Kuo­lin­pe­sän ositus ja lesken asema

Ihminen istuu lumisella ikkunalaudalla.
Logo_blue.png
Aatos
12.7.2022 ● 4 minuuttia
Kuolinpesän ositus tulee tehdä, jotta perinnönjako voidaan läheisen kuollessa suorittaa. Osituksessa puretaan aviopuolisoiden välinen aviovarallisuussuhde. Harva tietää, mitä kaikkea kuolinpesän osituksessa tulee ottaa huomioon.

Kuo­lin­pe­sän ositus teh­dään sil­loin, kun vai­na­ja on ollut avio­lii­tos­sa. Osi­tuk­ses­sa pu­re­taan avio­puo­li­soi­den vä­lil­lä val­lin­nut avio­va­ral­li­suus­suh­de. Jos avio-oi­keut­ta ei ole ollut ol­len­kaan, esi­mer­kik­si avio­eh­don takia, teh­dään omai­suu­den erot­te­lu.

Kuo­lin­pe­sän ositus teh­dään usein pe­run­kir­joi­tuk­sen yh­tey­des­sä tai sen jäl­keen, mutta kui­ten­kin ennen pe­rin­nön­ja­koa. Puo­li­son kuo­le­ma on toinen mah­dol­li­sis­ta osi­tus­pe­rus­teis­ta avio­eron ohella.

Kuo­lin­pe­sän ositus on edel­ly­tys pe­rin­nön­jaol­le

Kuo­lin­pe­sän osi­tuk­ses­sa os­a­puo­li­na, eli osi­tus­ta­hoi­na, ovat leski ja kuol­leen puo­li­son oi­keu­de­no­mis­ta­jat, joita voivat olla kuol­leen puo­li­son pe­ril­li­set tai tes­ta­men­tin­saa­jat taikka mo­lem­mat.

Kukin osi­tuk­sen os­a­puo­lis­ta voi vaatia yk­si­löl­li­ses­ti ja muista riip­pu­mat­to­mas­ti osi­tus­ta eli esit­tää osi­tus­vaa­teen. Mikäli leski tai joku en­sik­si kuol­leen puo­li­son pe­ril­li­sis­tä vaatii osi­tus­ta, tulee se tehdä. Osi­tus­vaa­teen esit­tä­mi­sel­le ei ole lakiin kir­jat­tua mää­rä­ai­kaa.

Avio­liit­to­lais­sa (234/1929) tai pe­rin­tö­kaa­res­sa (40/1965) ei var­si­nai­ses­ti vel­voi­te­ta te­ke­mään osi­tus­ta puo­li­son kuo­le­man jäl­keen, mutta sen te­ke­mi­nen on kui­ten­kin edel­ly­tys pe­rin­nön­jaon suo­rit­ta­mi­sel­le. Ilman osi­tus­ta ei siis pe­rin­töä ole mah­dol­lis­ta jakaa. Tyy­pil­li­ses­ti ositus suo­ri­te­taan­kin pe­run­kir­joi­tuk­sen yh­tey­des­sä.

Osi­tuk­sen yh­tey­des­sä jae­taan siis pe­run­kir­joi­tuk­ses­sa sel­vi­tet­ty puo­li­soi­den yh­tei­nen omai­suus. Täl­löin mo­lem­pien puo­li­soi­den avio-oi­keu­den alai­nen omai­suus las­ke­taan yhteen ja siitä vä­hen­ne­tään mah­dol­li­set velat.

Pää­sään­nön mu­kai­ses­ti kum­mal­la­kin avio­puo­li­sol­la on avio-oikeus tois­ten­sa omai­suu­teen, minkä pe­rus­teel­la heille kuuluu puolet puo­li­soi­den omai­suu­den sääs­tös­tä. Tästä joh­tuen avio-oi­keu­den alai­sen omai­suu­den yhteen las­ke­mi­sen jäl­keen omai­suus puo­li­te­taan ja siitä puolet menee les­kel­le sekä jäl­jel­lä jäävä puo­lis­ko en­sik­si kuol­leen pe­ril­li­sen jäl­ke­läi­sil­le.

Ta­sin­ko tar­koit­taa va­ral­li­suu­den ta­saa­mis­ta

Toisen puo­li­son avio-oi­keu­den alai­nen omai­suus voi kui­ten­kin muo­dos­tua to­del­li­suu­des­sa suu­rem­mak­si. Jotta avio-oikeus voi to­teu­tua, tulee suu­rem­man sääs­tön omaa­van puo­li­son antaa toi­sel­le puo­li­sol­le ta­sin­koa, jotta mo­lem­mil­la puo­li­soil­la olisi avio-oi­keu­den alais­ta omai­suut­ta yhtä suuret määrät.

