Kä­sin­kir­joi­tet­tu val­ta­kir­ja

Useam­pi meistä saat­taa koh­da­ta ti­lan­teen, jol­loin on itse es­ty­nyt hoi­ta­maan jonkin tietyn oi­keus­toi­men. Val­ta­kir­jal­la on mah­dol­lis­ta val­tuut­taa esi­mer­kik­si ystävä te­ke­mään so­pi­muk­sen omasta puo­les­ta tai nou­ta­maan saa­pu­neen lä­he­tyk­sen. 

Val­ta­kir­ja voi olla avoin tai yk­si­löi­ty

Val­ta­kir­ja on vi­ral­li­nen asia­kir­ja, jolla voit val­tuut­taa toisen hen­ki­lön hoi­ta­maan asioi­ta­si. Val­tuut­ta­ja on se hen­ki­lö, kenen puo­les­ta toi­mi­taan. Hän antaa val­tuu­den toi­sel­le hen­ki­löl­le suo­rit­taa tietyn oi­keus­toi­men hänen puo­les­taan. Val­tuu­tet­tu on se, ke­nel­le an­ne­taan oikeus toimia toisen hen­ki­lön puo­les­ta. Hän suo­rit­taa jonkin toimen toisen hen­ki­lön nimiin. 

Val­ta­kir­ja voi olla avoin tai yk­si­löi­ty. 

Avoin­ta val­ta­kir­jaa käy­te­tään usein sil­loin, kun ei tar­kal­leen osata mää­ri­tel­lä mihin sitä tar­vi­taan. Toi­mi­val­lan rajoja ei vält­tä­mät­tä mää­ri­tel­lä.

Yk­si­löi­dys­sä val­ta­kir­jas­sa voi­daan toi­sel­le antaa val­tuu­det hoitaa jokin tietty teh­tä­vä. Tämän takia kan­nat­taa suosia yk­si­löi­tyä val­ta­kir­jaa. Val­tuut­ta­ja voi yk­si­löi­dä hy­vin­kin tark­kaan sen teh­tä­vän, johon val­tuu­tus oi­keut­taa. Val­tuu­tet­tu ei voi ylit­tää an­net­tua toi­mi­val­taa.

Val­ta­kir­jaa voi tar­vi­ta eri ti­lan­teis­sa

Voit tar­vi­ta val­ta­kir­jaa, kun et itse voi hoitaa jo­ta­kin hen­ki­lö­koh­tais­ta teh­tä­vää. Esi­mer­kik­si pos­ti­pa­ke­tin nou­ta­mi­nen tai ta­va­ran kaup­pa­kir­jan al­le­kir­joit­ta­mi­nen. Useil­ta ta­hoil­ta löytyy val­mii­ta pohjia val­ta­kir­joil­le. Esi­mer­kik­si Posti tar­jo­aa asiak­kail­leen val­miin val­ta­kir­ja­poh­jan. 

Val­ta­kir­jan voi tehdä itse - säh­köi­ses­ti tai kä­sin­kir­joi­tet­tu­na

Val­ta­kir­jan voi laatia itse, joko säh­köi­ses­ti tai kä­sin­kir­joi­tet­tu­na. Kä­sin­kir­joi­tet­tu val­ta­kir­ja on yhtä pätevä kuin säh­köi­nen­kin. Sillä ei ole suurta mer­ki­tys­tä, missä muo­dos­sa val­ta­kir­ja on. Rat­kai­se­vaa on sen si­säl­tö.

Tie­tyis­sä val­ta­kir­jois­sa voi olla tar­kem­mat muo­to­vaa­ti­muk­set. Esi­mer­kik­si edun­val­von­ta­val­tuu­tuk­sel­la on tarkat muo­to­vaa­ti­muk­set, jotka tulee täyt­tyä. Li­säk­si si­säl­töön liit­tyy muo­to­vaa­ti­muk­sia. Ne mää­rit­tä­vät mihin oi­keus­toi­miin val­tuu­tet­tu on oi­keu­tet­tu ryh­ty­mään. Tiu­kois­ta muo­to­vaa­ti­muk­sis­ta huo­li­mat­ta myös edun­val­von­ta­val­tuu­tuk­sen voi kir­joit­taa käsin.

