Avio-oikeus omai­suu­teen puo­li­son kuo­le­man jäl­keen

Pe­rus­tie­dot avio-oi­keu­desta kan­nat­taa­kin tuntea, jotta mut­kik­kailta on­gel­ma­ti­lan­teilta osi­tuk­sen yh­tey­dessä väl­tyt­täi­siin.

Avio-oikeus pe­rus­tuu lakiin

Avio­puo­li­soilla on avio­liit­to­lain (234/1929) pe­rus­teella avio-oikeus tois­tensa omai­suu­teen. Avio-oi­keu­della tar­koi­te­taan puo­li­son oi­keutta toisen puo­li­son omai­suu­teen sil­loin, kun avio­liitto päät­tyy.

Avio­liit­to­lain mukaan puo­li­soilla on läh­tö­koh­tai­nen oikeus kaik­keen toisen puo­li­son omai­suu­teen riip­pu­matta siitä, miten tai mil­loin tämä omai­suus on saatu tai han­kittu. Näin ollen esi­mer­kiksi ennen avio­liit­toa han­kittu omai­suus on läh­tö­koh­tai­sesti avio-oi­keu­den alaista.

Avio-oikeus on kui­ten­kin mah­dol­lista sulkea osit­tain tai ko­ko­naan pois avio­eh­don avulla. Täl­löin voi­daan siis poi­keta lain­mu­kai­sesta pää­sään­nöstä eli omai­suu­den ta­sa­jaosta avio­lii­ton päät­tyessä.

Jos avio­eh­toa ei ole, on pää­sään­tönä täl­löin puo­li­soi­den avio-oikeus kaik­keen omai­suu­teen.

Avio-oikeus to­teu­te­taan avio­lii­ton päät­ty­mi­sen jäl­keen omai­suu­den osi­tuk­sessa. Avio-oikeus voi päät­tyä puo­li­son kuo­le­man tai avio­eron seu­rauk­sena. Tätä ennen, eli avio­lii­ton aikana, puo­li­soi­den omai­suus on eril­listä. Puo­li­soi­den omai­suu­teen so­vel­tuu avio­lii­ton aikana ni­mi­pe­ri­aate, jonka pe­rus­teella omai­suus kuuluu sille puo­li­solle, jonka ni­missä omai­suus on.

Täl­lai­seen omai­suu­teen toi­sella puo­li­solla ei ole avio­lii­ton aikana oi­keutta. Sen sijaan omai­suus, joka on mo­lem­pien puo­li­soi­den ni­missä, on yh­teistä. Osi­tuk­sessa puo­li­soi­den kaikki va­ral­li­suus las­ke­taan yhteen ja jae­taan puo­liksi mo­lem­pien puo­li­soi­den kesken, mikäli puo­li­sot eivät ole teh­neet avio­eh­toa.

Avio­puo­li­son saama pe­rintö on yleensä tyy­pil­li­sin esi­merkki sel­lai­sesta vain hänen ni­mis­sään ole­vasta omai­suu­desta, johon toi­sella avio­puo­li­solla ei ole avio­lii­ton aikana oi­keutta.

En­sim­mäi­sen puo­li­son kuo­le­man jäl­keen tämän ai­em­min saama pe­rintö kui­ten­kin kuuluu avio-oi­keu­den alai­seen omai­suu­teen, ellei tästä ole erik­seen mää­rätty pe­rin­nön­jät­tä­jän avio­eh­dossa tai tes­ta­men­tissa toisin. Täl­löin siis toinen puo­li­so­kin voi saada oi­keuk­sia en­sim­mäi­sen avio­puo­li­son saa­maan pe­rin­töön, johon tällä ei avio­lii­ton aikana ollut min­kään­laista mää­räys­val­taa.

💡 Myös esi­mer­kiksi lah­ja­kir­jaan voi­daan liit­tää mää­räys siitä, ettei saajan puo­li­solla ole avio-oi­keutta lah­joi­tet­tuun omai­suu­teen.