Ta­sin­ko tar­koit­taa avio-oi­keu­den alai­sen omai­suu­den ta­sause­rää. Ta­sin­koa mak­sa­va os­a­puo­li voi läh­tö­koh­tai­ses­ti päät­tää itse, min­kä­lais­ta omai­suut­ta ta­sin­ko­na luo­vut­taa.

Kuo­lin­pe­sän osi­tuk­sen eri­tyis­piir­re on lesken ta­sin­kopri­vi­le­gi, jonka mukaan en­sik­si kuol­lut­ta puo­li­soa va­rak­kaam­man lesken ei tar­vit­se suo­rit­taa ta­sin­koa kuol­leen puo­li­son­sa pe­ril­li­sil­le. Ta­sin­kopri­vi­le­gin to­teu­tu­mi­nen edel­lyt­tää siihen ve­toa­mis­ta. Se on lesken hen­ki­lö­koh­tai­nen oikeus, ei­vät­kä lesken kuo­lin­pe­sän osak­kaat voi lesken kuo­le­man jäl­keen vedota siihen.

Leski voi kui­ten­kin ha­lu­tes­saan luo­vut­taa ta­sin­koa. Täl­löin kuol­leen puo­li­son pe­ril­li­set ovat vel­voi­tet­tu­ja mak­sa­maan pe­rin­tö­ve­roa jää­mis­tön arvon ja siihen mukaan luet­ta­van ta­sin­gon mu­kai­ses­ti. Li­säk­si leski voi vedota ta­sin­kopri­vi­le­giin­sä vain osit­tain.

Mikäli en­sik­si kuol­lut puo­li­so on ollut puo­li­sois­ta va­rak­kaam­pi, on hänen pe­ril­li­sil­lään vel­vol­li­suus luo­vut­taa ta­sin­koa les­kel­le avio­eroa kos­ke­van osi­tuk­sen tavoin. Vain leski voi siten vedota ta­sin­kopri­vi­le­giin.

Lue lisää: avio­eh­to ja pe­rin­tö

Miten ta­sin­koa ve­ro­te­taan?

Ensin kuol­leen puo­li­son pe­ril­lis­ten mak­sa­ma ta­sin­ko ei läh­tö­koh­tai­ses­ti ole ve­ro­na­lais­ta, koska kyse ei ole vas­tik­keen suo­rit­ta­mi­ses­ta, vaan avio­liit­to­lain no­jal­la ta­pah­tu­vas­ta suo­ri­tuk­ses­ta. Ta­sin­ko­vel­voit­tees­ta ei siten tar­vit­se pää­sään­nön mukaan suo­rit­taa va­rain­siir­to­ve­roa edes sil­loin, kun ta­sin­ko suo­ri­te­taan osi­tuk­sen ul­ko­puo­li­sil­la va­roil­la.

Tie­tyn­lai­sis­sa poik­keus­ta­pauk­sis­sa ta­sin­ko voi kui­ten­kin muo­dos­tua ve­ro­na­lai­sek­si. Näin voi olla esi­mer­kik­si ta­sin­ko­na an­net­ta­van omai­suu­den ylit­täes­sä ta­sin­gon­mak­su­vel­vol­li­suu­den osoit­ta­van määrän. Ve­ro­na­lai­nen osa koh­dis­tuu kui­ten­kin vain ta­sin­gon­mak­su­vel­vol­li­suu­den yli­me­ne­vään osaan.

Ve­ro­na­lai­sek­si voi muo­dos­tua myös ul­ko­puo­li­sin varoin suo­ri­tet­tu ta­sin­ko siinä ta­pauk­ses­sa, että osi­tus­las­kel­ma on ollut puut­teel­li­nen eikä ta­sin­gon oikeaa määrää ole mah­dol­lis­ta sel­vit­tää.

Jos leski päät­tää luo­vut­taa en­sik­si kuol­leen puo­li­son pe­ril­li­sil­le ta­sin­koa, ovat pe­ril­li­set vel­voi­tet­tu­ja mak­sa­maan pe­rin­tö­ve­roa jää­mis­tön arvon ja siihen mukaan luet­ta­van ta­sin­gon mu­kai­ses­ti.

Voiko leski periä puo­li­son­sa?

Les­kel­lä ei ole var­si­nais­ta pe­ril­lis­a­se­maa sil­loin, jos vai­na­jal­la on ollut lapsia. Leski perii kuol­leen puo­li­son­sa vain sil­loin, jos vai­na­ja on ollut lap­se­ton.

Pe­rit­tä­vä on kui­ten­kin voinut tehdä puo­li­son­sa hy­väk­si eläes­sään tes­ta­men­tin, jonka no­jal­la leski saa pe­rin­töä, vaikka pe­rit­tä­väl­lä olisi lapsia. Tes­ta­ment­ti ei kui­ten­kaan syr­jäy­tä rin­ta­pe­ril­lis­ten oi­keut­ta pe­rin­töön, vaan heillä säilyy aina vä­hin­tään­kin oikeus la­kio­saan.

