Kuo­lin­pe­sän ositus

Kuo­lin­pe­sän ositus tulee tehdä, jotta pe­rin­nön­jako voi­daan lä­hei­sen kuol­lessa suo­rit­taa. Osi­tuk­sessa pu­re­taan avio­puo­li­soi­den vä­li­nen avio­va­ral­li­suus­suhde. Harva tietää, mitä kaik­kea kuo­lin­pe­sän osi­tuk­sessa tulee ottaa huo­mioon.

Tässä ar­tik­ke­lissa käymme läpi vink­kejä kuo­lin­pe­sän on­nis­tu­nee­seen osi­tuk­seen. Löydät li­säksi muis­ti­lis­tan kuo­lin­pe­sän osi­tuk­sen te­ke­mi­sestä sekä esi­mer­kin.

⚠️ Kuo­lin­pe­sän ositus täytyy tehdä sil­loin­kin, kun leski ei peri vai­na­jan omai­suutta.

💡 Jos avio-oi­keutta ei ole ollut ol­len­kaan, esi­mer­kiksi avio­eh­don takia, teh­dään omai­suu­den erot­telu.

Kuo­lin­pe­sän ositus: vai­na­jan ja lesken omai­suus jae­taan

Osi­tuk­sessa vai­na­jan ja lesken omai­suus jae­taan vas­taa­valla ta­valla kuin avio­ero­ti­lan­teessa. Kuo­lin­pe­sän osi­tuk­sen jäl­keen sel­viää mikä omai­suus kuuluu les­kelle ja mikä omai­suus jae­taan pe­rin­tönä vai­na­jan pe­ril­li­sille.

Täl­laista vai­na­jan omai­suu­den eli jää­mis­tön mää­rit­tä­mi­seksi toi­mi­tet­ta­vaa osi­tusta voi­daan kutsua myös jää­mis­tö­osi­tuk­seksi, ja se teh­dään usein pe­run­kir­joi­tuk­sen yh­tey­dessä.

Huo­mioi nämä kuo­lin­pe­sän osi­tuk­sessa

Käy­tän­nössä kuo­lin­pe­sän ositus teh­dään yleensä pe­run­kir­joi­tuk­sen yh­tey­dessä. Katso muis­ti­lis­tasta, miten kuo­lin­pe­sän ositus hoi­de­taan. Löydät lisää tietoa alta.

Muis­ti­lista: Kuo­lin­pe­sän ositus

1. Tar­kista, onko puo­li­soilla avio­ehto.
2. Mikäli avio­eh­toa ei ole, puo­li­soi­den omai­suus jae­taan tasan lesken ja vai­na­jan kuo­lin­pe­sän kesken, mikäli en­siksi kuol­lut puo­liso oli va­rak­kaampi.
3. Leski voi saada ta­sin­koa, mikäli en­siksi kuol­lut puo­liso oli va­rak­kaampi.
4. Kun kuo­lin­pe­sän ositus on tehty, mer­kitse pe­ru­kir­jaan erik­seen lesken ja vai­na­jan omai­suus.

Kuo­lin­pe­sän osi­tuk­sessa tulee ensin mää­ri­tellä puo­li­soi­den avio-oi­keu­den laa­juus, eli ovatko puo­li­sot mah­dol­li­sesti ra­joit­ta­neet avio-oi­keut­taan avio­eh­dolla. Tämän li­säksi puo­li­soi­den avio-oi­keutta voivat ra­joit­taa pe­rin­töön tai lah­ja­kir­joi­hin kuu­lu­vat avio-oi­keutta ra­joit­ta­vat ehdot.

Kun avio-oi­keu­den alai­nen omai­suus on saatu mää­ri­tet­tyä, täytyy tämä omai­suus läh­tö­koh­tai­sesti jakaa tasan lesken ja en­siksi kuol­leen puo­li­son kuo­lin­pe­sän kesken.

