Avio-oikeus omai­suu­teen puo­li­son kuo­le­man jäl­keen

Pe­rus­tie­dot avio-oi­keu­des­ta kan­nat­taa­kin tuntea, jotta mut­kik­kail­ta on­gel­ma­ti­lan­teil­ta osi­tuk­sen yh­tey­des­sä väl­tyt­täi­siin.

Avio-oikeus pe­rus­tuu lakiin

Avio­puo­li­soil­la on avio­liit­to­lain (234/1929) pe­rus­teel­la avio-oikeus tois­ten­sa omai­suu­teen. Avio-oi­keu­del­la tar­koi­te­taan puo­li­son oi­keut­ta toisen puo­li­son omai­suu­teen sil­loin, kun avio­liit­to päät­tyy.

Avio­liit­to­lain mukaan puo­li­soil­la on läh­tö­koh­tai­nen oikeus kaik­keen toisen puo­li­son omai­suu­teen riip­pu­mat­ta siitä, miten tai mil­loin tämä omai­suus on saatu tai han­kit­tu. Näin ollen esi­mer­kik­si ennen avio­liit­toa han­kit­tu omai­suus on läh­tö­koh­tai­ses­ti avio-oi­keu­den alais­ta.

Avio-oikeus on kui­ten­kin mah­dol­lis­ta sulkea osit­tain tai ko­ko­naan pois avio­eh­don avulla. Täl­löin voi­daan siis poi­ke­ta lain­mu­kai­ses­ta pää­sään­nös­tä eli omai­suu­den ta­sa­jaos­ta avio­lii­ton päät­tyes­sä.

Jos avio­eh­toa ei ole, on pää­sään­tö­nä täl­löin puo­li­soi­den avio-oikeus kaik­keen omai­suu­teen.

Avio-oikeus to­teu­te­taan avio­lii­ton päät­ty­mi­sen jäl­keen omai­suu­den osi­tuk­ses­sa. Avio-oikeus voi päät­tyä puo­li­son kuo­le­man tai avio­eron seu­rauk­se­na. Tätä ennen, eli avio­lii­ton aikana, puo­li­soi­den omai­suus on eril­lis­tä. Puo­li­soi­den omai­suu­teen so­vel­tuu avio­lii­ton aikana ni­mi­pe­ri­aa­te, jonka pe­rus­teel­la omai­suus kuuluu sille puo­li­sol­le, jonka ni­mis­sä omai­suus on.

Täl­lai­seen omai­suu­teen toi­sel­la puo­li­sol­la ei ole avio­lii­ton aikana oi­keut­ta. Sen sijaan omai­suus, joka on mo­lem­pien puo­li­soi­den ni­mis­sä, on yh­teis­tä. Osi­tuk­ses­sa puo­li­soi­den kaikki va­ral­li­suus las­ke­taan yhteen ja jae­taan puo­lik­si mo­lem­pien puo­li­soi­den kesken, mikäli puo­li­sot eivät ole teh­neet avio­eh­toa.

Avio­puo­li­son saama pe­rin­tö on yleen­sä tyy­pil­li­sin esi­merk­ki sel­lai­ses­ta vain hänen ni­mis­sään ole­vas­ta omai­suu­des­ta, johon toi­sel­la avio­puo­li­sol­la ei ole avio­lii­ton aikana oi­keut­ta.

En­sim­mäi­sen puo­li­son kuo­le­man jäl­keen tämän ai­em­min saama pe­rin­tö kui­ten­kin kuuluu avio-oi­keu­den alai­seen omai­suu­teen, ellei tästä ole erik­seen mää­rät­ty pe­rin­nön­jät­tä­jän avio­eh­dos­sa tai tes­ta­men­tis­sa toisin. Täl­löin siis toinen puo­li­so­kin voi saada oi­keuk­sia en­sim­mäi­sen avio­puo­li­son saa­maan pe­rin­töön, johon tällä ei avio­lii­ton aikana ollut min­kään­lais­ta mää­räys­val­taa.

💡 Myös esi­mer­kik­si lah­ja­kir­jaan voi­daan liit­tää mää­räys siitä, ettei saajan puo­li­sol­la ole avio-oi­keut­ta lah­joi­tet­tuun omai­suu­teen.