💡 Vinkki: Voit luoda val­ta­kir­jat kuo­lin­pe­sän asioi­den hoi­toon il­mai­sek­si, kun teet pe­run­kir­joi­tuk­sen Aa­tok­sen verk­ko­pal­ve­lus­sa. Pal­ve­lum­me laskee au­to­maat­ti­ses­ti pe­rin­nön osuu­den ja pe­rin­tö­ve­ron määrän.

Val­ta­kir­ja voi olla ker­ta­val­ta­kir­ja tai mää­rä­ai­kai­nen

Ylei­ses­ti val­ta­kir­jois­sa ei ole muo­to­vaa­ti­muk­sia. Myös suul­li­nen val­ta­kir­ja voi olla pätevä.

Val­ta­kir­jat olisi kui­ten­kin hyvä tehdä kir­jal­li­ses­ti rii­to­jen ja epä­sel­vyyk­sien vält­tä­mi­sek­si. On mo­lem­pien os­a­puol­ten edun mu­kais­ta, että on ole­mas­sa kir­jal­li­nen val­ta­kir­ja, josta il­me­nee so­vi­tut asiat.

Val­ta­kir­ja voi olla ker­ta­luon­toi­nen ker­ta­val­ta­kir­ja tai mää­rä­ai­kai­nen. Ker­ta­val­ta­kir­jal­la voi val­tuut­taa toisen hen­ki­lön termin mu­kai­ses­ti ker­ta­luon­toi­ses­ti toi­mi­maan omasta puo­les­ta. Mää­rä­ai­kai­nen val­ta­kir­ja on voi­mas­sa tietyn ajan. Mää­rä­ai­kai­nen val­ta­kir­ja voi olla yk­si­löi­ty tai avoin.

Val­tuu­tuk­sen pe­ruut­ta­mi­nen tai uu­dis­ta­mi­nen

Mää­rä­ai­kai­sen val­ta­kir­jan voi­mas­sao­lo lakkaa val­ta­kir­jan mää­räys­ten mukaan. Joko niin, että an­net­tu oi­keus­toi­mi on suo­ri­tet­tu tai val­ta­kir­jas­sa an­net­tu mää­rä­ai­ka täyt­tyy. Val­tuu­tuk­sen voi ha­lu­tes­saan uu­dis­taa. Tämä ta­pah­tuu te­ke­mäl­lä uusi val­ta­kir­ja. Val­ta­kir­jan ei tar­vit­se olla täysin sa­mas­sa muo­dos­sa kuin edel­li­nen. Säh­köi­sen val­ta­kir­jan voi uu­dis­taa käsin teh­dyl­lä val­ta­kir­jal­la ja päin­vas­toin. 

💡 Tie­sit­hän, että val­ta­kir­jan voi myös pe­ruut­taa? Tämä voi olla tär­ke­ää var­sin­kin avoi­men val­ta­kir­jan koh­dal­la. Pe­ruu­tus ta­pah­tuu il­moi­tuk­sel­la sille ta­hol­le, jolle val­ta­kir­ja on alun perin an­net­tu. Val­ta­kir­ja pa­lau­te­taan val­tuut­ta­jal­le ja val­tuut­ta­ja voi hä­vit­tää sen. 

Li­säk­si on tär­ke­ää, että tieto val­ta­kir­jan pe­ruut­ta­mi­ses­ta tulee sen tahon tie­toon, joka toimii oi­keus­toi­men vas­ta­puo­le­na. Il­moi­tus on sekä si­säl­löl­tään, että muo­dol­taan vapaa. Kä­sin­kir­joi­tet­tu il­moi­tus on myös tässä ta­pauk­ses­sa riit­tä­vä.  

Mitä val­ta­kir­jan tulee si­säl­tää?

Suul­li­nen il­moi­tus val­tuu­tuk­ses­ta on pää­sään­nön mukaan riit­tä­vä. To­dis­ta­mi­nen on kui­ten­kin han­ka­laa, jos on vii­tat­ta­va pel­käs­tään suul­li­seen il­moi­tuk­seen.

