Kuo­lin­pe­sän ositus

Kuo­lin­pe­sän ositus tulee tehdä, jotta pe­rin­nön­ja­ko voi­daan lä­hei­sen kuol­les­sa suo­rit­taa. Osi­tuk­ses­sa pu­re­taan avio­puo­li­soi­den vä­li­nen avio­va­ral­li­suus­suh­de. Harva tietää, mitä kaik­kea kuo­lin­pe­sän osi­tuk­ses­sa tulee ottaa huo­mioon.

Tässä ar­tik­ke­lis­sa käymme läpi vink­ke­jä kuo­lin­pe­sän on­nis­tu­nee­seen osi­tuk­seen. Löydät li­säk­si muis­ti­lis­tan kuo­lin­pe­sän osi­tuk­sen te­ke­mi­ses­tä sekä esi­mer­kin.

⚠️ Kuo­lin­pe­sän ositus täytyy tehdä sil­loin­kin, kun leski ei peri vain­ajan omai­suut­ta.

💡 Jos avio-oi­keut­ta ei ole ollut ol­len­kaan, esi­mer­kik­si avio­eh­don takia, teh­dään omai­suu­den erot­te­lu.

Mitä kuo­lin­pe­sän osi­tuk­sel­la tar­koi­te­taan?

Osi­tuk­ses­sa vain­ajan ja lesken omai­suus jae­taan vas­taa­val­la ta­val­la kuin avio­ero­ti­lan­tees­sa. Kuo­lin­pe­sän osi­tuk­sen jäl­keen sel­vi­ää mikä omai­suus kuuluu les­kel­le ja mikä omai­suus jae­taan pe­rin­tö­nä vain­ajan pe­ril­li­sil­le.

Täl­lais­ta vain­ajan omai­suu­den eli jää­mis­tön mää­rit­tä­mi­sek­si toi­mi­tet­ta­vaa osi­tus­ta voi­daan kutsua myös jää­mis­tö­osi­tuk­sek­si, ja se teh­dään usein pe­run­kir­joi­tuk­sen yh­tey­des­sä.

Huo­mioi nämä kuo­lin­pe­sän osi­tuk­ses­sa

Käy­tän­nös­sä kuo­lin­pe­sän ositus teh­dään yleen­sä pe­run­kir­joi­tuk­sen yh­tey­des­sä. Katso muis­ti­lis­tas­ta, miten kuo­lin­pe­sän ositus hoi­de­taan. Löydät lisää tietoa alta.

Muis­ti­lis­ta: Kuo­lin­pe­sän ositus

1. Tar­kis­ta, onko puo­li­soil­la avio­eh­to.
2. Mikäli avio­eh­toa ei ole, puo­li­soi­den omai­suus jae­taan tasan lesken ja vain­ajan kuo­lin­pe­sän kesken, mikäli en­sik­si kuol­lut puo­li­so oli va­rak­kaam­pi.
3. Leski voi saada ta­sin­koa, mikäli en­sik­si kuol­lut puo­li­so oli va­rak­kaam­pi.
4. Kun kuo­lin­pe­sän ositus on tehty, mer­kit­se pe­ru­kir­jaan erik­seen lesken ja vain­ajan omai­suus.

Kuo­lin­pe­sän osi­tuk­ses­sa tulee ensin mää­ri­tel­lä puo­li­soi­den avio-oi­keu­den laa­juus, eli ovatko puo­li­sot mah­dol­li­ses­ti ra­joit­ta­neet avio-oi­keut­taan avio­eh­dol­la. Tämän li­säk­si puo­li­soi­den avio-oi­keut­ta voivat ra­joit­taa pe­rin­töön tai lah­ja­kir­joi­hin kuu­lu­vat avio-oi­keut­ta ra­joit­ta­vat ehdot.

Kun avio-oi­keu­den alai­nen omai­suus on saatu mää­ri­tet­tyä, täytyy tämä omai­suus läh­tö­koh­tai­ses­ti jakaa tasan lesken ja en­sik­si kuol­leen puo­li­son kuo­lin­pe­sän kesken. 

