Kuolinpesän ositus tehdään silloin, kun vainaja on ollut avioliitossa. Osituksessa puretaan aviopuolisoiden välillä vallinnut aviovarallisuussuhde. Jos avio-oikeutta ei ole ollut ollenkaan, esimerkiksi avioehdon takia, tehdään omaisuuden erottelu.
Kuolinpesän ositus tehdään usein perunkirjoituksen yhteydessä tai sen jälkeen, mutta kuitenkin ennen perinnönjakoa. Puolison kuolema on toinen mahdollisista ositusperusteista avioeron ohella.
Kuolinpesän ositus on edellytys perinnönjaolle
Kuolinpesän osituksessa osapuolina, eli ositustahoina, ovat leski ja kuolleen puolison oikeudenomistajat, joita voivat olla kuolleen puolison perilliset tai testamentinsaajat taikka molemmat.
Kukin osituksen osapuolista voi vaatia yksilöllisesti ja muista riippumattomasti ositusta eli esittää ositusvaateen. Mikäli leski tai joku ensiksi kuolleen puolison perillisistä vaatii ositusta, tulee se tehdä. Ositusvaateen esittämiselle ei ole lakiin kirjattua määräaikaa.
Avioliittolaissa (234/1929) tai perintökaaressa (40/1965) ei varsinaisesti velvoiteta tekemään ositusta puolison kuoleman jälkeen, mutta sen tekeminen on kuitenkin edellytys perinnönjaon suorittamiselle. Ilman ositusta ei siis perintöä ole mahdollista jakaa. Tyypillisesti ositus suoritetaankin perunkirjoituksen yhteydessä.
Osituksen yhteydessä jaetaan siis perunkirjoituksessa selvitetty puolisoiden yhteinen omaisuus. Tällöin molempien puolisoiden avio-oikeuden alainen omaisuus lasketaan yhteen ja siitä vähennetään mahdolliset velat.
Pääsäännön mukaisesti kummallakin aviopuolisolla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, minkä perusteella heille kuuluu puolet puolisoiden omaisuuden säästöstä. Tästä johtuen avio-oikeuden alaisen omaisuuden yhteen laskemisen jälkeen omaisuus puolitetaan ja siitä puolet menee leskelle sekä jäljellä jäävä puolisko ensiksi kuolleen perillisen jälkeläisille.
Tasinko tarkoittaa varallisuuden tasaamista
Toisen puolison avio-oikeuden alainen omaisuus voi kuitenkin muodostua todellisuudessa suuremmaksi. Jotta avio-oikeus voi toteutua, tulee suuremman säästön omaavan puolison antaa toiselle puolisolle tasinkoa, jotta molemmilla puolisoilla olisi avio-oikeuden alaista omaisuutta yhtä suuret määrät.
Tasinko tarkoittaa avio-oikeuden alaisen omaisuuden tasauserää. Tasinkoa maksava osapuoli voi lähtökohtaisesti päättää itse, minkälaista omaisuutta tasinkona luovuttaa.
Kuolinpesän osituksen erityispiirre on lesken tasinkoprivilegi, jonka mukaan ensiksi kuollutta puolisoa varakkaamman lesken ei tarvitse suorittaa tasinkoa kuolleen puolisonsa perillisille. Tasinkoprivilegin toteutuminen edellyttää siihen vetoamista. Se on lesken henkilökohtainen oikeus, eivätkä lesken kuolinpesän osakkaat voi lesken kuoleman jälkeen vedota siihen.
Leski voi kuitenkin halutessaan luovuttaa tasinkoa. Tällöin kuolleen puolison perilliset ovat velvoitettuja maksamaan perintöveroa jäämistön arvon ja siihen mukaan luettavan tasingon mukaisesti. Lisäksi leski voi vedota tasinkoprivilegiinsä vain osittain.
Mikäli ensiksi kuollut puoliso on ollut puolisoista varakkaampi, on hänen perillisillään velvollisuus luovuttaa tasinkoa leskelle avioeroa koskevan osituksen tavoin. Vain leski voi siten vedota tasinkoprivilegiin.
Lue lisää: avioehto ja perintö
Miten tasinkoa verotetaan?
Ensin kuolleen puolison perillisten maksama tasinko ei lähtökohtaisesti ole veronalaista, koska kyse ei ole vastikkeen suorittamisesta, vaan avioliittolain nojalla tapahtuvasta suorituksesta. Tasinkovelvoitteesta ei siten tarvitse pääsäännön mukaan suorittaa varainsiirtoveroa edes silloin, kun tasinko suoritetaan osituksen ulkopuolisilla varoilla.
