­kin kes­tä­nyt vä­hin­tään viiden vuoden ajan, mää­rä­ai­kai­nen työ­so­pi­mus voi­daan ir­ti­sa­noa vas­taa­valla ta­valla kuin tois­tai­seksi voi­massa ole­va­kin työ­so­pi­mus.

Mää­rä­ai­kai­sen työ­so­pi­muk­sen ir­ti­sa­no­mista kos­ke­van poik­keus­sään­te­lyn taus­talla on lain­sää­tä­jän ajatus siitä, että hyvin pit­kiksi ajoiksi tehdyt mää­rä­ai­kai­set so­pi­muk­set voivat ra­joit­taa koh­tuut­to­masti so­pi­ja­puol­ten toi­min­ta­mah­dol­li­suuk­sia.

Mää­rä­ai­kais­ten työ­so­pi­mus­ten ir­ti­sa­no­mi­nen on siis mah­dol­lis­tettu ti­lan­teissa, joissa mää­rä­ai­kai­nen työ­so­pi­mus on ollut voi­massa yli viiden vuoden ajan.

Lue lisää: Ir­ti­sa­no­mi­saika

Voiko työn­te­ki­jän lo­maut­taa mää­rä­ai­kai­sen työ­so­pi­muk­sen aikana?

Mää­rä­ai­kai­sessa työ­suh­teessa olevan työn­te­ki­jän lo­maut­ta­mi­nen on ra­joi­te­tum­paa kuin tois­tai­seksi voi­mas­sao­le­vassa työ­suh­teessa, ja lo­maut­ta­mi­nen on mah­dol­lista vain tie­tyin eri­tyi­se­del­ly­tyk­sin.

Työ­nan­taja saa lo­maut­taa mää­rä­ai­kai­sessa työ­suh­teessa olevan työn­te­ki­jän vain, jos:

  • mää­rä­ai­kai­nen työn­te­kijä tekee työtä va­ki­tui­sen työn­te­ki­jän si­jai­sena; ja
  • työ­nan­ta­jalla olisi oikeus lo­maut­taa va­ki­tui­nen työn­te­kijä, jos hän olisi työssä.

Lo­mau­tusoi­keu­den ra­joit­ta­mi­nen johtuu mää­rä­ai­kais­ten työ­so­pi­mus­ten eri­tyis­piir­teistä; mää­rä­ai­kai­sessa työ­suh­teessa työ­nan­taja on si­tou­tu­nut täyt­tä­mään so­pi­muk­sesta joh­tu­vat vel­voit­teensa koko so­vi­tun mää­rä­ajan.

Lue lisää: Ir­ti­sa­no­mi­sil­moi­tus työn­te­ki­jälle

Mikä on mää­rä­ai­kai­sen työ­so­pi­muk­sen koe­aika?

So­vit­taessa koea­jasta on so­vit­tava myös sen pi­tuu­desta. Lain mukaan koe­aika voi kestää enin­tään kuusi kuu­kautta. Koe­aika voi kui­ten­kin pi­den­tyä, jos työn­te­kijä on koe­ai­kana työ­ky­vyt­tö­mänä tai per­he­va­pailla.

Mää­rä­ai­kai­sessa työ­suh­teessa koe­aika saa olla kui­ten­kin enin­tään puolet työ­so­pi­muk­sen kes­tosta. Jos mää­rä­ai­kai­nen työ­suhde kestää siis kuusi kuu­kautta, koe­aika voi olla enin­tään kolme kuu­kautta (puolet työ­so­pi­muk­sen kes­tosta eli kuu­desta kuu­kau­desta).

Usea mää­rä­ai­kai­nen työ­so­pi­mus pe­räk­käin

Usei­den mää­rä­ai­kais­ten työ­so­pi­mus­ten sol­mi­mi­nen pe­räk­käin eli ns. mää­rä­ai­kais­ten työ­so­pi­mus­ten ket­ju­tus on mo­nella alalla yleistä.

Työ­so­pi­mus­lain mukaan tois­tu­vien mää­rä­ai­kais­ten työ­so­pi­mus­ten käyttö ei kui­ten­kaan ole sal­lit­tua sil­loin, kun mää­rä­ai­kais­ten työ­so­pi­mus­ten ket­jut­ta­mi­nen osoit­taa työ­nan­ta­jan työ­voi­ma­tar­peen py­sy­väksi. Jos työ­voi­man tarve on pysyvä, ei työ­suh­teen mää­rä­ai­kai­suu­delle ole pe­rus­teita.

Mää­rä­ai­kais­ten työ­so­pi­mus­ten sol­mi­nen pe­räk­käin ei siis ole sal­lit­tua sil­loin, kun mää­rä­ai­kai­suuk­silla py­ri­tään vält­tä­mään va­ki­tui­sen työn­te­ki­jän palk­kaa­mi­nen, vaikka va­ki­tui­selle työn­te­ki­jälle oli­si­kin tar­vetta.