Omai­suu­den ositus puo­li­son kuo­le­man jäl­keen

Sil­loin, kun avio­liitto päät­tyy puo­li­son kuo­le­man vuoksi, ovat osi­tuk­sen os­a­puo­lina leski sekä en­siksi kuol­leen puo­li­son kuo­lin­pe­sän osak­kaat. En­siksi kuol­leen puo­li­son kuo­lin­pe­sän osak­kaita ovat pe­ril­li­set ja mah­dol­li­set tes­ta­men­tin saajat. Omai­suu­den osi­tusta voi tässä ta­pauk­sessa vaatia leski tai kukin kuo­lin­pe­sän osak­kaista.

Osi­tuk­sessa sel­vi­te­tään se, mikä omai­suus kuuluu kul­le­kin avio­puo­li­solle sekä mikä omai­suus on avio-oi­keu­den alaista ja mikä mah­dol­li­sesti siitä va­paata. Tämän jäl­keen omai­suus jae­taan. Omai­suutta, joka on avio­eh­to­so­pi­muk­sella, tes­ta­men­tilla tai lah­ja­kir­jalla ra­jattu avio-oi­keu­den ul­ko­puo­lelle, ei oteta huo­mioon omai­suu­den osi­tuk­sessa. Täl­lai­nen omai­suus on avio-oi­keu­desta va­paata omai­suutta.

Osi­tuk­sessa omai­suus jae­taan pää­sään­töi­sesti siten puo­liksi mo­lem­mille os­a­puo­lille eli se kat­so­taan avio-oi­keu­den alai­seksi, ellei edellä mai­nit­tui­hin asia­kir­joi­hin si­säl­ty­viä ra­jauk­sia ole tehty.

Avio-oi­keu­den alai­nen omai­suus ar­vos­te­taan osi­tusa­jan­koh­dan mu­kai­sen arvon pe­rus­teella. Tämä tar­koit­taa sitä, että sille mää­ri­tel­lään täl­löin eu­ro­mää­räi­nen arvo. Vel­ko­jen kat­ta­mi­sen jäl­keen saa­daan vuo­ros­taan sel­ville lesken ja vai­na­jan netto-omai­suus. Nämä omai­suu­det las­ke­taan yhteen ja yh­teen­las­ke­tusta omai­suu­desta muo­dos­tuu omai­suu­den säästö.

Omai­suu­den säästö jae­taan puo­liksi lesken ja vai­na­jan kesken ja tästä osuu­desta muo­dos­tuu lo­pulta avio-osa. Avio-osia ver­ra­taan tämän jäl­keen puo­li­soi­den netto-omai­suu­den mää­rään. Siinä ta­pauk­sessa, että vai­naja on ollut netto-omai­suu­tensa pe­rus­teella leskeä va­rak­kaampi, joutuu vai­na­jan kuo­lin­pesä mak­sa­maan les­kelle ta­sin­koa. Ta­sin­koa tulee maksaa sillä pe­rus­teella, että kuo­lin­pe­sällä ja les­kellä olisi yhtä paljon avio-oi­keu­den alaan kuu­lu­vaa omai­suutta.

💡 Jos vuo­ros­taan leski on netto-omai­suu­tensa pe­rus­teella en­siksi kuol­lutta puo­li­soa va­rak­kaampi, ei leski ole vel­vol­li­nen mak­sa­maan kuo­lin­pe­sälle ta­sin­koa. Tämä lesken oi­keutta kut­su­taan lesken ta­sin­kopri­vi­le­giksi eli lesken ta­sin­koe­tuoi­keu­deksi_._

Osi­tuk­sen toi­mit­ta­mi­nen

Avio-oi­keu­den ositus puo­li­son kuo­le­man jäl­keen voi­daan toi­mit­taa joko so­pi­muso­si­tuk­sena tai tuo­miois­tui­men mää­rää­män pe­sän­ja­ka­jan toi­mit­ta­mana eli toi­mi­tuso­si­tuk­sena.

So­pi­muso­si­tuk­sessa osi­tuk­sen toi­mit­ta­vat leski ja vai­na­jan kuo­lin­pe­sän osak­kaat. So­pi­muso­si­tuk­sessa on myös mah­dol­lista hyö­dyn­tää esi­mer­kiksi ju­ri­dista apua. Jos edel­ly­tyk­siä so­pi­muso­si­tuk­selle ei ole, on toi­mi­tuso­si­tus täl­löin paras vaih­toehto. Pe­sän­ja­ka­jan ta­voit­teena on täl­löin saada os­a­puol­ten kesken so­pi­mus ai­kai­seksi.

