Kä­sin­kir­joi­tet­tu val­ta­kir­ja

Useam­pi meistä saat­taa koh­da­ta ti­lan­teen, jol­loin on itse es­ty­nyt hoi­ta­maan jonkin tietyn oi­keus­toi­men. Aina tie­to­ko­net­ta ja tu­los­tin­ta ei ole käy­tet­tä­vis­sä val­ta­kir­jan luo­mi­seen.

Kuinka pätevä on kä­sin­kir­joi­tet­tu val­ta­kir­ja? Mitä kä­sin­kir­joi­te­tus­sa val­ta­kir­jas­sa tulisi lukea?

Val­ta­kir­jan voi tehdä itse myös kä­sin­kir­joi­tet­tu­na

Val­ta­kir­jan voi laatia itse myös kä­sin­kir­joi­tet­tu­na. Kä­sin­kir­joi­tet­tu val­ta­kir­ja on yhtä pätevä kuin säh­köi­nen­kin.

Sillä ei ole suurta mer­ki­tys­tä, missä muo­dos­sa val­ta­kir­ja on. Rat­kai­se­vaa on val­ta­kir­jan si­säl­tö.

💡 Vinkki: Voit luoda val­ta­kir­jat kuo­lin­pe­sän asioi­den hoi­toon il­mai­sek­si, kun teet pe­run­kir­joi­tuk­sen Aa­tok­sen verk­ko­pal­ve­lus­sa. Pal­ve­lum­me laskee au­to­maat­ti­ses­ti pe­rin­nön osuu­den ja pe­rin­tö­ve­ron määrän.

Kä­sin­kir­joi­tet­tu val­ta­kir­ja voi olla ker­ta­val­ta­kir­ja tai mää­rä­ai­kai­nen

Ylei­ses­ti val­ta­kir­jois­sa ei ole muo­to­vaa­ti­muk­sia. Myös suul­li­nen val­ta­kir­ja voi olla pätevä.

Val­ta­kir­jat olisi kui­ten­kin hyvä tehdä kir­jal­li­ses­ti rii­to­jen ja epä­sel­vyyk­sien vält­tä­mi­sek­si. On mo­lem­pien os­a­puol­ten edun mu­kais­ta, että on ole­mas­sa kir­jal­li­nen val­ta­kir­ja, josta il­me­nee so­vi­tut asiat.

Val­ta­kir­ja voi olla ker­ta­luon­toi­nen ker­ta­val­ta­kir­ja tai mää­rä­ai­kai­nen.

• Ker­ta­val­ta­kir­jal­la voi val­tuut­taa toisen hen­ki­lön termin mu­kai­ses­ti ker­ta­luon­toi­ses­ti toi­mi­maan omasta puo­les­ta.
• Mää­rä­ai­kai­nen val­ta­kir­ja on voi­mas­sa tietyn ajan. Mää­rä­ai­kai­nen val­ta­kir­ja voi olla luon­teel­taan avoin tai yk­si­löi­ty val­ta­kir­ja.

Kä­sin­kir­joi­te­tun val­ta­kir­jan pe­ruut­ta­mi­nen tai muut­ta­mi­nen

Mää­rä­ai­kai­sen val­ta­kir­jan voi­mas­sao­lo lakkaa val­ta­kir­jan mää­räys­ten mukaan. Joko niin, että an­net­tu oi­keus­toi­mi on suo­ri­tet­tu tai val­ta­kir­jas­sa an­net­tu mää­rä­ai­ka täyt­tyy.

Val­tuu­tuk­sen voi ha­lu­tes­saan uu­dis­taa. Tämä ta­pah­tuu te­ke­mäl­lä uusi val­ta­kir­ja. Val­ta­kir­jan ei tar­vit­se olla täysin sa­mas­sa muo­dos­sa kuin edel­li­nen. Säh­köi­sen val­ta­kir­jan voi uu­dis­taa käsin teh­dyl­lä val­ta­kir­jal­la ja päin­vas­toin.