Tietynlaisissa poikkeustapauksissa tasinko voi kuitenkin muodostua veronalaiseksi. Näin voi olla esimerkiksi tasinkona annettavan omaisuuden ylittäessä tasingonmaksuvelvollisuuden osoittavan määrän. Veronalainen osa kohdistuu kuitenkin vain tasingonmaksuvelvollisuuden ylimenevään osaan.
Veronalaiseksi voi muodostua myös ulkopuolisin varoin suoritettu tasinko siinä tapauksessa, että osituslaskelma on ollut puutteellinen eikä tasingon oikeaa määrää ole mahdollista selvittää.
Jos leski päättää luovuttaa ensiksi kuolleen puolison perillisille tasinkoa, ovat perilliset velvoitettuja maksamaan perintöveroa jäämistön arvon ja siihen mukaan luettavan tasingon mukaisesti.
Voiko leski periä puolisonsa?
Leskellä ei ole varsinaista perillisasemaa silloin, jos vainajalla on ollut lapsia. Leski perii kuolleen puolisonsa vain silloin, jos vainaja on ollut lapseton.
Perittävä on kuitenkin voinut tehdä puolisonsa hyväksi eläessään testamentin, jonka nojalla leski saa perintöä, vaikka perittävällä olisi lapsia. Testamentti ei kuitenkaan syrjäytä rintaperillisten oikeutta perintöön, vaan heillä säilyy aina vähintäänkin oikeus lakiosaan.
Leski siis perii puolisonsa tämän ollessa lapseton. Hän saa tällöin perimäänsä omaisuuteen täyden käyttö- ja omistusoikeuden. Leski ei kuitenkaan voi testamentata perimäänsä omaisuutta. Hänen kuoltuaan jäljelle jäänyt omaisuus jaetaan tasan lesken omien sekä ensiksi kuolleen puolison toissijaisten perillisten kesken.
Ensiksi kuollut puoliso voi kuitenkin tehdä lesken hyväksi omistusoikeustestamentin, jonka nojalla leski voi määrätä testamentilla myös siitä omaisuudesta, jonka on saanut perinnöksi puolisoltaan.
Lapseton puoliso voi antaa testamentilla määräyksen siitä, ettei leskellä ole ollenkaan oikeutta perintöön hänen jälkeensä. Tällöin omaisuus menee sille, jonka hyväksi testamentti on tehty. Ositus on kuitenkin tässä tapauksessa edelleen suoritettava, eikä sitä voi poistaa edes testamentilla.
Mikä on lesken rooli kuolinpesässä?
Leski voi olla kuolinpesän osakas seuraavin perustein:
- avio-oikeus
- perillisasema
- testamentti
Lesken asema kuolinpesän osakkaana päättyy osituksen jälkeen, jos hänen hyväkseen ei ole tehty testamenttia, eikä hän peri puolisoaan.
Vaikka leski ei perisikään kuollutta puolisoaan, on hänellä silti oikeus hallita koko jäämistöä jakamattomana. Tätä kutsutaan lesken enimmäissuojaksi. Tämä oikeus kuitenkin voidaan sivuuttaa, jos joku kuolinpesän osakkaista vaatii jäämistön jakoa.
Tästä huolimatta leskellä säilyy kuitenkin oikeus pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteinen koti sekä siihen kuuluva tavanomainen asuinirtaimisto. Tämä on vuorostaan lesken vähimmäissuoja.
Osituksen toimittaminen ei poista lesken oikeutta vedota jäämistön jakamattomuussuojaan. Leski voi siten osituksenkin jälkeen hallita jäämistöä jakamattomana, eikä pesänosakkaan jakovaatimus poista tätä oikeutta. Nämä oikeudet leskellä on, vaikka hän ei perisi puolisoaan.
Osituskirja on tärkeä asiakirja
Osituksesta on tärkeää laatia osituskirja, jolla molemmat ositustahot vahvistavat oikeutensa toisen omaisuuteen tulleen päätetyksi lopullisesti. Etenkin eronneiden puolisoiden kohdalla osituskirjan merkitys on kiistaton.
Osituskirja on keskeinen toisen puolison solmiessa myöhemmin uuden, kuoleman johdosta aikanaan purkautuvan avioliiton, sillä ilman osituskirjaa myös vainajan entinen aviopuoliso on kuolinpesän osakas.
Osituskirjaan kannattaa siis sisällyttää kohta, jonka mukaan puolisot ovat osittaneet keskinäisen omaisuutensa, eikä heillä kummallakaan ole enää toisiaan kohtaan minkäänlaisia vaatimuksia.
Lue lisää, mikä on puolestaan perinnönjakokirja.