Jos ta­sin­koa on jäänyt kuo­lin­pe­sän mak­set­ta­vaksi, voivat täl­löin kuo­lin­pe­sän osak­kaat päät­tää, mitä omai­suutta mak­sa­vat ta­sin­kona les­kelle. Ta­sinko voi­daan myös aina suo­rit­taa rahana.

Osi­tuk­sesta laa­di­taan osi­tus­kirja eli osi­tus­so­pi­mus. Osi­tus­kir­jassa tulee olla kaik­kien kuo­lin­pe­sän osak­kai­den tai heidän val­ta­kir­jalla val­tuut­ta­miensa asia­mies­ten al­le­kir­joi­tuk­set.

So­pi­muso­si­tuk­sessa tulee li­säksi kahden es­teet­tö­män hen­ki­lön to­dis­taa osi­tus­kirja oi­keaksi, jol­loin heidän tulee to­dis­taa kuo­lin­pe­sän osak­kai­den al­le­kir­joi­tuk­set heidän it­sensä te­ke­miksi. Toi­mi­tuso­si­tuk­sen koh­dalla to­dis­ta­jia ei tar­vita ja pe­sän­ja­ka­jan al­le­kir­joi­tus riit­tää.

Ositus ei ole pa­kol­li­nen

Omai­suu­den ositus ei ole pa­kol­li­nen toi­men­pide. Se on kui­ten­kin aina teh­tävä puo­li­son tai vai­na­jan pe­ril­li­sen sitä vaa­tiessa. Jos kukaan ei vaadi osi­tusta, ei osi­tusta kui­ten­kaan ole pa­kol­lista toi­mit­taa. Osi­tuk­sen toi­mit­ta­mi­selle ei ole sää­detty siten myös­kään eril­listä mää­rä­ai­kaa. Ositus on siten mah­dol­lista toi­mit­taa myös vuo­sien­kin jäl­keen.

Osi­tuk­sen suo­rit­ta­mi­nen osi­tus­pe­rus­teen eli avio­eron tai puo­li­son kuo­le­man jäl­keen on kui­ten­kin suo­si­tel­ta­vaa, jotta ositus su­juisi mut­kat­to­mam­min. Pit­kään ly­kä­tyn omai­suu­den osi­tuk­sen toi­mit­ta­mi­nen muo­dos­tuu aina mut­kik­kaam­maksi, kuin koh­tuul­li­sen ajan ku­luessa suo­ri­te­tun osi­tuk­sen.

Avio-oikeus ei ole pe­rin­tö­oi­keus

Avio-oikeus ei tar­koita samaa kuin puo­li­son pe­rin­tö­oi­keus. Se, että leski saa avio-oi­keu­den pe­rus­teella puolet puo­li­soi­den yh­tei­sestä omai­suu­desta ei siten tar­koita pe­rin­töä, vaan avio­liit­to­lain alaista oi­keutta puo­li­son omai­suu­teen eli avio-osaan. Leski perii puo­li­sonsa kui­ten­kin vain sil­loin, jos vai­na­jalla ei ole ollut lapsia eli rin­ta­pe­ril­li­siä eikä hän ole mää­rän­nyt omai­suu­des­taan tes­ta­men­tilla toisin.

Puo­li­soilla voi olla oikeus myös pe­rin­töön tois­tensa jäl­keen, jos he ovat mää­rän­neet tästä tes­ta­men­tilla. Näin voi­daan tehdä joko puo­li­soi­den hen­ki­lö­koh­tais­ten tes­ta­ment­tien tai kes­ki­näi­sen tes­ta­men­tin avulla.