Käy­tän­nössä avio-oi­keu­den alai­nen omai­suus jae­taan kui­ten­kin tasan vain sil­loin, kun en­siksi kuol­lut puo­liso on ollut leskeä va­rak­kaampi. Tämä johtuu siitä, että les­kellä on ta­sin­kopri­vi­legi, jonka an­siosta tämän ei tar­vitse luo­vut­taa omai­suut­taan ta­sin­kona en­siksi kuol­leen puo­li­son pe­ril­li­sille. Les­kellä on kui­ten­kin oikeus saada en­siksi kuol­leelta puo­li­solta ta­sin­koa, jos tämä oli leskeä va­rak­kaampi.

Kuo­lin­pe­sän osi­tuk­sen jäl­keen pe­ru­kir­jaan mer­ki­tään erik­seen lesken ja vai­na­jan omai­suus. Osi­tuk­sesta laa­dit­tava osi­tus­kirja tulee myös lait­taa pe­ru­kir­jan liit­teeksi. Näin Ve­ro­hal­linto saa tiedon vai­na­jan omai­suu­den ar­vosta ja siitä, miten vai­na­jan pe­ril­lis­ten pe­rin­tö­ve­ro­tus tulisi toi­mit­taa.

Muista huo­leh­tia vai­na­jan ve­loista

Kuo­lin­pe­sän osi­tusta ei yleensä kan­nata toi­mit­taa, ennen kuin kaikki kuol­leen puo­li­son velat on hoi­dettu.

Ositus voi­daan kui­ten­kin tehdä myös ennen vai­na­jan vel­ko­jen mak­sa­mista, jos leski ja vai­na­jan pe­ril­li­set so­pi­vat siitä yk­si­mie­li­sesti. Täl­löin tulee kui­ten­kin var­mis­tua siitä, ettei ositus vaa­ranna vel­ko­jen maksua.

Lue lisää: Mikä on kuo­lin­pe­sän kon­kurssi?

Kuo­lin­pe­sän ositus on edel­ly­tys pe­rin­nön­jaolle

Kuo­lin­pe­sän osi­tuk­sessa os­a­puo­lina, eli osi­tus­ta­hoina, ovat leski ja kuol­leen puo­li­son oi­keu­de­no­mis­ta­jat, joita voivat olla kuol­leen puo­li­son pe­ril­li­set tai tes­ta­men­tin­saa­jat taikka mo­lem­mat.

Kukin osi­tuk­sen os­a­puo­lista voi vaatia yk­si­löl­li­sesti ja muista riip­pu­mat­to­masti osi­tusta eli esit­tää osi­tus­vaa­teen. Mikäli leski tai joku en­siksi kuol­leen puo­li­son pe­ril­li­sistä vaatii osi­tusta, tulee se tehdä. Osi­tus­vaa­teen esit­tä­mi­selle ei ole lakiin kir­jat­tua mää­rä­ai­kaa.

Avio­liit­to­laissa (234/1929) tai pe­rin­tö­kaa­ressa (40/1965) ei var­si­nai­sesti vel­voi­teta te­ke­mään osi­tusta puo­li­son kuo­le­man jäl­keen, mutta sen te­ke­mi­nen on kui­ten­kin edel­ly­tys pe­rin­nön­jaon suo­rit­ta­mi­selle. Ilman osi­tusta ei siis pe­rin­töä ole mah­dol­lista jakaa. Tyy­pil­li­sesti ositus suo­ri­te­taan­kin pe­run­kir­joi­tuk­sen yh­tey­dessä.

Osi­tuk­sen yh­tey­dessä jae­taan siis pe­run­kir­joi­tuk­sessa sel­vi­tetty puo­li­soi­den yh­tei­nen omai­suus. Täl­löin mo­lem­pien puo­li­soi­den avio-oi­keu­den alai­nen omai­suus las­ke­taan yhteen ja siitä vä­hen­ne­tään mah­dol­li­set velat.