Käy­tän­nös­sä avio-oi­keu­den alai­nen omai­suus jae­taan kui­ten­kin tasan vain sil­loin, kun en­sik­si kuol­lut puo­li­so on ollut leskeä va­rak­kaam­pi. Tämä johtuu siitä, että les­kel­lä on ta­sin­kopri­vi­le­gi, jonka an­sios­ta tämän ei tar­vit­se luo­vut­taa omai­suut­taan ta­sin­ko­na en­sik­si kuol­leen puo­li­son pe­ril­li­sil­le. Les­kel­lä on kui­ten­kin oikeus saada en­sik­si kuol­leel­ta puo­li­sol­ta ta­sin­koa, jos tämä oli leskeä va­rak­kaam­pi.

Kuo­lin­pe­sän osi­tuk­sen jäl­keen pe­ru­kir­jaan mer­ki­tään erik­seen lesken ja vain­ajan omai­suus. Osi­tuk­ses­ta laa­dit­ta­va osi­tus­kir­ja tulee myös lait­taa pe­ru­kir­jan liit­teek­si. Näin Ve­ro­hal­lin­to saa tiedon vain­ajan omai­suu­den ar­vos­ta ja siitä, miten vain­ajan pe­ril­lis­ten pe­rin­tö­ve­ro­tus tulisi toi­mit­taa.

Muista huo­leh­tia vain­ajan ve­lois­ta

Kuo­lin­pe­sän osi­tus­ta ei yleen­sä kan­na­ta toi­mit­taa, ennen kuin kaikki kuol­leen puo­li­son velat on hoi­det­tu.

Ositus voi­daan kui­ten­kin tehdä myös ennen vain­ajan vel­ko­jen mak­sa­mis­ta, jos leski ja vain­ajan pe­ril­li­set so­pi­vat siitä yk­si­mie­li­ses­ti. Täl­löin tulee kui­ten­kin var­mis­tua siitä, ettei ositus vaa­ran­na vel­ko­jen maksua.

Kuo­lin­pe­sän ositus on edel­ly­tys pe­rin­nön­jaol­le

Kuo­lin­pe­sän osi­tuk­ses­sa os­a­puo­li­na, eli osi­tus­ta­hoi­na, ovat leski ja kuol­leen puo­li­son oi­keu­de­no­mis­ta­jat, joita voivat olla kuol­leen puo­li­son pe­ril­li­set tai tes­ta­men­tin­saa­jat taikka mo­lem­mat.

Kukin osi­tuk­sen os­a­puo­lis­ta voi vaatia yk­si­löl­li­ses­ti ja muista riip­pu­mat­to­mas­ti osi­tus­ta eli esit­tää osi­tus­vaa­teen. Mikäli leski tai joku en­sik­si kuol­leen puo­li­son pe­ril­li­sis­tä vaatii osi­tus­ta, tulee se tehdä. Osi­tus­vaa­teen esit­tä­mi­sel­le ei ole lakiin kir­jat­tua mää­rä­ai­kaa.

Avio­liit­to­lais­sa (234/1929) tai pe­rin­tö­kaa­res­sa (40/1965) ei var­si­nai­ses­ti vel­voi­te­ta te­ke­mään osi­tus­ta puo­li­son kuo­le­man jäl­keen, mutta sen te­ke­mi­nen on kui­ten­kin edel­ly­tys pe­rin­nön­jaon suo­rit­ta­mi­sel­le. Ilman osi­tus­ta ei siis pe­rin­töä ole mah­dol­lis­ta jakaa. Tyy­pil­li­ses­ti ositus suo­ri­te­taan­kin pe­run­kir­joi­tuk­sen yh­tey­des­sä.

Osi­tuk­sen yh­tey­des­sä jae­taan siis pe­run­kir­joi­tuk­ses­sa sel­vi­tet­ty puo­li­soi­den yh­tei­nen omai­suus. Täl­löin mo­lem­pien puo­li­soi­den avio-oi­keu­den alai­nen omai­suus las­ke­taan yhteen ja siitä vä­hen­ne­tään mah­dol­li­set velat.