Jos puo­li­soilla kui­ten­kin on ole­massa rin­ta­pe­ril­li­siä, ei rin­ta­pe­ril­lis­ten pe­ri­my­soi­keutta ole mah­dol­lista syr­jäyt­tää täysin tes­ta­men­til­la­kaan. Rin­ta­pe­ril­li­sillä on puo­li­son hy­väksi teh­dyistä tes­ta­ment­ti­mää­räyk­sistä huo­li­mat­ta­kin aina oikeus la­kio­saan van­hem­pansa jää­mis­töstä.

Les­kellä ei myös­kään ole oikeus vaatia pe­rin­töä puo­li­sonsa jäl­keen, jos täl­lai­sesta ei erik­seen ole mää­rätty ja hänet on si­vuu­tettu tes­ta­men­tilla. Täl­lai­nen oikeus on vain rin­ta­pe­ril­li­sellä, jolla on oikeus aina vaatia la­kio­saa jää­mis­töstä, jos hänet on si­vuu­tettu tes­ta­men­tilla pe­rin­nöstä. Jos lesken hy­väksi ei ole tehty tes­ta­ment­tia, hän ei peri mitään, mutta voi silti edel­leen saada omai­suutta avio-oi­keu­den pe­rus­teella.

Vaikka siis les­kellä ei oli­si­kaan eril­listä pe­rin­tö­oi­keutta puo­li­sonsa jäl­keen jää­vään omai­suu­teen, on hä­nellä kui­ten­kin avio-oikeus, ellei sitä ole sul­jettu pois.

Keinot poi­keta avio-oi­keu­den alai­suu­den pää­pe­ri­aat­teesta

Kes­kei­sin keino poi­keta avio­liit­to­lain pää­sään­nöstä on mää­rätä omai­suu­desta avio­eh­to­so­pi­muk­sella. Avio­eh­to­so­pi­mus voi sulkea ko­ko­naan avio-oi­keu­den pois puo­li­soilta. Se voi olla myös osit­tai­nen, jol­loin avio-oikeus omai­suu­teen sul­je­taan pois vain tietyn omai­suu­den osalta. Se voi li­säksi olla yk­si­puo­li­nen, jol­loin esi­mer­kiksi avio-oi­keu­desta va­paaksi omai­suu­deksi mää­ri­tel­lään yk­si­no­maan toisen puo­li­son omai­suus ja toisen puo­li­son omai­suus pysyy vuo­ros­taan avio-oi­keu­den alai­sena.

Puo­li­son avio-oikeus pe­rit­tyyn omai­suu­teen on mah­dol­lista sulkea pois myös sil­loin, jos tes­ta­men­tin­te­kijä on mää­rän­nyt näin tes­ta­men­tis­saan. Tällä tar­koi­te­taan esi­mer­kiksi ti­lan­netta, jossa van­hempi jättää lap­sel­leen tes­ta­men­tissa omai­suutta ja määrää, ettei lapsen puo­li­solla ole avio-oi­keutta ky­sei­seen omai­suu­teen. Täl­lai­nen omai­suus on siten avio-oi­keu­desta va­paata. Vas­taa­van­lai­nen kir­jaus voi­daan tehdä esi­mer­kiksi lah­joi­tuk­sen yh­tey­dessä lah­ja­kir­jaan.

Puo­liso ei kui­ten­kaan voi omassa tes­ta­men­tis­saan mää­rätä, ettei hänen omalla puo­li­sol­laan ole avio-oi­keutta hänen jäl­keensä jää­vään omai­suu­teen. Myös­kään muita ra­joi­tuk­sia oman puo­li­son avio-oi­keu­teen ei tes­ta­men­tilla ole mah­dol­lista tehdä. Siten ai­noas­taan avio­eh­dolla on mah­dol­lista pois­sul­kea oman puo­li­son avio-oikeus.

Avio­ehto on siis ainoa mah­dol­li­nen keino rajata puo­li­soi­den avio-oi­keutta. Tes­ta­men­tilla tai lah­ja­kir­jassa tehty ra­joi­tus koh­dis­tuu siten tes­ta­men­tin- tai lah­jan­saa­jaan ja tämän puo­li­soon, mutta ei kos­kaan omaan puo­li­soon ja tämän avio-oi­keu­teen.

Avio­ehto heti val­miiksi

Ko­keile alta, kuinka help­poa oman avio­eh­don rää­tä­löinti on.