Pää­sään­nön mu­kai­sesti kum­mal­la­kin avio­puo­li­solla on avio-oikeus tois­tensa omai­suu­teen, minkä pe­rus­teella heille kuuluu puolet puo­li­soi­den omai­suu­den sääs­töstä. Tästä joh­tuen avio-oi­keu­den alai­sen omai­suu­den yhteen las­ke­mi­sen jäl­keen omai­suus puo­li­te­taan ja siitä puolet menee les­kelle sekä jäl­jellä jäävä puo­lisko en­siksi kuol­leen pe­ril­li­sen jäl­ke­läi­sille.

⚠️ Muista myös tehdä kuo­lin­pe­sän ve­roil­moi­tus. Ve­roil­moi­tus täytyy tehdä ai­na­kin vai­na­jan kuo­lin­vuo­delta sekä vuo­sit­tain niin kauan kuin kuo­lin­pesä pysyy ja­ka­mat­to­mana.

Ta­sinko ja kuo­lin­pe­sän ositus

Toisen puo­li­son avio-oi­keu­den alai­nen omai­suus voi kui­ten­kin muo­dos­tua to­del­li­suu­dessa suu­rem­maksi. Jotta avio-oikeus voi to­teu­tua, tulee suu­rem­man sääs­tön omaa­van puo­li­son antaa toi­selle puo­li­solle ta­sin­koa, jotta mo­lem­milla puo­li­soilla olisi avio-oi­keu­den alaista omai­suutta yhtä suuret määrät.

Ta­sinko tar­koit­taa avio-oi­keu­den alai­sen omai­suu­den ta­sause­rää. Ta­sin­koa mak­sava os­a­puoli voi läh­tö­koh­tai­sesti päät­tää itse, min­kä­laista omai­suutta ta­sin­kona luo­vut­taa.

Jos avio­liitto päät­tyy kuo­le­maan, lii­te­tään kir­jal­li­nen luo­pu­mi­nen pe­ru­kir­jaan.

Ositus ja ta­sin­gon maksu on hyvä hoitaa pois heti ensin kuol­leen puo­li­son jäl­keen. Jos ositus ja ta­sinko mak­se­taan vasta eloon­jää­neen puo­li­son kuo­le­man jäl­keen, on ensin kuol­leen puo­li­son kuo­lin­pesä saa­massa ta­sin­koa.

⚠️ Osi­tuk­sen pit­kit­tä­mi­nen voi johtaa siihen, että varat ei vält­tä­mättä ja­kaudu pe­rin­tönä niin kuin itse toi­voisi. Esi­mer­kiksi voi olla, että osak­kaana edel­li­sessä pe­sässä on ollut joku per­heen ul­ko­puo­li­nen.

Lesken ta­sin­kopri­vi­legi

Kuo­lin­pe­sän osi­tuk­sen eri­tyis­piirre on lesken ta­sin­kopri­vi­legi, jonka mukaan en­siksi kuol­lutta puo­li­soa va­rak­kaam­man lesken ei tar­vitse suo­rit­taa ta­sin­koa kuol­leen puo­li­sonsa pe­ril­li­sille.

Jos leski on va­rak­kaampi, on hä­nellä oikeus vedota niin kut­sut­tuun ta­sin­kopri­vi­le­giin. Ta­sin­kopri­vi­le­gin an­siosta lesken ei tar­vitse maksaa ta­sin­koa ensin kuol­leen puo­li­son kuo­lin­pe­sälle, vaan hän saa pitää oman omai­suu­tensa.

Ta­sin­kopri­vi­le­gin to­teu­tu­mi­nen edel­lyt­tää siihen ve­toa­mista. Se on lesken hen­ki­lö­koh­tai­nen oikeus, ei­vätkä lesken kuo­lin­pe­sän osak­kaat voi lesken kuo­le­man jäl­keen vedota siihen.