💡 Tie­sit­hän, että val­ta­kir­jan voi myös pe­ruut­taa? Tämä voi olla tär­ke­ää var­sin­kin avoi­men val­ta­kir­jan koh­dal­la. Pe­ruu­tus ta­pah­tuu il­moi­tuk­sel­la sille ta­hol­le, jolle val­ta­kir­ja on alun perin an­net­tu. Val­ta­kir­ja pa­lau­te­taan val­tuut­ta­jal­le ja val­tuut­ta­ja voi hä­vit­tää sen.

Li­säk­si on tär­ke­ää, että tieto val­ta­kir­jan pe­ruut­ta­mi­ses­ta tulee sen tahon tie­toon, joka toimii oi­keus­toi­men vas­ta­puo­le­na. Il­moi­tus on sekä si­säl­löl­tään, että muo­dol­taan vapaa. Kä­sin­kir­joi­tet­tu il­moi­tus on myös tässä ta­pauk­ses­sa riit­tä­vä.

Mitä val­ta­kir­jan tulee si­säl­tää?

Suul­li­nen il­moi­tus val­tuu­tuk­ses­ta on pää­sään­nön mukaan riit­tä­vä. To­dis­ta­mi­nen on kui­ten­kin han­ka­laa, jos on vii­tat­ta­va pel­käs­tään suul­li­seen il­moi­tuk­seen.

Val­ta­kir­ja olisi siten hyvä aina tehdä kir­jal­li­ses­ti. Sekä säh­köi­nen että kä­sin­kir­joi­tet­tu val­tuu­tus ovat mo­lem­mat yhtä si­to­via.  Val­ta­kir­ja on pätevä myös sil­loin, jos teks­tio­suus on tehty säh­köi­ses­ti ja pel­käs­tään al­le­kir­joi­tuk­set on kir­joi­tet­tu käsin.

Vaikka val­ta­kir­ja saa olla va­paa­muo­toi­nen, olisi siitä hyvä käydä ilmi ai­na­kin seu­raa­vat asiat:

1. Val­tuut­ta­jan ja val­tuu­te­tun hen­ki­lö­tie­dot. Hen­ki­lö­tun­nuk­sen li­sää­mi­nen on va­paa­eh­tois­ta, mutta se auttaa yk­si­löi­mään val­tuu­tuk­sen os­a­puo­let.
2. Val­tuu­te­tul­le an­net­tu teh­tä­vä tulisi mää­ri­tel­lä omin sanoin. Jos ky­sees­sä on esi­mer­kik­si ta­va­ran kauppa, voi val­ta­kir­jaan mer­ki­tä ta­va­ran kri­tee­rit. Näitä voisi olla merkki, malli sekä tarkka hinta tai mak­si­mi­sum­ma, jonka ta­va­raan saa käyt­tää. 
3. Val­ta­kir­jan voi päi­vä­tä ja il­moit­taa sen voi­mas­sao­loai­ka.
4. Sekä val­tuut­ta­ja että val­tuu­tet­tu al­le­kir­joit­ta­vat val­ta­kir­jan. Val­ta­kir­jaan ei tar­vi­ta to­dis­ta­jien al­le­kir­joi­tuk­sia. Niitä ei kui­ten­kaan kiel­le­tä ja usein luo­tet­ta­vuu­den ta­kaa­mi­sek­si val­ta­kir­jaan saa­te­taan lisätä myös to­dis­ta­jien al­le­kir­joi­tuk­set.

On hyvä huo­ma­ta, että jotkin tahot voivat tar­vi­ta tiet­ty­jä li­sä­tie­to­ja val­ta­kir­jaan. Esi­mer­kik­si Posti tar­vit­see yleen­sä lä­he­tyk­sen seu­ran­ta­nu­me­ron.

⚠️ Tie­tyis­sä val­ta­kir­jois­sa voi olla tar­kem­mat muo­to­vaa­ti­muk­set. Esi­mer­kik­si edun­val­von­ta­val­tuu­tuk­sel­la on tarkat muo­to­vaa­ti­muk­set, jotka tulee täyt­tyä. Li­säk­si si­säl­töön liit­tyy muo­to­vaa­ti­muk­sia. Ne mää­rit­tä­vät mihin oi­keus­toi­miin val­tuu­tet­tu on oi­keu­tet­tu ryh­ty­mään.