Omai­suu­den ositus puo­li­son kuo­le­man jäl­keen

Sil­loin, kun avio­liit­to päät­tyy puo­li­son kuo­le­man vuoksi, ovat osi­tuk­sen os­a­puo­li­na leski sekä en­sik­si kuol­leen puo­li­son kuo­lin­pe­sän osak­kaat. En­sik­si kuol­leen puo­li­son kuo­lin­pe­sän osak­kai­ta ovat pe­ril­li­set ja mah­dol­li­set tes­ta­men­tin saajat. Omai­suu­den osi­tus­ta voi tässä ta­pauk­ses­sa vaatia leski tai kukin kuo­lin­pe­sän osak­kais­ta.

Osi­tuk­ses­sa sel­vi­te­tään se, mikä omai­suus kuuluu kul­le­kin avio­puo­li­sol­le sekä mikä omai­suus on avio-oi­keu­den alais­ta ja mikä mah­dol­li­ses­ti siitä va­paa­ta. Tämän jäl­keen omai­suus jae­taan. Omai­suut­ta, joka on avio­eh­to­so­pi­muk­sel­la, tes­ta­men­til­la tai lah­ja­kir­jal­la ra­jat­tu avio-oi­keu­den ul­ko­puo­lel­le, ei oteta huo­mioon omai­suu­den osi­tuk­ses­sa. Täl­lai­nen omai­suus on avio-oi­keu­des­ta va­paa­ta omai­suut­ta.

Osi­tuk­ses­sa omai­suus jae­taan pää­sään­töi­ses­ti siten puo­lik­si mo­lem­mil­le os­a­puo­lil­le eli se kat­so­taan avio-oi­keu­den alai­sek­si, ellei edellä mai­nit­tui­hin asia­kir­joi­hin si­säl­ty­viä ra­jauk­sia ole tehty.

Avio-oi­keu­den alai­nen omai­suus ar­vos­te­taan osi­tusa­jan­koh­dan mu­kai­sen arvon pe­rus­teel­la. Tämä tar­koit­taa sitä, että sille mää­ri­tel­lään täl­löin eu­ro­mää­räi­nen arvo. Vel­ko­jen kat­ta­mi­sen jäl­keen saa­daan vuo­ros­taan sel­vil­le lesken ja vain­ajan netto-omai­suus. Nämä omai­suu­det las­ke­taan yhteen ja yh­teen­las­ke­tus­ta omai­suu­des­ta muo­dos­tuu omai­suu­den säästö.

Omai­suu­den säästö jae­taan puo­lik­si lesken ja vain­ajan kesken ja tästä osuu­des­ta muo­dos­tuu lo­pul­ta avio-osa. Avio-osia ver­ra­taan tämän jäl­keen puo­li­soi­den netto-omai­suu­den mää­rään. Siinä ta­pauk­ses­sa, että vai­na­ja on ollut netto-omai­suu­ten­sa pe­rus­teel­la leskeä va­rak­kaam­pi, joutuu vain­ajan kuo­lin­pe­sä mak­sa­maan les­kel­le ta­sin­koa. Ta­sin­koa tulee maksaa sillä pe­rus­teel­la, että kuo­lin­pe­säl­lä ja les­kel­lä olisi yhtä paljon avio-oi­keu­den alaan kuu­lu­vaa omai­suut­ta.

💡 Jos vuo­ros­taan leski on netto-omai­suu­ten­sa pe­rus­teel­la en­sik­si kuol­lut­ta puo­li­soa va­rak­kaam­pi, ei leski ole vel­vol­li­nen mak­sa­maan kuo­lin­pe­säl­le ta­sin­koa. Tämä lesken oi­keut­ta kut­su­taan lesken ta­sin­kopri­vi­le­gik­si eli lesken ta­sin­koe­tuoi­keu­dek­si_._

Osi­tuk­sen toi­mit­ta­mi­nen

Avio-oi­keu­den ositus puo­li­son kuo­le­man jäl­keen voi­daan toi­mit­taa joko so­pi­muso­si­tuk­se­na tai tuo­miois­tui­men mää­rää­män pe­sän­ja­ka­jan toi­mit­ta­ma­na eli toi­mi­tuso­si­tuk­se­na.

So­pi­muso­si­tuk­ses­sa osi­tuk­sen toi­mit­ta­vat leski ja vain­ajan kuo­lin­pe­sän osak­kaat. So­pi­muso­si­tuk­ses­sa on myös mah­dol­lis­ta hyö­dyn­tää esi­mer­kik­si ju­ri­dis­ta apua. Jos edel­ly­tyk­siä so­pi­muso­si­tuk­sel­le ei ole, on toi­mi­tuso­si­tus täl­löin paras vaih­toeh­to. Pe­sän­ja­ka­jan ta­voit­tee­na on täl­löin saada os­a­puol­ten kesken so­pi­mus ai­kai­sek­si.