Leski voi kui­ten­kin ha­lu­tes­saan luo­vut­taa ta­sin­koa. Täl­löin kuol­leen puo­li­son pe­ril­li­set ovat vel­voi­tet­tuja mak­sa­maan pe­rin­tö­ve­roa jää­mis­tön arvon ja siihen mukaan luet­ta­van ta­sin­gon mu­kai­sesti. Li­säksi leski voi vedota ta­sin­kopri­vi­le­giinsä vain osit­tain.

Mikäli en­siksi kuol­lut puo­liso on ollut puo­li­soista va­rak­kaampi, on hänen pe­ril­li­sil­lään vel­vol­li­suus luo­vut­taa ta­sin­koa les­kelle avio­eroa kos­ke­van osi­tuk­sen tavoin. Vain leski voi siten vedota ta­sin­kopri­vi­le­giin.

Lue lisää: avio­ehto ja pe­rintö

Esi­merkki: kuo­lin­pe­sän ositus ja ta­sin­kopri­vi­legi

Mika ja Maija ovat olleet avio­lii­tossa, joka on päät­ty­nyt Maijan kuo­le­maan. Mai­jalla ja Mi­kalla ei ollut avio­eh­toa, joten heillä on täysi avio-oikeus tois­tensa omai­suu­teen. Mai­jalla ja Mi­kalla on kaksi yh­teistä lasta.

1. Kuo­lin­pe­sän osi­tuk­sessa sel­vi­te­tään ensin Mikan ja Maijan varat ja velat, ja las­ke­taan tämän pe­rus­teella puo­li­soi­den omai­suu­den arvo.
2. Mai­jalla on vel­ko­jen vä­hen­tä­mi­sen jäl­keen 150 000 euron ar­vosta va­ral­li­suutta, kun taas Mikan omai­suu­den arvo on 250 000 euroa.
3. Koska puo­li­soi­den omai­suus jae­taan läh­tö­koh­tai­sesti tasan, jaet­tai­siin Mikan ja Maijan yh­tei­nen omai­suus (150 000 + 250 000 = 400 000 euroa) puo­liksi. Mi­kalle ja Mai­jalle tulisi siis kuo­lin­pe­sän osi­tuk­sessa 200 000 euroa.
4. Koska Maijan omai­suus on vain 150 000 euroa, pi­täisi Mikan läh­tö­koh­tai­sesti luo­vut­taa Maijan pe­ril­li­sille 50 000 euroa ta­sin­koa. Mika voi kui­ten­kin les­kenä vedota ta­sin­kopri­vi­le­giin, eli hänen ei to­sia­sial­li­sesti tar­vitse maksaa ta­sin­koa Maijan pe­ril­li­sille, jos hän ei niin halua.
5. Mika vetoaa ta­sin­kopri­vi­le­giin. Tämän seu­rauk­sena Maijan kuo­lin­pe­sän ar­voksi osi­tuk­sen jäl­keen muo­dos­tuu 150 000 euroa.
6. Mika laatii osi­tus­kir­jan yh­dessä Maija lap­sien kanssa, jonka jäl­keen kuo­lin­pe­sän ositus on vi­ral­li­sesti tehty.
7. Maijan lapset lait­ta­vat osi­tus­kir­jan pe­ru­kir­jan liit­teeksi, ja toi­mit­ta­vat sen Ve­ro­hal­lin­nolle.

Näin Maijan lap­sille koi­tu­vat pe­rin­tö­ve­ro­seu­raa­muk­set voi­daan mää­rätä tar­kasti. Kuo­lin­pe­sän osi­tuk­sen jäl­keen Maijan omai­suus voi­daan jakaa hänen las­tensa kesken pe­rin­nön­jaossa.

Miten ta­sin­koa ve­ro­te­taan?