Val­ta­kir­ja olisi siten hyvä aina tehdä kir­jal­li­ses­ti. Sekä säh­köi­nen että kä­sin­kir­joi­tet­tu val­tuu­tus ovat mo­lem­mat yhtä si­to­via.  Val­ta­kir­ja on pätevä myös sil­loin, jos teks­tio­suus on tehty säh­köi­ses­ti ja pel­käs­tään al­le­kir­joi­tuk­set on kir­joi­tet­tu käsin.

Vaikka val­ta­kir­ja saa olla va­paa­muo­toi­nen, olisi siitä hyvä käydä ilmi ai­na­kin seu­raa­vat asiat:

1. Val­tuut­ta­jan ja val­tuu­te­tun hen­ki­lö­tie­dot. Hen­ki­lö­tun­nuk­sen li­sää­mi­nen on va­paa­eh­tois­ta, mutta se auttaa yk­si­löi­mään val­tuu­tuk­sen os­a­puo­let.
2. Val­tuu­te­tul­le an­net­tu teh­tä­vä tulisi mää­ri­tel­lä omin sanoin. Jos ky­sees­sä on esi­mer­kik­si ta­va­ran kauppa, voi val­ta­kir­jaan mer­ki­tä ta­va­ran kri­tee­rit. Näitä voisi olla merkki, malli sekä tarkka hinta tai mak­si­mi­sum­ma, jonka ta­va­raan saa käyt­tää. 
3. Val­ta­kir­jan voi päi­vä­tä ja il­moit­taa sen voi­mas­sao­loai­ka.
4. Sekä val­tuut­ta­ja että val­tuu­tet­tu al­le­kir­joit­ta­vat val­ta­kir­jan. Val­ta­kir­jaan ei tar­vi­ta to­dis­ta­jien al­le­kir­joi­tuk­sia. Niitä ei kui­ten­kaan kiel­le­tä ja usein luo­tet­ta­vuu­den ta­kaa­mi­sek­si val­ta­kir­jaan saa­te­taan lisätä myös to­dis­ta­jien al­le­kir­joi­tuk­set.

 On hyvä huo­ma­ta, että jotkin tahot voivat tar­vi­ta tiet­ty­jä li­sä­tie­to­ja val­ta­kir­jaan. Esi­mer­kik­si Posti tar­vit­see yleen­sä lä­he­tyk­sen seu­ran­ta­nu­me­ron.

Kä­sin­kir­joi­te­tun val­ta­kir­jan riskit

Vaikka kä­sin­kir­joi­te­tun val­ta­kir­jan te­ke­mi­nen on tur­val­li­sem­paa kuin suul­li­sen, ei sekään ole aina täysin ris­ki­tön­tä. Esi­mer­kik­si al­le­kir­joi­tus­ten vää­ren­tä­mi­nen saat­taa on­nis­tua. Tämä riski on kui­ten­kin ole­mas­sa kai­kis­sa so­pi­muk­sis­sa.

Laissa on huo­mioi­tu ti­lan­teet, joissa joku pe­rus­teet­to­mas­ti toimii toisen puo­les­ta. Oi­keus­toi­mi ei täl­löin ole pätevä ja vää­ren­tä­jäl­le syntyy va­hin­gon­kor­vaus­vas­tuu. 

Käsin tehty fyy­si­nen val­ta­kir­ja voi myös esi­mer­kik­si kadota tai tu­hou­tua. Tu­hou­tu­nut val­ta­kir­ja ei ole enää voi­mas­sa. Se on teh­tä­vä siis uu­des­taan. Os­a­puo­let voivat ha­lu­tes­saan myös sopia, että toi­mi­vat suul­li­sen toi­mek­sian­non poh­jal­ta.

Kä­sin­kir­joi­te­tut epä­sel­vät mer­kin­nät saat­ta­vat tuot­taa pään­vai­vaa. Os­a­puol­ten on hyvä käydä val­ta­kir­ja yh­des­sä läpi ennen al­le­kir­joit­ta­mis­ta. Val­tuu­te­tun on hyvä ym­mär­tää toi­mi­val­tan­sa rajat jo heti alusta alkaen.