Pää­sään­nön mu­kai­ses­ti kum­mal­la­kin avio­puo­li­sol­la on avio-oikeus tois­ten­sa omai­suu­teen, minkä pe­rus­teel­la heille kuuluu puolet puo­li­soi­den omai­suu­den sääs­tös­tä. Tästä joh­tuen avio-oi­keu­den alai­sen omai­suu­den yhteen las­ke­mi­sen jäl­keen omai­suus puo­li­te­taan ja siitä puolet menee les­kel­le sekä jäl­jel­lä jäävä puo­lis­ko en­sik­si kuol­leen pe­ril­li­sen jäl­ke­läi­sil­le.

⚠️ Muista myös tehdä kuo­lin­pe­sän ve­roil­moi­tus. Ve­roil­moi­tus täytyy tehdä ai­na­kin vain­ajan kuo­lin­vuo­del­ta sekä vuo­sit­tain niin kauan kuin kuo­lin­pe­sä pysyy ja­ka­mat­to­ma­na.

Ta­sin­ko ja kuo­lin­pe­sän ositus

Toisen puo­li­son avio-oi­keu­den alai­nen omai­suus voi kui­ten­kin muo­dos­tua to­del­li­suu­des­sa suu­rem­mak­si. Jotta avio-oikeus voi to­teu­tua, tulee suu­rem­man sääs­tön omaa­van puo­li­son antaa toi­sel­le puo­li­sol­le ta­sin­koa, jotta mo­lem­mil­la puo­li­soil­la olisi avio-oi­keu­den alais­ta omai­suut­ta yhtä suuret määrät.

Ta­sin­ko tar­koit­taa avio-oi­keu­den alai­sen omai­suu­den ta­sause­rää. Ta­sin­koa mak­sa­va os­a­puo­li voi läh­tö­koh­tai­ses­ti päät­tää itse, min­kä­lais­ta omai­suut­ta ta­sin­ko­na luo­vut­taa.

Jos avio­liit­to päät­tyy kuo­le­maan, lii­te­tään kir­jal­li­nen luo­pu­mi­nen pe­ru­kir­jaan.

Ositus ja ta­sin­gon maksu on hyvä hoitaa pois heti ensin kuol­leen puo­li­son jäl­keen. Jos ositus ja ta­sin­ko mak­se­taan vasta eloon­jää­neen puo­li­son kuo­le­man jäl­keen, on ensin kuol­leen puo­li­son kuo­lin­pe­sä saa­mas­sa ta­sin­koa.

Osi­tuk­sen pit­kit­tä­mi­nen voi johtaa siihen, että varat ei vält­tä­mät­tä ja­kau­du pe­rin­tö­nä niin kuin itse toi­voi­si. Esi­mer­kik­si voi olla, että osak­kaa­na edel­li­ses­sä pe­säs­sä on ollut joku per­heen ul­ko­puo­li­nen.

Lesken ta­sin­kopri­vi­le­gi

Kuo­lin­pe­sän osi­tuk­sen eri­tyis­piir­re on lesken ta­sin­kopri­vi­le­gi, jonka mukaan en­sik­si kuol­lut­ta puo­li­soa va­rak­kaam­man lesken ei tar­vit­se suo­rit­taa ta­sin­koa kuol­leen puo­li­son­sa pe­ril­li­sil­le.

Jos leski on va­rak­kaam­pi, on hä­nel­lä oikeus vedota niin kut­sut­tuun ta­sin­kopri­vi­le­giin. Ta­sin­kopri­vi­le­gin an­sios­ta lesken ei tar­vit­se maksaa ta­sin­koa ensin kuol­leen puo­li­son kuo­lin­pe­säl­le, vaan hän saa pitää oman omai­suu­ten­sa.

Ta­sin­kopri­vi­le­gin to­teu­tu­mi­nen edel­lyt­tää siihen ve­toa­mis­ta. Se on lesken hen­ki­lö­koh­tai­nen oikeus, ei­vät­kä lesken kuo­lin­pe­sän osak­kaat voi lesken kuo­le­man jäl­keen vedota siihen.