Ensin kuol­leen puo­li­son pe­ril­lis­ten mak­sama ta­sinko ei läh­tö­koh­tai­sesti ole ve­ro­na­laista, koska kyse ei ole vas­tik­keen suo­rit­ta­mi­sesta, vaan avio­liit­to­lain no­jalla ta­pah­tu­vasta suo­ri­tuk­sesta. Ta­sin­ko­vel­voit­teesta ei siten tar­vitse pää­sään­nön mukaan suo­rit­taa va­rain­siir­to­ve­roa edes sil­loin, kun ta­sinko suo­ri­te­taan osi­tuk­sen ul­ko­puo­li­silla va­roilla.

Tie­tyn­lai­sissa poik­keus­ta­pauk­sissa ta­sinko voi kui­ten­kin muo­dos­tua ve­ro­na­lai­seksi. Näin voi olla esi­mer­kiksi ta­sin­kona an­net­ta­van omai­suu­den ylit­täessä ta­sin­gon­mak­su­vel­vol­li­suu­den osoit­ta­van määrän. Ve­ro­na­lai­nen osa koh­dis­tuu kui­ten­kin vain ta­sin­gon­mak­su­vel­vol­li­suu­den yli­me­ne­vään osaan.

Ve­ro­na­lai­seksi voi muo­dos­tua myös ul­ko­puo­li­sin varoin suo­ri­tettu ta­sinko siinä ta­pauk­sessa, että osi­tus­las­kelma on ollut puut­teel­li­nen eikä ta­sin­gon oikeaa määrää ole mah­dol­lista sel­vit­tää.

Jos leski päät­tää luo­vut­taa en­siksi kuol­leen puo­li­son pe­ril­li­sille ta­sin­koa, ovat pe­ril­li­set vel­voi­tet­tuja mak­sa­maan pe­rin­tö­ve­roa jää­mis­tön arvon ja siihen mukaan luet­ta­van ta­sin­gon mu­kai­sesti.

Voiko leski periä puo­li­sonsa?

Les­kellä ei ole var­si­naista pe­ril­lis­a­se­maa sil­loin, jos vai­na­jalla on ollut lapsia. Leski perii kuol­leen puo­li­sonsa vain sil­loin, jos vai­naja on ollut lap­se­ton.

Pe­rit­tävä on kui­ten­kin voinut tehdä puo­li­sonsa hy­väksi eläes­sään tes­ta­men­tin, jonka no­jalla leski saa pe­rin­töä, vaikka pe­rit­tä­vällä olisi lapsia. Tes­ta­mentti ei kui­ten­kaan syr­jäytä rin­ta­pe­ril­lis­ten oi­keutta pe­rin­töön, vaan heillä säilyy aina vä­hin­tään­kin oikeus la­kio­saan.

Leski siis perii puo­li­sonsa tämän ol­lessa lap­se­ton. Hän saa täl­löin pe­ri­määnsä omai­suu­teen täyden käyttö- ja omis­tusoi­keu­den. Leski ei kui­ten­kaan voi tes­ta­men­tata pe­ri­määnsä omai­suutta. Hänen kuol­tu­aan jäl­jelle jäänyt omai­suus jae­taan tasan lesken omien sekä en­siksi kuol­leen puo­li­son tois­si­jais­ten pe­ril­lis­ten kesken.

En­siksi kuol­lut puo­liso voi kui­ten­kin tehdä lesken hy­väksi omis­tusoi­keus­tes­ta­men­tin, jonka no­jalla leski voi mää­rätä tes­ta­men­tilla myös siitä omai­suu­desta, jonka on saanut pe­rin­nöksi puo­li­sol­taan.

Lap­se­ton puo­liso voi antaa tes­ta­men­tilla mää­räyk­sen siitä, ettei les­kellä ole ol­len­kaan oi­keutta pe­rin­töön hänen jäl­keensä. Täl­löin omai­suus menee sille, jonka hy­väksi tes­ta­mentti on tehty. Ositus on kui­ten­kin tässä ta­pauk­sessa edel­leen suo­ri­tet­tava, eikä sitä voi pois­taa edes tes­ta­men­tilla.