Eri­lai­sia val­ta­kir­jo­ja

Suomi.fi-pal­ve­lun säh­köis­tä val­ta­kir­jaa voivat käyt­tää yri­tyk­set, yh­tei­söt ja yk­si­tyis­hen­ki­löt. Val­tuu­tuk­set tal­len­ne­taan val­tuu­tus­re­kis­te­riin, jonka kautta voi­mas­sa olevia val­ta­kir­jo­ja voi käyt­tää. Val­tuu­tuk­sen te­ke­mi­nen aloi­te­taan tun­nis­tau­tu­mal­la pal­ve­luun. Tämä takaa val­tuu­tuk­sen luo­tet­ta­vuu­den. Val­tuu­tus on tal­les­sa re­kis­te­ris­sä kun sitä tar­vi­taan. 

Myös pankit tar­joa­vat usein val­mii­ta val­ta­kir­ja­poh­jia pan­kis­sa asioi­mi­seen. 

Pan­kis­sa voi toimia esi­mer­kik­si kuo­lin­pe­sän puo­les­ta. Yk­si­tyi­nen hen­ki­lö voi val­tuut­taa toisen myös tiet­ty­jen raha-asioi­den hoi­ta­mi­seen, kuten rahan nos­ta­mi­seen pank­ki­ti­lil­tä. Usein täl­lai­set toimet ovat yk­sit­täi­siä, joten nos­tet­ta­va summa tulisi eri­tel­lä tar­kas­ti.

Pank­ki­ti­lil­le voi erik­seen antaa toi­sel­le hen­ki­löl­le käyt­tö­oi­keu­den, jol­loin     hä­nel­lä on laa­jem­mat val­tuu­det raha-asiois­sa. Val­mii­ta pohjia ei ole pakko käyt­tää. Val­tuu­tuk­sen voi laatia itse ja sen voi ha­lu­tes­saan kir­joit­taa käsin.

Edun­val­von­ta­val­tuu­tus turvaa it­se­mää­rää­mi­soi­keu­den

Edun­val­von­ta­val­tuu­tus on asia­kir­ja, jolla toi­sel­le hen­ki­löl­le an­ne­taan val­tuu­det edus­ta­maan val­tuut­ta­jaa tämän omai­suut­ta sekä muissa ta­lout­ta kos­ke­vis­sa asiois­sa. 

Edun­val­von­ta­val­tuu­tus tulee voi­maan siinä vai­hees­sa, kun val­tuut­ta­ja ei esi­mer­kik­si hei­ken­ty­neen ter­vey­den­ti­lan vuoksi pysty itse hoi­ta­maan asioi­taan. Se tulee re­kis­te­röi­dä Digi- ja väes­tö­tie­to­vi­ras­tos­sa.

💡 Koska val­tuu­te­tul­le an­ne­taan laajat oi­keu­det toimia toisen puo­les­ta, on siinä tarkat muo­to­vaa­ti­muk­set.

Edun­val­von­ta­val­tuu­tuk­ses­sa tulee olla muun muassa kahden es­teet­tö­män to­dis­ta­jan al­le­kir­joi­tuk­set. Si­säl­tö mää­rit­te­lee sen, missä määrin val­tuu­te­tul­la on oikeus tehdä pää­tök­siä val­tuut­ta­jaa kos­ke­vis­sa asiois­sa. Vaikka edun­val­von­ta­val­tuu­tuk­sen muo­to­vaa­ti­muk­set ovat tiu­kem­mat kuin ta­val­li­sen val­ta­kir­jan, voi myös sen tehdä käsin. Lain mukaan val­tuu­tus tulee tehdä kir­jal­li­ses­ti. 

Kä­sin­kir­joi­tet­tu asia­kir­ja käy siis yhtä hyvin kuin säh­köi­nen. Tär­kein­tä on, että val­ta­kir­ja täyt­tää muut muo­to­vaa­ti­muk­set ja siinä olevat ehdot ovat sel­keäs­ti luet­ta­vis­sa.

Hoida la­ki­asiat kun­toon Aa­tok­sen pal­ve­lus­sa!