Leski siis perii puo­li­son­sa tämän ol­les­sa lap­se­ton. Hän saa täl­löin pe­ri­mään­sä omai­suu­teen täyden käyttö- ja omis­tusoi­keu­den. Leski ei kui­ten­kaan voi tes­ta­men­tata pe­ri­mään­sä omai­suut­ta. Hänen kuol­tu­aan jäl­jel­le jäänyt omai­suus jae­taan tasan lesken omien sekä en­sik­si kuol­leen puo­li­son tois­si­jais­ten pe­ril­lis­ten kesken.

En­sik­si kuol­lut puo­li­so voi kui­ten­kin tehdä lesken hy­väk­si omis­tusoi­keus­tes­ta­men­tin, jonka no­jal­la leski voi mää­rä­tä tes­ta­men­til­la myös siitä omai­suu­des­ta, jonka on saanut pe­rin­nök­si puo­li­sol­taan.

Lap­se­ton puo­li­so voi antaa tes­ta­men­til­la mää­räyk­sen siitä, ettei les­kel­lä ole ol­len­kaan oi­keut­ta pe­rin­töön hänen jäl­keen­sä. Täl­löin omai­suus menee sille, jonka hy­väk­si tes­ta­ment­ti on tehty. Ositus on kui­ten­kin tässä ta­pauk­ses­sa edel­leen suo­ri­tet­ta­va, eikä sitä voi pois­taa edes tes­ta­men­til­la.

Mikä on lesken rooli kuo­lin­pe­säs­sä?

Leski voi olla kuo­lin­pe­sän osakas seu­raa­vin pe­rus­tein:

  • avio-oikeus
  • pe­ril­lis­a­se­ma
  • tes­ta­ment­ti

Lesken asema kuo­lin­pe­sän osak­kaa­na päät­tyy osi­tuk­sen jäl­keen, jos hänen hy­väk­seen ei ole tehty tes­ta­ment­tia, eikä hän peri puo­li­so­aan.

Vaikka leski ei pe­ri­si­kään kuol­lut­ta puo­li­so­aan, on hä­nel­lä silti oikeus hal­li­ta koko jää­mis­töä ja­ka­mat­to­ma­na. Tätä kut­su­taan lesken enim­mäis­suo­jak­si. Tämä oikeus kui­ten­kin voi­daan si­vuut­taa, jos joku kuo­lin­pe­sän osak­kais­ta vaatii jää­mis­tön jakoa.

Tästä huo­li­mat­ta les­kel­lä säilyy kui­ten­kin oikeus pitää ja­ka­mat­to­ma­na hal­lin­nas­saan puo­li­soi­den yh­tei­nen koti sekä siihen kuu­lu­va ta­van­omai­nen asui­nir­tai­mis­to. Tämä on vuo­ros­taan lesken vä­him­mäis­suo­ja.

Osi­tuk­sen toi­mit­ta­mi­nen ei poista lesken oi­keut­ta vedota jää­mis­tön ja­ka­mat­to­muus­suo­jaan. Leski voi siten osi­tuk­sen­kin jäl­keen hal­li­ta jää­mis­töä ja­ka­mat­to­ma­na, eikä pe­sän­osak­kaan ja­ko­vaa­ti­mus poista tätä oi­keut­ta. Nämä oi­keu­det les­kel­lä on, vaikka hän ei perisi puo­li­so­aan.

Osi­tus­kir­ja on tärkeä asia­kir­ja

Osi­tuk­ses­ta on tär­ke­ää laatia osi­tus­kir­ja, jolla mo­lem­mat osi­tus­ta­hot vah­vis­ta­vat oi­keu­ten­sa toisen omai­suu­teen tul­leen pää­te­tyk­si lo­pul­li­ses­ti. Eten­kin eron­nei­den puo­li­soi­den koh­dal­la osi­tus­kir­jan mer­ki­tys on kiis­ta­ton.

Osi­tus­kir­ja on kes­kei­nen toisen puo­li­son sol­mies­sa myö­hem­min uuden, kuo­le­man joh­dos­ta ai­ka­naan pur­kau­tu­van avio­lii­ton, sillä ilman osi­tus­kir­jaa myös vain­ajan en­ti­nen avio­puo­li­so on kuo­lin­pe­sän osakas.

Osi­tus­kir­jaan kan­nat­taa siis si­säl­lyt­tää kohta, jonka mukaan puo­li­sot ovat osit­ta­neet kes­ki­näi­sen omai­suu­ten­sa, eikä heillä kum­mal­la­kaan ole enää toi­si­aan koh­taan min­kään­lai­sia vaa­ti­muk­sia.

Lue lisää, mikä on puo­les­taan pe­rin­nön­ja­ko­kir­ja.