Leski voi kui­ten­kin ha­lu­tes­saan luo­vut­taa ta­sin­koa. Täl­löin kuol­leen puo­li­son pe­ril­li­set ovat vel­voi­tet­tu­ja mak­sa­maan pe­rin­tö­ve­roa jää­mis­tön arvon ja siihen mukaan luet­ta­van ta­sin­gon mu­kai­ses­ti. Li­säk­si leski voi vedota ta­sin­kopri­vi­le­giin­sä vain osit­tain.

Mikäli en­sik­si kuol­lut puo­li­so on ollut puo­li­sois­ta va­rak­kaam­pi, on hänen pe­ril­li­sil­lään vel­vol­li­suus luo­vut­taa ta­sin­koa les­kel­le avio­eroa kos­ke­van osi­tuk­sen tavoin. Vain leski voi siten vedota ta­sin­kopri­vi­le­giin.

Lue lisää: avio­eh­to ja pe­rin­tö

Esi­merk­ki: kuo­lin­pe­sän ositus ja ta­sin­kopri­vi­le­gi

Mika ja Maija ovat olleet avio­lii­tos­sa, joka on päät­ty­nyt Maijan kuo­le­maan. Mai­jal­la ja Mi­kal­la ei ollut avio­eh­toa, joten heillä on täysi avio-oikeus tois­ten­sa omai­suu­teen. Mai­jal­la ja Mi­kal­la on kaksi yh­teis­tä lasta.

1. Kuo­lin­pe­sän osi­tuk­ses­sa sel­vi­te­tään ensin Mikan ja Maijan varat ja velat, ja las­ke­taan tämän pe­rus­teel­la puo­li­soi­den omai­suu­den arvo.
2. Mai­jal­la on vel­ko­jen vä­hen­tä­mi­sen jäl­keen 150 000 euron ar­vos­ta va­ral­li­suut­ta, kun taas Mikan omai­suu­den arvo on 250 000 euroa.
3. Koska puo­li­soi­den omai­suus jae­taan läh­tö­koh­tai­ses­ti tasan, jaet­tai­siin Mikan ja Maijan yh­tei­nen omai­suus (150 000 + 250 000 = 400 000 euroa) puo­lik­si. Mi­kal­le ja Mai­jal­le tulisi siis kuo­lin­pe­sän osi­tuk­ses­sa 200 000 euroa.
4. Koska Maijan omai­suus on vain 150 000 euroa, pi­täi­si Mikan läh­tö­koh­tai­ses­ti luo­vut­taa Maijan pe­ril­li­sil­le 50 000 euroa ta­sin­koa. Mika voi kui­ten­kin les­ke­nä vedota ta­sin­kopri­vi­le­giin, eli hänen ei to­sia­sial­li­ses­ti tar­vit­se maksaa ta­sin­koa Maijan pe­ril­li­sil­le, jos hän ei niin halua.
5. Mika vetoaa ta­sin­kopri­vi­le­giin. Tämän seu­rauk­se­na Maijan kuo­lin­pe­sän ar­vok­si osi­tuk­sen jäl­keen muo­dos­tuu 150 000 euroa.
6. Mika laatii osi­tus­kir­jan yh­des­sä Maija lap­sien kanssa, jonka jäl­keen kuo­lin­pe­sän ositus on vi­ral­li­ses­ti tehty.
7. Maijan lapset lait­ta­vat osi­tus­kir­jan pe­ru­kir­jan liit­teek­si, ja toi­mit­ta­vat sen Ve­ro­hal­lin­nol­le.

Näin Maijan lap­sil­le koi­tu­vat pe­rin­tö­ve­ro­seu­raa­muk­set voi­daan mää­rä­tä tar­kas­ti. Kuo­lin­pe­sän osi­tuk­sen jäl­keen Maijan omai­suus voi­daan jakaa hänen las­ten­sa kesken pe­rin­nön­jaos­sa.

Miten ta­sin­koa ve­ro­te­taan?

