Kä­sin­kir­joi­tettu val­ta­kirja

Useampi meistä saat­taa koh­data ti­lan­teen, jol­loin on itse es­ty­nyt hoi­ta­maan jonkin tietyn oi­keus­toi­men. Aina tie­to­ko­netta ja tu­los­tinta ei ole käy­tet­tä­vissä val­ta­kir­jan luo­mi­seen.

Kuinka pätevä on kä­sin­kir­joi­tettu val­ta­kirja? Mitä kä­sin­kir­joi­te­tussa val­ta­kir­jassa tulisi lukea?

Val­ta­kir­jan voi tehdä itse myös kä­sin­kir­joi­tet­tuna

Val­ta­kir­jan voi laatia itse myös kä­sin­kir­joi­tet­tuna. Kä­sin­kir­joi­tettu val­ta­kirja on yhtä pätevä kuin säh­köi­nen­kin.

Sillä ei ole suurta mer­ki­tystä, missä muo­dossa val­ta­kirja on. Rat­kai­se­vaa on val­ta­kir­jan si­sältö.

💡 Vinkki: Voit luoda val­ta­kir­jat kuo­lin­pe­sän asioi­den hoi­toon il­mai­seksi, kun teet pe­run­kir­joi­tuk­sen Aa­tok­sen verk­ko­pal­ve­lussa. Pal­ve­lumme laskee au­to­maat­ti­sesti pe­rin­nön osuu­den ja pe­rin­tö­ve­ron määrän.

Kä­sin­kir­joi­tettu val­ta­kirja voi olla ker­ta­val­ta­kirja tai mää­rä­ai­kai­nen

Ylei­sesti val­ta­kir­joissa ei ole muo­to­vaa­ti­muk­sia. Myös suul­li­nen val­ta­kirja voi olla pätevä.

Val­ta­kir­jat olisi kui­ten­kin hyvä tehdä kir­jal­li­sesti rii­to­jen ja epä­sel­vyyk­sien vält­tä­mi­seksi. On mo­lem­pien os­a­puol­ten edun mu­kaista, että on ole­massa kir­jal­li­nen val­ta­kirja, josta il­me­nee so­vi­tut asiat.

Val­ta­kirja voi olla ker­ta­luon­toi­nen ker­ta­val­ta­kirja tai mää­rä­ai­kai­nen.

• Ker­ta­val­ta­kir­jalla voi val­tuut­taa toisen hen­ki­lön termin mu­kai­sesti ker­ta­luon­toi­sesti toi­mi­maan omasta puo­lesta.
• Mää­rä­ai­kai­nen val­ta­kirja on voi­massa tietyn ajan. Mää­rä­ai­kai­nen val­ta­kirja voi olla luon­teel­taan avoin tai yk­si­löity val­ta­kirja.

Kä­sin­kir­joi­te­tun val­ta­kir­jan pe­ruut­ta­mi­nen tai muut­ta­mi­nen

Mää­rä­ai­kai­sen val­ta­kir­jan voi­mas­saolo lakkaa val­ta­kir­jan mää­räys­ten mukaan. Joko niin, että an­nettu oi­keus­toimi on suo­ri­tettu tai val­ta­kir­jassa an­nettu mää­rä­aika täyt­tyy.

Val­tuu­tuk­sen voi ha­lu­tes­saan uu­dis­taa. Tämä ta­pah­tuu te­ke­mällä uusi val­ta­kirja. Val­ta­kir­jan ei tar­vitse olla täysin sa­massa muo­dossa kuin edel­li­nen. Säh­köi­sen val­ta­kir­jan voi uu­dis­taa käsin teh­dyllä val­ta­kir­jalla ja päin­vas­toin.

💡 Tie­sit­hän, että val­ta­kir­jan voi myös pe­ruut­taa? Tämä voi olla tär­keää var­sin­kin avoi­men val­ta­kir­jan koh­dalla. Pe­ruu­tus ta­pah­tuu il­moi­tuk­sella sille ta­holle, jolle val­ta­kirja on alun perin an­nettu. Val­ta­kirja pa­lau­te­taan val­tuut­ta­jalle ja val­tuut­taja voi hä­vit­tää sen.

Li­säksi on tär­keää, että tieto val­ta­kir­jan pe­ruut­ta­mi­sesta tulee sen tahon tie­toon, joka toimii oi­keus­toi­men vas­ta­puo­lena. Il­moi­tus on sekä si­säl­löl­tään, että muo­dol­taan vapaa. Kä­sin­kir­joi­tettu il­moi­tus on myös tässä ta­pauk­sessa riit­tävä.

Mitä val­ta­kir­jan tulee si­säl­tää?

Suul­li­nen il­moi­tus val­tuu­tuk­sesta on pää­sään­nön mukaan riit­tävä. To­dis­ta­mi­nen on kui­ten­kin han­ka­laa, jos on vii­tat­tava pel­käs­tään suul­li­seen il­moi­tuk­seen.

Val­ta­kirja olisi siten hyvä aina tehdä kir­jal­li­sesti. Sekä säh­köi­nen että kä­sin­kir­joi­tettu val­tuu­tus ovat mo­lem­mat yhtä si­to­via.  Val­ta­kirja on pätevä myös sil­loin, jos teks­tio­suus on tehty säh­köi­sesti ja pel­käs­tään al­le­kir­joi­tuk­set on kir­joi­tettu käsin.