Lue lisää: Lain­huuto kuo­lin­pe­sässä

Lesken rooli kuo­lin­pe­sässä

Leski voi olla kuo­lin­pe­sän osakas seu­raa­vin pe­rus­tein:

• avio-oikeus
• pe­ril­lis­a­sema
• tes­ta­mentti

Lesken asema kuo­lin­pe­sän osak­kaana päät­tyy osi­tuk­sen jäl­keen, jos hänen hy­väk­seen ei ole tehty tes­ta­ment­tia, eikä hän peri puo­li­so­aan.

Vaikka leski ei pe­ri­si­kään kuol­lutta puo­li­so­aan, on hä­nellä silti oikeus hal­lita koko jää­mis­töä ja­ka­mat­to­mana. Tätä kut­su­taan lesken enim­mäis­suo­jaksi. Tämä oikeus kui­ten­kin voi­daan si­vuut­taa, jos joku kuo­lin­pe­sän osak­kaista vaatii jää­mis­tön jakoa.

Tästä huo­li­matta les­kellä säilyy kui­ten­kin oikeus pitää ja­ka­mat­to­mana hal­lin­nas­saan puo­li­soi­den yh­tei­nen koti sekä siihen kuu­luva ta­van­omai­nen asui­nir­tai­misto. Tämä on vuo­ros­taan lesken vä­him­mäis­suoja.

Osi­tuk­sen toi­mit­ta­mi­nen ei poista lesken oi­keutta vedota jää­mis­tön ja­ka­mat­to­muus­suo­jaan. Leski voi siten osi­tuk­sen­kin jäl­keen hal­lita jää­mis­töä ja­ka­mat­to­mana, eikä pe­sän­osak­kaan ja­ko­vaa­ti­mus poista tätä oi­keutta. Nämä oi­keu­det les­kellä on, vaikka hän ei perisi puo­li­so­aan.

💡 Tie­sitkö, mitä lesken asu­mi­soi­keus käy­tän­nössä tar­koit­taa?

Osi­tus­kirja on tärkeä asia­kirja kuo­lin­pe­sässä

Kuo­lin­pe­sän osi­tuk­sesta on tär­keää laatia osi­tus­kirja, jolla mo­lem­mat osi­tus­ta­hot vah­vis­ta­vat oi­keu­tensa toisen omai­suu­teen tul­leen pää­te­tyksi lo­pul­li­sesti. Eten­kin eron­nei­den puo­li­soi­den koh­dalla osi­tus­kir­jan mer­ki­tys on kiis­ta­ton.

Esi­mer­kiksi pankki vaatii usein osi­tus­so­pi­muk­sen.

Osi­tus­kirja on kes­kei­nen toisen puo­li­son sol­miessa myö­hem­min uuden, kuo­le­man joh­dosta ai­ka­naan pur­kau­tu­van avio­lii­ton, sillä ilman osi­tus­kir­jaa myös vai­na­jan en­ti­nen avio­puo­liso on kuo­lin­pe­sän osakas.

Osi­tus­kir­jaan kan­nat­taa siis si­säl­lyt­tää kohta, jonka mukaan puo­li­sot ovat osit­ta­neet kes­ki­näi­sen omai­suu­tensa, eikä heillä kum­mal­la­kaan ole enää toi­si­aan koh­taan min­kään­lai­sia vaa­ti­muk­sia.

Kuo­lin­pe­sän osi­tuk­sessa kan­nat­taa pyrkiä so­vin­toon

Kuo­lin­pe­sän ositus voi­daan tehdä joko so­pi­muso­si­tuk­sena lesken ja kuol­leen puo­li­son pe­ril­lis­ten vä­lillä, tai ositus voi­daan mää­rätä pe­sän­ja­ka­jan teh­tä­väksi toi­mi­tuso­si­tuk­sena.