Ensin kuol­leen puo­li­son pe­ril­lis­ten mak­sa­ma ta­sin­ko ei läh­tö­koh­tai­ses­ti ole ve­ro­na­lais­ta, koska kyse ei ole vas­tik­keen suo­rit­ta­mi­ses­ta, vaan avio­liit­to­lain no­jal­la ta­pah­tu­vas­ta suo­ri­tuk­ses­ta. Ta­sin­ko­vel­voit­tees­ta ei siten tar­vit­se pää­sään­nön mukaan suo­rit­taa va­rain­siir­to­ve­roa edes sil­loin, kun ta­sin­ko suo­ri­te­taan osi­tuk­sen ul­ko­puo­li­sil­la va­roil­la.

Tie­tyn­lai­sis­sa poik­keus­ta­pauk­sis­sa ta­sin­ko voi kui­ten­kin muo­dos­tua ve­ro­na­lai­sek­si. Näin voi olla esi­mer­kik­si ta­sin­ko­na an­net­ta­van omai­suu­den ylit­täes­sä ta­sin­gon­mak­su­vel­vol­li­suu­den osoit­ta­van määrän. Ve­ro­na­lai­nen osa koh­dis­tuu kui­ten­kin vain ta­sin­gon­mak­su­vel­vol­li­suu­den yli­me­ne­vään osaan.

Ve­ro­na­lai­sek­si voi muo­dos­tua myös ul­ko­puo­li­sin varoin suo­ri­tet­tu ta­sin­ko siinä ta­pauk­ses­sa, että osi­tus­las­kel­ma on ollut puut­teel­li­nen eikä ta­sin­gon oikeaa määrää ole mah­dol­lis­ta sel­vit­tää.

Jos leski päät­tää luo­vut­taa en­sik­si kuol­leen puo­li­son pe­ril­li­sil­le ta­sin­koa, ovat pe­ril­li­set vel­voi­tet­tu­ja mak­sa­maan pe­rin­tö­ve­roa jää­mis­tön arvon ja siihen mukaan luet­ta­van ta­sin­gon mu­kai­ses­ti.

Voiko leski periä puo­li­son­sa?

Les­kel­lä ei ole var­si­nais­ta pe­ril­lis­a­se­maa sil­loin, jos vai­na­jal­la on ollut lapsia. Leski perii kuol­leen puo­li­son­sa vain sil­loin, jos vai­na­ja on ollut lap­se­ton.

Pe­rit­tä­vä on kui­ten­kin voinut tehdä puo­li­son­sa hy­väk­si eläes­sään tes­ta­men­tin, jonka no­jal­la leski saa pe­rin­töä, vaikka pe­rit­tä­väl­lä olisi lapsia. Tes­ta­ment­ti ei kui­ten­kaan syr­jäy­tä rin­ta­pe­ril­lis­ten oi­keut­ta pe­rin­töön, vaan heillä säilyy aina vä­hin­tään­kin oikeus la­kio­saan.

Leski siis perii puo­li­son­sa tämän ol­les­sa lap­se­ton. Hän saa täl­löin pe­ri­mään­sä omai­suu­teen täyden käyttö- ja omis­tusoi­keu­den. Leski ei kui­ten­kaan voi tes­ta­men­tata pe­ri­mään­sä omai­suut­ta. Hänen kuol­tu­aan jäl­jel­le jäänyt omai­suus jae­taan tasan lesken omien sekä en­sik­si kuol­leen puo­li­son tois­si­jais­ten pe­ril­lis­ten kesken.

En­sik­si kuol­lut puo­li­so voi kui­ten­kin tehdä lesken hy­väk­si omis­tusoi­keus­tes­ta­men­tin, jonka no­jal­la leski voi mää­rä­tä tes­ta­men­til­la myös siitä omai­suu­des­ta, jonka on saanut pe­rin­nök­si puo­li­sol­taan.

Lap­se­ton puo­li­so voi antaa tes­ta­men­til­la mää­räyk­sen siitä, ettei les­kel­lä ole ol­len­kaan oi­keut­ta pe­rin­töön hänen jäl­keen­sä. Täl­löin omai­suus menee sille, jonka hy­väk­si tes­ta­ment­ti on tehty. Ositus on kui­ten­kin tässä ta­pauk­ses­sa edel­leen suo­ri­tet­ta­va, eikä sitä voi pois­taa edes tes­ta­men­til­la.

Lue lisää: Lain­huu­to kuo­lin­pe­säs­sä

Mikä on lesken rooli kuo­lin­pe­säs­sä?