Lue lisää: Val­ta­kir­ja yh­tiö­ko­kouk­seen

Kä­sin­kir­joi­te­tun val­ta­kir­jan riskit

Vaikka kä­sin­kir­joi­te­tun val­ta­kir­jan te­ke­mi­nen on tur­val­li­sem­paa kuin suul­li­sen, ei sekään ole aina täysin ris­ki­tön­tä. Esi­mer­kik­si al­le­kir­joi­tus­ten vää­ren­tä­mi­nen saat­taa on­nis­tua. Tämä riski on kui­ten­kin ole­mas­sa kai­kis­sa so­pi­muk­sis­sa.

Laissa on huo­mioi­tu ti­lan­teet, joissa joku pe­rus­teet­to­mas­ti toimii toisen puo­les­ta. Oi­keus­toi­mi ei täl­löin ole pätevä ja vää­ren­tä­jäl­le syntyy va­hin­gon­kor­vaus­vas­tuu.

Käsin tehty fyy­si­nen val­ta­kir­ja voi myös esi­mer­kik­si kadota tai tu­hou­tua. Tu­hou­tu­nut val­ta­kir­ja ei ole enää voi­mas­sa. Se on teh­tä­vä siis uu­des­taan. Os­a­puo­let voivat ha­lu­tes­saan myös sopia, että toi­mi­vat suul­li­sen toi­mek­sian­non poh­jal­ta.

Kä­sin­kir­joi­te­tut epä­sel­vät mer­kin­nät saat­ta­vat tuot­taa pään­vai­vaa. Os­a­puol­ten on hyvä käydä val­ta­kir­ja yh­des­sä läpi ennen al­le­kir­joit­ta­mis­ta. Val­tuu­te­tun on hyvä ym­mär­tää toi­mi­val­tan­sa rajat jo heti alusta alkaen.

Mi­ni­val­ta­kir­ja toimii säh­köi­ses­ti

Suomi.fi-pal­ve­lun säh­köis­tä val­ta­kir­jaa eli mi­ni­val­ta­kir­jaa voivat käyt­tää yri­tyk­set, yh­tei­söt ja yk­si­tyis­hen­ki­löt. Val­tuu­tuk­set tal­len­ne­taan val­tuu­tus­re­kis­te­riin, jonka kautta voi­mas­sa olevia val­ta­kir­jo­ja voi käyt­tää.

Val­tuu­tuk­sen te­ke­mi­nen aloi­te­taan tun­nis­tau­tu­mal­la pal­ve­luun. Tämä takaa val­tuu­tuk­sen luo­tet­ta­vuu­den. Val­tuu­tus on tal­les­sa re­kis­te­ris­sä, kun sitä tar­vi­taan.

Myös pankit tar­joa­vat usein val­mii­ta val­ta­kir­ja­poh­jia pan­kis­sa asioi­mi­seen.

Pan­kis­sa voi toimia esi­mer­kik­si kuo­lin­pe­sän puo­les­ta. Yk­si­tyi­nen hen­ki­lö voi val­tuut­taa toisen myös tiet­ty­jen raha-asioi­den hoi­ta­mi­seen, kuten rahan nos­ta­mi­seen pank­ki­ti­lil­tä. Usein täl­lai­set toimet ovat yk­sit­täi­siä, joten nos­tet­ta­va summa tulisi eri­tel­lä tar­kas­ti.

Pank­ki­ti­lil­le voi erik­seen antaa toi­sel­le hen­ki­löl­le käyt­tö­oi­keu­den, jol­loin hä­nel­lä on laa­jem­mat val­tuu­det raha-asiois­sa. Val­mii­ta pohjia ei ole pakko käyt­tää. Val­tuu­tuk­sen voi laatia itse ja sen voi ha­lu­tes­saan kir­joit­taa käsin.