Ky­sy­mys siitä, mil­loin työ­nan­ta­jan työ­voi­ma­tarve on ”pysyvä” on kui­ten­kin tul­kin­nan­va­rai­nen, eikä mitään sel­keää sään­töä mää­rä­ai­kai­sen työ­so­pi­muk­sen enim­mäis­kes­tosta tai usei­den mää­rä­ai­kais­ten työ­so­pi­mus­ten lu­ku­mää­rästä voida esit­tää.

Mää­rä­ai­kais­ten työ­suh­tei­den ket­jut­ta­mi­nen ja sen hy­väk­syt­tä­vyys onkin ollut useasti tuo­miois­tui­men rat­kais­ta­vana.

Lomien ker­ty­mi­nen mää­rä­ai­kai­sessa työ­suh­teessa

Mää­rä­ai­kai­sessa työ­suh­teessa vuo­si­loma kertyy vas­taa­valla ta­valla kuin tois­tai­seksi voi­mas­sao­le­vassa työ­suh­tees­sa­kin.

Mää­rä­ai­kai­set työ­suh­teet ovat kui­ten­kin usein ly­hyt­kes­toi­sia, jonka vuoksi vuo­si­lo­mien pi­tä­mi­nen mää­rä­ai­kai­sen työ­suh­teen aikana ei vält­tä­mättä aina on­nistu.

Mää­rä­ai­kai­sessa työ­suh­teessa vuo­si­lo­maa ei siis ole pakko käyt­tää mää­rä­ai­kai­sen työ­suh­teen aikana, vaan vuo­si­loma voi­daan maksaa työn­te­ki­jälle lo­ma­kor­vauk­sena mää­rä­ai­kai­sen työ­suh­teen päät­tyessä.

Lue lisää: Kuinka lo­ma­päi­vät ker­ty­vät?

Mää­rä­ai­kai­sen työn­te­ki­jän oikeus va­paa­seen

Vaikka mää­rä­ai­kai­sissa työ­suh­teissa vuo­si­loma mak­se­taan­kin usein lo­ma­kor­vauk­sena, laissa on kui­ten­kin eri­tyis­sään­te­lyä työn­te­ki­jän oi­keu­desta va­paa­seen: jos mää­rä­ai­kai­sia työ­suh­teita on ket­ju­tettu monta pe­räk­käin, työn­te­ki­jällä on ha­lu­tes­saan oikeus pitää mää­rä­ai­kai­suu­den aikana ker­ty­nyt vuo­si­loma siltä osin kuin lomaa ei ole pi­detty.

Käy­tän­nössä tämä tar­koit­taa siis sitä, että työn­te­ki­jällä on tie­tyissä ti­lan­teissa oikeus pitää lomaa sii­tä­kin huo­li­matta, että ker­ty­neet vuo­si­lo­mat on mak­settu lo­ma­kor­vauk­sena ket­ju­tet­tu­jen mää­rä­ai­kai­suuk­sien päät­tyessä.

Miten mää­rä­ai­kai­nen työ­suhde muu­te­taan va­ki­tui­seksi työ­suh­teeksi?

Mää­rä­ai­kai­sen työ­suh­teen muut­ta­mi­nen ns. va­ki­tui­seksi työ­suh­teeksi eli tois­tai­seksi voi­mas­sao­le­vaksi edel­lyt­tää asiasta so­pi­mista.

Käy­tän­nössä me­net­tely on kui­ten­kin hyvin yk­sin­ker­tai­nen, jos työn­te­kijä ja työ­nan­taja pää­se­vät asiasta sopuun: koska työ­suh­teet ovat ole­tusar­voi­sesti tois­tai­seksi voi­mas­sao­le­via, työ­suh­teen va­ki­nais­ta­mi­seksi riit­tää, että uuteen työ­so­pi­muk­seen ei oteta kir­jausta työ­suh­teen mää­rä­ai­kai­suu­desta.

Työn­te­kijä voi kui­ten­kin pitää mää­rä­ai­kai­suuk­sien ket­jut­ta­mista työ­so­pi­mus­lain vas­tai­sena. Voi myös olla, ettei työ­suh­teen mää­rä­ai­kai­suu­delle ole­kaan asial­li­sia pe­rus­teita.

Näissä ti­lan­teissa työn­te­ki­jän kan­nat­taa olla en­si­si­jai­sesti yh­tey­dessä am­mat­ti­liit­toon sekä työ­nan­ta­jaan so­vin­non löy­tä­mi­seksi. Tar­vit­taessa ky­sy­mys voi­daan myös rat­kaista tuo­miois­tui­messa.

Lue lisää: Per­he­va­paat uu­dis­tui­vat – mikä muut­tui? ja Työ­suo­je­lu­val­tuu­tettu huo­leh­tii työ­pai­kan tur­val­li­suu­desta