Jos ta­sin­koa on jäänyt kuo­lin­pe­sän mak­set­ta­vak­si, voivat täl­löin kuo­lin­pe­sän osak­kaat päät­tää, mitä omai­suut­ta mak­sa­vat ta­sin­ko­na les­kel­le. Ta­sin­ko voi­daan myös aina suo­rit­taa rahana.

Osi­tuk­ses­ta laa­di­taan osi­tus­kir­ja eli osi­tus­so­pi­mus. Osi­tus­kir­jas­sa tulee olla kaik­kien kuo­lin­pe­sän osak­kai­den tai heidän val­ta­kir­jal­la val­tuut­ta­mien­sa asia­mies­ten al­le­kir­joi­tuk­set.

So­pi­muso­si­tuk­ses­sa tulee li­säk­si kahden es­teet­tö­män hen­ki­lön to­dis­taa osi­tus­kir­ja oi­keak­si, jol­loin heidän tulee to­dis­taa kuo­lin­pe­sän osak­kai­den al­le­kir­joi­tuk­set heidän it­sen­sä te­ke­mik­si. Toi­mi­tuso­si­tuk­sen koh­dal­la to­dis­ta­jia ei tar­vi­ta ja pe­sän­ja­ka­jan al­le­kir­joi­tus riit­tää.

Ositus ei ole pa­kol­li­nen

Omai­suu­den ositus ei ole pa­kol­li­nen toi­men­pi­de. Se on kui­ten­kin aina teh­tä­vä puo­li­son tai vain­ajan pe­ril­li­sen sitä vaa­ties­sa. Jos kukaan ei vaadi osi­tus­ta, ei osi­tus­ta kui­ten­kaan ole pa­kol­lis­ta toi­mit­taa. Osi­tuk­sen toi­mit­ta­mi­sel­le ei ole sää­det­ty siten myös­kään eril­lis­tä mää­rä­ai­kaa. Ositus on siten mah­dol­lis­ta toi­mit­taa myös vuo­sien­kin jäl­keen.

Osi­tuk­sen suo­rit­ta­mi­nen osi­tus­pe­rus­teen eli avio­eron tai puo­li­son kuo­le­man jäl­keen on kui­ten­kin suo­si­tel­ta­vaa, jotta ositus su­jui­si mut­kat­to­mam­min. Pit­kään ly­kä­tyn omai­suu­den osi­tuk­sen toi­mit­ta­mi­nen muo­dos­tuu aina mut­kik­kaam­mak­si, kuin koh­tuul­li­sen ajan ku­lues­sa suo­ri­te­tun osi­tuk­sen.

Avio-oikeus ei ole pe­rin­tö­oi­keus

Avio-oikeus ei tar­koi­ta samaa kuin puo­li­son pe­rin­tö­oi­keus. Se, että leski saa avio-oi­keu­den pe­rus­teel­la puolet puo­li­soi­den yh­tei­ses­tä omai­suu­des­ta ei siten tar­koi­ta pe­rin­töä, vaan avio­liit­to­lain alais­ta oi­keut­ta puo­li­son omai­suu­teen eli avio-osaan. Leski perii puo­li­son­sa kui­ten­kin vain sil­loin, jos vai­na­jal­la ei ole ollut lapsia eli rin­ta­pe­ril­li­siä eikä hän ole mää­rän­nyt omai­suu­des­taan tes­ta­men­til­la toisin.

Puo­li­soil­la voi olla oikeus myös pe­rin­töön tois­ten­sa jäl­keen, jos he ovat mää­rän­neet tästä tes­ta­men­til­la. Näin voi­daan tehdä joko puo­li­soi­den hen­ki­lö­koh­tais­ten tes­ta­ment­tien tai kes­ki­näi­sen tes­ta­men­tin avulla.

Jos puo­li­soil­la kui­ten­kin on ole­mas­sa rin­ta­pe­ril­li­siä, ei rin­ta­pe­ril­lis­ten pe­ri­my­soi­keut­ta ole mah­dol­lis­ta syr­jäyt­tää täysin tes­ta­men­til­la­kaan. Rin­ta­pe­ril­li­sil­lä on puo­li­son hy­väk­si teh­dyis­tä tes­ta­ment­ti­mää­räyk­sis­tä huo­li­mat­ta­kin aina oikeus la­kio­saan van­hem­pan­sa jää­mis­tös­tä.