Vaikka val­ta­kirja saa olla va­paa­muo­toi­nen, olisi siitä hyvä käydä ilmi ai­na­kin seu­raa­vat asiat:

1. Val­tuut­ta­jan ja val­tuu­te­tun hen­ki­lö­tie­dot. Hen­ki­lö­tun­nuk­sen li­sää­mi­nen on va­paa­eh­toista, mutta se auttaa yk­si­löi­mään val­tuu­tuk­sen os­a­puo­let.
2. Val­tuu­te­tulle an­nettu teh­tävä tulisi mää­ri­tellä omin sanoin. Jos ky­seessä on esi­mer­kiksi ta­va­ran kauppa, voi val­ta­kir­jaan mer­kitä ta­va­ran kri­tee­rit. Näitä voisi olla merkki, malli sekä tarkka hinta tai mak­si­mi­summa, jonka ta­va­raan saa käyt­tää. 
3. Val­ta­kir­jan voi päi­vätä ja il­moit­taa sen voi­mas­sao­loaika.
4. Sekä val­tuut­taja että val­tuu­tettu al­le­kir­joit­ta­vat val­ta­kir­jan. Val­ta­kir­jaan ei tar­vita to­dis­ta­jien al­le­kir­joi­tuk­sia. Niitä ei kui­ten­kaan kiel­letä ja usein luo­tet­ta­vuu­den ta­kaa­mi­seksi val­ta­kir­jaan saa­te­taan lisätä myös to­dis­ta­jien al­le­kir­joi­tuk­set.

On hyvä huo­mata, että jotkin tahot voivat tar­vita tiet­tyjä li­sä­tie­toja val­ta­kir­jaan. Esi­mer­kiksi Posti tar­vit­see yleensä lä­he­tyk­sen seu­ran­ta­nu­me­ron.

⚠️ Tie­tyissä val­ta­kir­joissa voi olla tar­kem­mat muo­to­vaa­ti­muk­set. Esi­mer­kiksi edun­val­von­ta­val­tuu­tuk­sella on tarkat muo­to­vaa­ti­muk­set, jotka tulee täyt­tyä. Li­säksi si­säl­töön liit­tyy muo­to­vaa­ti­muk­sia. Ne mää­rit­tä­vät mihin oi­keus­toi­miin val­tuu­tettu on oi­keu­tettu ryh­ty­mään.

Lue lisää: Val­ta­kirja yh­tiö­ko­kouk­seen

Kä­sin­kir­joi­te­tun val­ta­kir­jan riskit

Vaikka kä­sin­kir­joi­te­tun val­ta­kir­jan te­ke­mi­nen on tur­val­li­sem­paa kuin suul­li­sen, ei sekään ole aina täysin ris­ki­töntä. Esi­mer­kiksi al­le­kir­joi­tus­ten vää­ren­tä­mi­nen saat­taa on­nis­tua. Tämä riski on kui­ten­kin ole­massa kai­kissa so­pi­muk­sissa.

Laissa on huo­mioitu ti­lan­teet, joissa joku pe­rus­teet­to­masti toimii toisen puo­lesta. Oi­keus­toimi ei täl­löin ole pätevä ja vää­ren­tä­jälle syntyy va­hin­gon­kor­vaus­vas­tuu.

Käsin tehty fyy­si­nen val­ta­kirja voi myös esi­mer­kiksi kadota tai tu­hou­tua. Tu­hou­tu­nut val­ta­kirja ei ole enää voi­massa. Se on teh­tävä siis uu­des­taan. Os­a­puo­let voivat ha­lu­tes­saan myös sopia, että toi­mi­vat suul­li­sen toi­mek­sian­non poh­jalta.

Kä­sin­kir­joi­te­tut epä­sel­vät mer­kin­nät saat­ta­vat tuot­taa pään­vai­vaa. Os­a­puol­ten on hyvä käydä val­ta­kirja yh­dessä läpi ennen al­le­kir­joit­ta­mista. Val­tuu­te­tun on hyvä ym­mär­tää toi­mi­val­tansa rajat jo heti alusta alkaen.

Mi­ni­val­ta­kirja toimii säh­köi­sesti

Suomi.fi-pal­ve­lun säh­köistä val­ta­kir­jaa eli mi­ni­val­ta­kir­jaa voivat käyt­tää yri­tyk­set, yh­tei­söt ja yk­si­tyis­hen­ki­löt. Val­tuu­tuk­set tal­len­ne­taan val­tuu­tus­re­kis­te­riin, jonka kautta voi­massa olevia val­ta­kir­joja voi käyt­tää.

Val­tuu­tuk­sen te­ke­mi­nen aloi­te­taan tun­nis­tau­tu­malla pal­ve­luun. Tämä takaa val­tuu­tuk­sen luo­tet­ta­vuu­den. Val­tuu­tus on tal­lessa re­kis­te­rissä, kun sitä tar­vi­taan.

Myös pankit tar­joa­vat usein val­miita val­ta­kir­ja­poh­jia pan­kissa asioi­mi­seen.

Pan­kissa voi toimia esi­mer­kiksi kuo­lin­pe­sän puo­lesta. Yk­si­tyi­nen hen­kilö voi val­tuut­taa toisen myös tiet­ty­jen raha-asioi­den hoi­ta­mi­seen, kuten rahan nos­ta­mi­seen pank­ki­ti­liltä. Usein täl­lai­set toimet ovat yk­sit­täi­siä, joten nos­tet­tava summa tulisi eri­tellä tar­kasti.

Pank­ki­ti­lille voi erik­seen antaa toi­selle hen­ki­lölle käyt­tö­oi­keu­den, jol­loin hä­nellä on laa­jem­mat val­tuu­det raha-asioissa. Val­miita pohjia ei ole pakko käyt­tää. Val­tuu­tuk­sen voi laatia itse ja sen voi ha­lu­tes­saan kir­joit­taa käsin.