Toi­mi­tuso­si­tusta tar­vi­taan yleensä sil­loin, kun osi­tuk­sesta ei päästä yh­tei­sym­mär­ryk­seen. Osi­tuk­sesta kan­nat­taa kui­ten­kin pyrkiä so­vin­toon, koska pe­sän­ja­ka­jan palk­kio voi usein tulla kal­liiksi.

Jos joku kuo­lin­pe­sän osak­kaista on alai­käi­nen, tai hä­nelle on mää­rätty edun­val­voja, on so­pi­muso­si­tuk­sen toi­mit­ta­mi­seen saa­tava Digi- ja väes­tö­tie­to­vi­ras­ton lupa.

Älä vii­vyt­tele kuo­lin­pe­sän osi­tuk­sen kanssa

Vaikka laki ei vel­voi­ta­kaan toi­mit­ta­maan kuo­lin­pe­sän osi­tusta heti en­siksi kuol­leen puo­li­son jäl­keen, on tämä erit­täin suo­si­tel­ta­vaa.

Kuo­lin­pe­sän osi­tuk­sen vii­vyt­tely voi:

• vai­keut­taa osi­tuk­sen te­ke­mistä (eten­kin, jos leski menee uusiin nai­mi­siin myö­hem­min)
• vai­keut­taa puo­li­soi­den omai­suu­den arvon mää­rit­tä­mistä
• vai­na­jan pe­ril­li­set voivat joutua pe­rin­tö­ve­roa omai­suu­desta, jota he eivät ole saa­neet pe­rin­tönä.
• voi estää pe­rin­tö­ve­ro­tuk­sen oi­kai­se­mi­sen (mah­dol­lista vain 3 vuoden ajan)

Kuo­lin­pe­sän osi­tuk­sen te­ke­mi­sen vii­vyt­tely voi ni­mit­täin vai­keut­taa osi­tusta huo­mat­ta­vasti: se voi esi­mer­kiksi johtaa usei­siin pääl­lek­käi­siin osi­tuk­siin, jos leski menee myö­hem­min uusiin nai­mi­siin.

Osi­tusta voivat vaatia leski tai joku kuol­leen puo­li­son pe­ril­li­sistä, eikä oikeus osi­tuk­sen vaa­ti­mi­seen läh­tö­koh­tai­sesti van­hene kos­kaan.

Osi­tuk­sen vii­vyt­tely voi vai­keut­taa myös puo­li­soi­den omai­suu­den arvon mää­rit­tä­mistä.

Li­säksi osi­tuk­sen vii­vyt­tely voi johtaa siihen, että vai­na­jan pe­ril­li­siä ve­ro­te­taan sel­laista omai­suu­desta, jota he eivät lop­pu­jen lo­puksi ole pe­rin­tönä saa­neet. Tämä johtuu siitä, että ennen osi­tusta myös­kään pe­rin­töä ei voida jakaa.

Kun pe­rintö sitten lo­pulta saa­daan jaet­tua, voi lo­pul­li­nen pe­ril­li­sille siir­ty­nyt omai­suus ja sen arvo poi­keta olen­nai­ses­ti­kin pe­rin­tö­ve­ro­tuk­sen pe­rus­teena käy­te­tyistä ar­vioista.

Pe­rin­tö­ve­ro­tuk­sen oi­kai­se­mi­nen on läh­tö­koh­tai­sesti mah­dol­lista vain kolmen vuoden ajan, joten osi­tuk­sen vii­vyt­tely voi estää myös ve­ro­tuk­sen oi­kai­se­mi­sen.

Mil­loin kuo­lin­pe­sän ositus on tehty?

Pää­sään­töi­sesti kuo­lin­pe­sän ositus on suo­ri­tettu, jos ensin kuol­leen puo­li­son kuo­lin­pesä on jaettu. Jos ositus on tehty, ei vii­meksi kuol­leen puo­li­son pe­ru­kir­jaan mer­kitä ensin kuol­leen puo­li­son varoja tai vel­koja.

Lue lisää, mikä on puo­les­taan pe­rin­nön­ja­ko­kirja.