Les­kel­lä ei myös­kään ole oikeus vaatia pe­rin­töä puo­li­son­sa jäl­keen, jos täl­lai­ses­ta ei erik­seen ole mää­rät­ty ja hänet on si­vuu­tet­tu tes­ta­men­til­la. Täl­lai­nen oikeus on vain rin­ta­pe­ril­li­sel­lä, jolla on oikeus aina vaatia la­kio­saa jää­mis­tös­tä, jos hänet on si­vuu­tet­tu tes­ta­men­til­la pe­rin­nös­tä. Jos lesken hy­väk­si ei ole tehty tes­ta­ment­tia, hän ei peri mitään, mutta voi silti edel­leen saada omai­suut­ta avio-oi­keu­den pe­rus­teel­la.

Vaikka siis les­kel­lä ei oli­si­kaan eril­lis­tä pe­rin­tö­oi­keut­ta puo­li­son­sa jäl­keen jää­vään omai­suu­teen, on hä­nel­lä kui­ten­kin avio-oikeus, ellei sitä ole sul­jet­tu pois.

Keinot poi­ke­ta avio-oi­keu­den alai­suu­den pää­pe­ri­aat­tees­ta

Kes­kei­sin keino poi­ke­ta avio­liit­to­lain pää­sään­nös­tä on mää­rä­tä omai­suu­des­ta avio­eh­to­so­pi­muk­sel­la. Avio­eh­to­so­pi­mus voi sulkea ko­ko­naan avio-oi­keu­den pois puo­li­soil­ta. Se voi olla myös osit­tai­nen, jol­loin avio-oikeus omai­suu­teen sul­je­taan pois vain tietyn omai­suu­den osalta. Se voi li­säk­si olla yk­si­puo­li­nen, jol­loin esi­mer­kik­si avio-oi­keu­des­ta va­paak­si omai­suu­dek­si mää­ri­tel­lään yk­si­no­maan toisen puo­li­son omai­suus ja toisen puo­li­son omai­suus pysyy vuo­ros­taan avio-oi­keu­den alai­se­na.

Puo­li­son avio-oikeus pe­rit­tyyn omai­suu­teen on mah­dol­lis­ta sulkea pois myös sil­loin, jos tes­ta­men­tin­te­ki­jä on mää­rän­nyt näin tes­ta­men­tis­saan. Tällä tar­koi­te­taan esi­mer­kik­si ti­lan­net­ta, jossa van­hem­pi jättää lap­sel­leen tes­ta­men­tis­sa omai­suut­ta ja määrää, ettei lapsen puo­li­sol­la ole avio-oi­keut­ta ky­sei­seen omai­suu­teen. Täl­lai­nen omai­suus on siten avio-oi­keu­des­ta va­paa­ta. Vas­taa­van­lai­nen kir­jaus voi­daan tehdä esi­mer­kik­si lah­joi­tuk­sen yh­tey­des­sä lah­ja­kir­jaan.

Puo­li­so ei kui­ten­kaan voi omassa tes­ta­men­tis­saan mää­rä­tä, ettei hänen omalla puo­li­sol­laan ole avio-oi­keut­ta hänen jäl­keen­sä jää­vään omai­suu­teen. Myös­kään muita ra­joi­tuk­sia oman puo­li­son avio-oi­keu­teen ei tes­ta­men­til­la ole mah­dol­lis­ta tehdä. Siten ai­noas­taan avio­eh­dol­la on mah­dol­lis­ta pois­sul­kea oman puo­li­son avio-oikeus.

Avio­eh­to on siis ainoa mah­dol­li­nen keino rajata puo­li­soi­den avio-oi­keut­ta. Tes­ta­men­til­la tai lah­ja­kir­jas­sa tehty ra­joi­tus koh­dis­tuu siten tes­ta­men­tin- tai lah­jan­saa­jaan ja tämän puo­li­soon, mutta ei kos­kaan omaan puo­li­soon ja tämän avio-oi­keu­teen.

Avio­eh­to heti val­miik­si

Ko­kei­le alta, kuinka help­poa oman avio­eh­don rää­tä­löin­ti on.