Leski voi olla kuo­lin­pe­sän osakas seu­raa­vin pe­rus­tein:

• avio-oikeus
• pe­ril­lis­a­se­ma
• tes­ta­ment­ti

Lesken asema kuo­lin­pe­sän osak­kaa­na päät­tyy osi­tuk­sen jäl­keen, jos hänen hy­väk­seen ei ole tehty tes­ta­ment­tia, eikä hän peri puo­li­so­aan.

Vaikka leski ei pe­ri­si­kään kuol­lut­ta puo­li­so­aan, on hä­nel­lä silti oikeus hal­li­ta koko jää­mis­töä ja­ka­mat­to­ma­na. Tätä kut­su­taan lesken enim­mäis­suo­jak­si. Tämä oikeus kui­ten­kin voi­daan si­vuut­taa, jos joku kuo­lin­pe­sän osak­kais­ta vaatii jää­mis­tön jakoa.

Tästä huo­li­mat­ta les­kel­lä säilyy kui­ten­kin oikeus pitää ja­ka­mat­to­ma­na hal­lin­nas­saan puo­li­soi­den yh­tei­nen koti sekä siihen kuu­lu­va ta­van­omai­nen asui­nir­tai­mis­to. Tämä on vuo­ros­taan lesken vä­him­mäis­suo­ja.

Osi­tuk­sen toi­mit­ta­mi­nen ei poista lesken oi­keut­ta vedota jää­mis­tön ja­ka­mat­to­muus­suo­jaan. Leski voi siten osi­tuk­sen­kin jäl­keen hal­li­ta jää­mis­töä ja­ka­mat­to­ma­na, eikä pe­sän­osak­kaan ja­ko­vaa­ti­mus poista tätä oi­keut­ta. Nämä oi­keu­det les­kel­lä on, vaikka hän ei perisi puo­li­so­aan.

💡 Tie­sit­kö, mitä lesken asu­mi­soi­keus käy­tän­nös­sä tar­koit­taa?

Osi­tus­kir­ja on tärkeä asia­kir­ja kuo­lin­pe­säs­sä

Kuo­lin­pe­sän osi­tuk­ses­ta on tär­ke­ää laatia osi­tus­kir­ja, jolla mo­lem­mat osi­tus­ta­hot vah­vis­ta­vat oi­keu­ten­sa toisen omai­suu­teen tul­leen pää­te­tyk­si lo­pul­li­ses­ti. Eten­kin eron­nei­den puo­li­soi­den koh­dal­la osi­tus­kir­jan mer­ki­tys on kiis­ta­ton.

Esi­mer­kik­si pankki vaatii usein osi­tus­so­pi­muk­sen.

Osi­tus­kir­ja on kes­kei­nen toisen puo­li­son sol­mies­sa myö­hem­min uuden, kuo­le­man joh­dos­ta ai­ka­naan pur­kau­tu­van avio­lii­ton, sillä ilman osi­tus­kir­jaa myös vain­ajan en­ti­nen avio­puo­li­so on kuo­lin­pe­sän osakas.

Osi­tus­kir­jaan kan­nat­taa siis si­säl­lyt­tää kohta, jonka mukaan puo­li­sot ovat osit­ta­neet kes­ki­näi­sen omai­suu­ten­sa, eikä heillä kum­mal­la­kaan ole enää toi­si­aan koh­taan min­kään­lai­sia vaa­ti­muk­sia.

Kuo­lin­pe­sän osi­tuk­ses­sa kan­nat­taa pyrkiä so­vin­toon

Kuo­lin­pe­sän ositus voi­daan tehdä joko so­pi­muso­si­tuk­se­na lesken ja kuol­leen puo­li­son pe­ril­lis­ten vä­lil­lä, tai ositus voi­daan mää­rä­tä pe­sän­ja­ka­jan teh­tä­väk­si toi­mi­tuso­si­tuk­se­na. 

Toi­mi­tuso­si­tus­ta tar­vi­taan yleen­sä sil­loin, kun osi­tuk­ses­ta ei päästä yh­tei­sym­mär­ryk­seen. Osi­tuk­ses­ta kan­nat­taa kui­ten­kin pyrkiä so­vin­toon, koska pe­sän­ja­ka­jan palk­kio voi usein tulla kal­liik­si.

Jos joku kuo­lin­pe­sän osak­kais­ta on alai­käi­nen, tai hä­nel­le on mää­rät­ty edun­val­vo­ja, on so­pi­muso­si­tuk­sen toi­mit­ta­mi­seen saa­ta­va Digi- ja väes­tö­tie­to­vi­ras­ton lupa.

Älä vii­vyt­te­le kuo­lin­pe­sän osi­tuk­sen kanssa

Vaikka laki ei vel­voi­ta­kaan toi­mit­ta­maan kuo­lin­pe­sän osi­tus­ta heti en­sik­si kuol­leen puo­li­son jäl­keen, on tämä erit­täin suo­si­tel­ta­vaa.

Kuo­lin­pe­sän osi­tuk­sen vii­vyt­te­ly voi:

• vai­keut­taa osi­tuk­sen te­ke­mis­tä (eten­kin, jos leski menee uusiin nai­mi­siin myö­hem­min)
• vai­keut­taa puo­li­soi­den omai­suu­den arvon mää­rit­tä­mis­tä
• vain­ajan pe­ril­li­set voivat joutua pe­rin­tö­ve­roa omai­suu­des­ta, jota he eivät ole saa­neet pe­rin­tö­nä.
• voi estää pe­rin­tö­ve­ro­tuk­sen oi­kai­se­mi­sen (mah­dol­lis­ta vain 3 vuoden ajan)

Kuo­lin­pe­sän osi­tuk­sen te­ke­mi­sen vii­vyt­te­ly voi ni­mit­täin vai­keut­taa osi­tus­ta huo­mat­ta­vas­ti: se voi esi­mer­kik­si johtaa usei­siin pääl­lek­käi­siin osi­tuk­siin, jos leski menee myö­hem­min uusiin nai­mi­siin.

Osi­tus­ta voivat vaatia leski tai joku kuol­leen puo­li­son pe­ril­li­sis­tä, eikä oikeus osi­tuk­sen vaa­ti­mi­seen läh­tö­koh­tai­ses­ti van­he­ne kos­kaan. 

Osi­tuk­sen vii­vyt­te­ly voi vai­keut­taa myös puo­li­soi­den omai­suu­den arvon mää­rit­tä­mis­tä. 

Li­säk­si osi­tuk­sen vii­vyt­te­ly voi johtaa siihen, että vain­ajan pe­ril­li­siä ve­ro­te­taan sel­lais­ta omai­suu­des­ta, jota he eivät lop­pu­jen lo­puk­si ole pe­rin­tö­nä saa­neet. Tämä johtuu siitä, että ennen osi­tus­ta myös­kään pe­rin­töä ei voida jakaa.

Kun pe­rin­tö sitten lo­pul­ta saa­daan jaet­tua, voi lo­pul­li­nen pe­ril­li­sil­le siir­ty­nyt omai­suus ja sen arvo poi­ke­ta olen­nai­ses­ti­kin pe­rin­tö­ve­ro­tuk­sen pe­rus­tee­na käy­te­tyis­tä ar­viois­ta.

Pe­rin­tö­ve­ro­tuk­sen oi­kai­se­mi­nen on läh­tö­koh­tai­ses­ti mah­dol­lis­ta vain kolmen vuoden ajan, joten osi­tuk­sen vii­vyt­te­ly voi estää myös ve­ro­tuk­sen oi­kai­se­mi­sen.

Mil­loin kuo­lin­pe­sän ositus on tehty?

Pää­sään­töi­ses­ti kuo­lin­pe­sän ositus on suo­ri­tet­tu, jos ensin kuol­leen puo­li­son kuo­lin­pe­sä on jaettu. Jos ositus on tehty, ei vii­mek­si kuol­leen puo­li­son pe­ru­kir­jaan mer­ki­tä ensin kuol­leen puo­li­son varoja tai vel­ko­ja.

Lue lisää, mikä on puo­les­taan pe­rin­nön­ja­ko­kir­ja.